Voi miten mahdottoman kaunista niin Kuressaaressa kuin muuallakin saarella oli! Pääsiäispäivänä kävimme aivan Saarenmaan eteläkärjessä Sõrvessa, jossa on majakka. Kannattaa todella tehdä tämä ajoretki, jos Saarenmaalla käy. Kuressaaresta Sõrveen ajoi suunnilleen tunnin.
Ilma oli meille uskomattoman suosiollinen, sillä niemennokassa meren äärellä sattui pääsiäisenä olemaan täysin tyyntä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Muuttolintujen parvet lentelivät ympärillä ja kalastajat laskivat venettä vesille.
Toinen ajoretkemme suuntautui yhteen Viron erikoisimmista nähtävyyksistä, Kaalin meteoriittikraaterille. Kraatereita on Kaalissa useampikin, mutta me katsastimme vain isoimman ja tunnetuimman. Hieno oli sekin nähdä.
Itsestäänselvä nähtävyys oli tietenkin Kuressaaren piispanlinna ympäristöineen. En oikein tiennyt, mitä siltä odottaa, joten siksi yllätys olikin oikein positiivinen, kun vastaan tuli todella laaja puistojen, vallien ja vallihautojen muodostama alue, jossa oli mukava katsella ja nauttia kevätillasta.
Ajomatka Tallinnasta Saarenmaalle muistutti jälleen terävästi siitä, mikä pitäisi koko ajan pitää mielessä: Tallinna ei missään tapauksessa ole koko Viron kuva. Viro on muun muassa metsää, peltoja, loppumattomasti viljelemätöntä joutomaata, lukemattomia määriä rapistuvia kolhooseja ja pieniä herttaisia kyliä. Tallinnan lasipalatsit tuntuivat vaikkapa Lihulan kunnan keskustan raittia ajaessa kovin kaukaisilta.
Kolhoosien lisäksi tien varsissa on myös joitakin kirkkojen raunioita, joista niistäkin alla pari kuvaa, muiden matkakuvien lisäksi.
Kuressaaresta voimme muuten lämpimästi suositella Linnahotell-hotellia. Siistissä, pienessä vanhankaupungin hotellissa oli aivan käsittämättömän ystävällinen palvelu.
Kirkonrauniot Lihulan kunnassa.
Tältä näytti erään toisen kirkon sisällä (lisään paikannimen heti kun löydän kartan matkan jäljiltä)
Em. kirkonraunio, jonka lähistöllä on kaiketi joskus ollut kuppila.
Kuressaaren piipanlinnaan tullessa näyttää tältä. Oikeanpuoleinen puurakennus on hotelli, toisesta en tiedä. Tässä kuvassa linna jää selän taakse.
Vallihautoja ja puistoa piispanlinnan ympärillä.
Kuressaaren piispan suojaisa kivikuutio.
Kaalin meteoriittikraaterista ei kyllä tästä kuvasta valitettavasti saa kovin mielenkiintoista käsitystä. Ihmeellistä, syvää kuoppaa kannattaa silti käydä katsomassa.
Sõrven majakanvartijan talon takapihalle ei ollut vierailla menemistä.
Sõrven majakka ja rantamaisemaa.
Näkymä majakalta merelle päin. Jossakin kaukana edessä on Latvia.
4 kommenttia:
No teitäpä ilmat suosivat!
Mekin teimme pienen päiväretken ihan turistihengessä pääsiäisenä, josta juttua ja kuvia blogissani.
Mutta ilmat, ne olivat koko ajan melkomoisen harmaat, vaikkei sekä menoa haitannutkaan.
Kiva että oli kivaa! Me ollaan lähdössä kesällä Saarenmaalle, avopuoliso kun ei ole siellä koskaan käynyt. Toivottavasti tykkää.
Ajattelin pitää hänelle juuri tämän Kuressaare - Sõrve - Kaali kraater -kierroksen :) Itse tosin hieman petyin tohon meteoriittikraatteriin - näin sen ensimmäistä kertaa noin 12 vuotiana luokkaretkellä ja se oli vain monttu täynnä ruskeaa vettä!! Pyh :)
Meidän Ronjahan - siis koira - on armoitettu turisti. Se jaksaa innostua vähimmästäkin muinaismuistosta.
Mutta Kaalin kraateri todella räjäytti pankin. Ronja oli kovaa vauhtia hyppäämässä jättiloikan suoraan kraaterin pohjassa lilluvaan lätäkköön, ennenkuin henkilökunta sai neidin napattua kiinni.
Tämä tietenkin jo monta vuotta sitten. Nyttemmin Vanha Rouva ottaa turistinähtävyydet selkeästi rauhallisemmin.
Tiina: Harmi, että auringonpaiste ei ylettynyt Etelä-Viroon asti, mutta hyvä meininki teillä silti näytti olevan. Jokohan kesällä minäkin selviäisin muutaman päivän reissulle Tarttoon. Ja kun tuossa jokin aika sitten katselin Otepää-kuviasi (niitä viikko ennen pääsiäistä, joissa lunta vielä oli), päätin, että ensi talvena kyllä hiihtelen Otepään hangilla.
Ronjahan on ollut turistioppaan unelma - innostuu kaikesta näkemästään ja tahtoo elämyksiä! Mutta ehkä kraateeriin hyppääminen tosiaan olisi ollut vähän liikaa.
Maris: Minusta tuntuu nyt, että Saarenmaasta ei voisi olla pitämättä, sen verran herttaista siellä oli. Näin rankimman turistikauden ulkopuolella varsinkin tunnelma oli mukavan unelias.
Tosiaan, eihän se kraateri ole muuta kuin syvä vesimonttu, mutta mielikuvitusta ruokkiva sellainen. Meteoriitin tömähdys on ollut melkoinen.
Lähetä kommentti