torstai 29. syyskuuta 2011

Rääveli

Olemme nyt täällä, hetken.






(Katukiveyksissä olevat Viron historian virstanpylväät löytyvät Tallinnassa Börsi Käik -kadulta, joka oli pitkään remontissa. Saman kadun varrella myös nuokkui lepakko ikkunankarmissa.)
Posted by Picasa

perjantai 23. syyskuuta 2011

Siis niinku niiiin Piilaaksoa

Piilaakso on siinä mielessä samanlaista seutua kuin Tallinna, että täällä kaiken voi tehdä tietokoneella.

Meillä kylässä käyneelle K:n kummisedälle Piilaakson kulmat ovat jonkin verran tuttuja, ja hän veikin minut lounaalle Specialties-nimiseen lounaskuppilaan Mountain View'ssa, jossa koin äärimmäisen nörtti-tekno-Piilaakso-kokemuksen.

Ravintolassa sai tilata ruoka-annoksen itse ravintolan ovella olevalta tietokoneelta. Tietokoneen näytöltä klikkailtiin virtuaaliselle ruokatarjottimelle ne asiat, mitä halusi syödä, vetäistiin luottokortti lukijan läpi ja kas näin: it-hörhö oli jälleen onnistunut välttymään yhdeltä ahdistavalta tarjoilija-ihmiskontaktilta.

Tilauskoneen vieressä oli pöydällä piipparilaitteita, joista yksi napattiin mukaan (laitteen numero annettin tietokoneelle tilauksen yhteydessä) pöytään mennessä. Kun ruoka oli valmis, piippari alkoi pöristä ruuan valmistumisen merkiksi ja annoksensa sai hakea ravintolan tiskiltä.

Taas voi kysyä, pitääkö kaikki aina tehdä koneella. Ei pidä, mutta juuri tämäntyyppisessä ruokailutilanteessa tilaaminen koneella on minusta aivan ok. Miksi pitäisi seisoa 10 hengen jonossa odottamassa, kun tilauksen olisi voinut tehdä jo?

Kun lähden romanttiselle kynttiläillalliselle aviomieheni kanssa, haluan tietysti, että sukkelasanainen edeskäypä hoitaa tilausprosedyyrit. Siihen asti minun täytyy tyytyä stuntti-aviomieheen ja ruuantilausautomaattiin.

(Miksi se on muuten kynttiläillallinen? Syödäänkö siellä kynttilöitä?)

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kuuma

On ihmeellistä tajuta, että on syyskuun puoliväli ja voin edelleen aamuisin pukea päälleni sortsit, t-paidan ja läpsyt. En ole käyttänyt umpinaisia kenkiä sitten maaliskuun lopun. Pari viime viikkoa täällä päin ovat olleet paikallistenkin mielestä poikkeuksellisen lämpimät. Syksyn tulon huomaa siitä, että illat pimenevät aikaisemmin. Keskikesällä pimeä tuli suunnilleen klo 21, nyt on melkein pimeää jo 19.30. Vaikka päivät ovat lämpimiä, jopa paahteisen kuumia, illat viilenevät nopeasti.

Aurinko on lämmittänyt myös meillä käyneitä vieraita, joita meillä on viime viikkoina iloksemme riittänyt. Samoin tuleville viikoille on tiedossa kaikenlaista ohjelmaa. Blogissa voi siis olla hieman uinuva vaihe tiedossa.

****

Kiitos kaikille viimeviikkoisen rahkapostauksen keskustelijoille! Kommenteissa on hyviä vinkkejä täällä päin asuville rahkan ystäville.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Ihana on täällä rauha, urhea on taistelo

"Äiti, mikä se on se pitkäinen, mikä iskee sitten kun se kuusi ryskyy?"
"Äiti, mikä on suomeksi 'shining armour', se, mikä on Hessulla siinä Goofy-kirjassa?"
"Äiti, minä puhun Tallinnassa viroa, Suomessa suomea ja Kaliforniassa englantia."

Kysymyksistä päätellen meillä on viime aikoina laulettu Aleksis Kiven tekstejä, luettu Hessu-kirjoja englanniksi ja muutenkin pienessä mielessä kovasti pohdittu kieliasioita.

Vaan joku kieliviisas voisi tosiaan kertoa, mikä se on se pitkäinen, joka Metsämiehen laulussa iskee tulta. Onko se salama vai onko se saha, joka lyö kipinää, kun kuusta kaadetaan? Minä lupasin J:lle, että kysyn kavereilta, kun en itse osannut vastata.

