Keväällä 2008 käynnistyi Lahden takana -blogi. Lukijoita on tullut pitkin matkaa lisää, ja postauksiakin on ilmestynyt joinakin aikoina melko tiheään tahtiin.
Kuten erityisesti vanhat, vakituiset lukijat ovat saattaneet huomata, vajaa vuosi sitten bloggausvauhti alkoi hidastua. Tuolloin selvisi, että blogiperheen jäsen T on erittäin vakavasti sairas.
Syyskuussa T siirtyi niin ison lahden taakse, että sinne ei mikään viestintäväline yllä. Haimasyöpä vei J:ltä ja K:lta isän ja minulta aviopuolison. En osaa sanoa, voisiko mikään ikävä tai suru olla kovempi kuin se, mitä tällä hetkellä koen.
Tämän blogin on nyt aika vaieta. Lahden takana kuuluu mielessäni entiseen elämääni eikä minusta tunnu luontevalta sitä tällaisenaan jatkaa.
Vielä en verkossa pysty kirjoittamaan, mutta sellainen kutina on, että jollakin tapaa näpyttely jatkuu - kunhan mieli kertoo, milloin on sille oikea aika. Aiheet voivat olla jotakin aivan muuta kuin aiemmin tai sitten ei. Harkitsen myös bloggaamista omalla nimelläni. Jos ja kun jossakin kohden päätän aloittaa uuden blogin, laitan täältä sinne linkin.
Suuri kiitos, hyvät lukijat, mahdottoman hauskoista ja opettavaisista viidestä ja puolesta vuodesta. Kuullaan kenties myöhemmin.
Hajaantukaa, täällä ei ole enää mitään nähtävää.
Osanottoni, surulla ei ole mittayksikköä, ja kiitos kirjoituksistasi. Toivottavasti et sulje Lahden takana-blogia niin, että sitä ei pääse jatkossa lukemaan.
VastaaPoistaOtan osaa suureen suruusi. Kiitos kaikista kirjoituksista.
VastaaPoistaOsanottoni.
VastaaPoistaJa kiitos kaikesta mitä olen saanut tämän blogin kautta.
Kiitos kiinnostavasta blogista ja osanotto suureen suruun.
VastaaPoistaOsanottoni suureen suruun! Ja myös kiitokset aivan mahtavasta blogista!
VastaaPoistaOsanottoni suureen suruunne :( Kiitoksia blogistasi, olen mielenkiinnolla lukenut.
VastaaPoistaOsanottoni surussanne ja tuhannesti voimia raskaimpaan aikaan :(
VastaaPoistaOsanotto suureen suruunne.
VastaaPoistaOsanottoni.
VastaaPoistaKiitos hyvistä lukuhetkistä blogisi parissa.
Otan osaa sinun ja perheesi suureen suruun.
VastaaPoistaKiitos blogista, tämä oli minulle aikoinaan itä-blokki -expattina tärkeä henkireikä.
Otan osaa suruunne.
VastaaPoistaOlen lukenut suurella mielekiinnolla kokemuksianne ja, itsekin Virossa asuneena, välillä samaistunut ja ennen kaikkea nauttinut kirjoituksistasi. Kiitos!
Voi miten surullisia uutisia!
VastaaPoistaLämmin osanottoni ja kiitos sinulle kirjoituksistasi.
Samaa kuin muiltakin... paljon kiitoksia blogista ja osanottoa menetyksenne takia. Toipuminen on rankkaa aikaa.
VastaaPoistaVoimia sinulle ja lämmin kiitos blogistasi.
VastaaPoistaliisa
Osanottoni!
VastaaPoistaItku tuli, kun luin postaustasi.
Voimia suuressa surussa elämisessä...
-Ulla
VastaaPoistaosanottoni.
Olen lukenut blogiasi kesästä lähtien vähän sikin sokin Tallinnaan muutettuani. Kokeillut pippurilaastaria, syönyt kivoissa paikoissa ja käynyt katsomassa ties mitä nähtävyyksiä. Kiitos tosi viehättävästä ja hauskasti kirjoitetusta blogista ja vielä siitä, että osaat kirjoittaa silleen ystävällisesti ja neutraalisti. Otan käsivarsikarvat pystyssä osaa suruusi ihan vaan tälleen tuntemattomana lukijana. Toivottavasti jaksat.
VastaaPoistaLämmin osanottoni.
VastaaPoistaItsekkin kahteen otteeseen Virossa asuneena luin mielenkiinnolla blogiasi, kiitos mielenkiintoista postauksista.
Osanottoni suuren surun keskellä ja voimia jokaiseen päivään jaksaa eteenpäin!
VastaaPoistaVoi kiitos tästä blogista (se oli ensimmäin jota aloin seurata) ja on niin harmillista että se päättyi näin. Voimaa ja jaksamista elämässä.
VastaaPoistaKiitos blogistasi ja voin vain itse saman kokeneena sanoa, että kyllä se kirjoitushana alkaa ensin tippua ja sitten jo suorastaan valua ja kuohua.
VastaaPoistaJaksamista, päivä kerrallaan!
Löysin tämän blogin vain joitakin kuukausia sitten enkä ole ollut aktiivinen lukija. Siitäkin huolimatta menin aivan sanattomaksi tästä viimeisestä kirjoituksesta. Osanottoni.
VastaaPoistaOsanottoni suureen suruusi. Kiitoksia mielenkiintoisesta blogista ja paljon voimia tulevaisuuteen.
VastaaPoista-Suski
Olen lukenut blogiasi pitkään, vuosia, mutta arkana viestittelijänä en koskaan aikaisemmin ole saanut aikaiseksi kommentoida. Nyt kuitenkin oli pakko. Syvimmät osanottoni suureen suruunne ja voimia ja kaikkea hyvää jatkoon. Lämmin kiitos blogistasi; sitä on ollut ilo lukea.
VastaaPoistaSyvimmät osanottoni suureen suruusi ja paljon voimia sinulle ja perheelle.
VastaaPoistaKiitos mielenkiintoisesta blogistasi.Olen lukenut sitä alusta saakka. Osanottoni vielä suuruunne.
VastaaPoistaEi sanoja. Myötätuntoa sitäkin enemmän. Osanottoni. Ja sytytän nyt kynttilän miehesi muistolle.
VastaaPoistaKiitos näistä blogivuosista. Ne tuottivat minulle suurta iloa - ehkä joskus vielä löydät tuon kirjoittamien ilon uudelleen.