(Näin yleviin musiikkivalintoihin on meidät johdattanut oivallinen Koiramäen laulukirja. Suosittelen kovasti, jos Hämä-hämä-häkin laulaminen alkaa tympiä. Kolme- ja yksivuotiaat kuuntelevat ihan sujuvasti Oolannin sotaa ja Gaudeamus Igituria. Metsämiehen laulu on Koiramäen laulukirjassa muuten Yrjö Kilpisen sävellyksenä, eikä Sibeliuksen, mihin tuo ylempi linkki johdattaa.)

lauantai 17. syyskuuta 2011

Rahkaa ja rjazenkaa

On aina kiintoisaa tutkailla, minkälaisia asioita netissä kulkijat täältä blogista etsivät. Aika moni satunnainen kävijä on päätynyt tänne hapanmaitojuoma rjazenkaa koskevan postaukseni takia, jonka kirjoitin Virossa melko tarkalleen vuosi sitten.

Nostan asian esiin nyt, koska kyseisen kirjoituksen kommenttilootaan on viime aikoina tipahdellut lukijoilta lisähuomioita. Jos jotakuta aihe kiinnostaa, niin siitä vain lukemaan postausta ja eritoten kommentteja, joista niiden kirjoittajille kiitos!

Hapanmaitotuotteita saa myös täällä uudessa maailmassa, mutta ei tavallisista ketjumarketeista. Meillä sattuu olemaan lähistöllä pari liikettä, joista voi ostaa kovalla hinnalla rahkaa, piimää ja, mikä parasta, Baltian maissa suosittuja rahkamakeisia, kohukkeita.

Virossa minusta tuli rahkan suurkuluttaja. Täällä rahkan käyttö on vähentynyt olemattomiin, sillä rahka on kallista eikä maistu juuri lainkaan siltä, miltä virolainen/suomalainen rahka.

Välillä silti ostan Quark-nimellä kulkevaa valkoista tahmaa (jota valmistaja kuvaa sanoilla "European-style cheese"), lisään siihen hedelmiä ja hunajaa ja kuvittelen, että se maistuu yhtä hyvälle kuin Virossa saavikaupalla syömäni hedelmärahka.

Älkää kysykö, miten täkäläinen rahka käyttäytyy leivonnassa, koska leivontaharrastukseni on, krhm, laiskahkoa.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Meduusan isku

Sillä aikaa kun meillä kyläilevät kaverimme tutustuivat Alcatrazin vankilasaareen, minä ihmettelin J:n ja K:n kanssa San Francisco Aquariumia.

Aiemmin kesällä kävimme Monterey Aquariumissa, joka oli erittäin vaikuttava. SF:n akvaario ei suinkaan ollut huono, mutta aivan Montereyn kaltainen komea kokonaisuus se ei ollut.

Lasten kanssa akvaariossa vierähti puolisentoista tuntia, mikä oli meille aivan riittävästi. Akvaariossa oli kaksi vedenalaista tunnelia, jossa oli jännää ihmetellä ympärillä uiskentelevia mereneläviä.

Kuten Montereyssäkin, myös täällä minusta hienoimpia taisivat olla meduusat. Niiden liike vedessä on varsin hypnoottista.

Näyttää siltä, että pahin turistikausi alkaa SF:ssa olla ohi. Tiistaina puoliltapäivin akvaariossa oli jopa väljää. Kuvassa J tepastelee liikkuvalla "kävelyhihnalla", joka tosin ei ollut nyt päällä.

Tässäkin akvaariossa kalat pyörivät ympyrää.

Saku ja kaverit.

****

Lapsilla oli kivaa, kun akvaariossa pääsi erään altaan reunalla veden läpi koskettamaan rauskuja ja meritähtiä. Olin aina kuvitellut, että meritähdet ovat jotenkin limaisen pehmeitä, mutta nehän olivatkin melkein kivikovia.

Akvaarioreissun jälkeen vietin lasten kanssa kunnon turistielämää Laituri 39:llä. Selvisimme myös ajelemaan laiturin kauniiseen vanhanaikaiseen karuselliin.

Lopuksi katselimme laiturilta Alcatrazin suuntaan. J katseli saarta ja alkoi laulaa "Vaarilla on saari, se oma saari on". Oletan, että laulussa ei puhuttu ihan tästä saaresta...
Posted by Picasa

perjantai 9. syyskuuta 2011

Ruiskeita renkaassa

Kaliforniassa pysäköintipaikan löytäminen on yleensä siedettävän helppoa. Koska ihmiset autoilevat paljon, on se myös huomioitu kaupunkien infrastruktuurissa (uuh, nyt tuli sivistyssanabingoon ainakin kaksi ruksia!)

Pysäköinti kaupunkien keskustassa on usein ilmaista, pysäköintiaikaa vain on rajoitettu. Minulle on kuitenkin ollut mysteeri, mikä tai kuka pysäköintia valvoo, kuinka tiiviisti ja miten.

Silloin tällöin olen nähnyt kaupungeilla pörräävän golfkärryn kokoisia traffic controller -autoja. Joku siis valvoo.

Mutta tänään näin ensimmäisen kerran, että valvontakärryn kuski teki muutakin kuin vain partioi. Kärrykuski ajeli hiljalleen Palo Alton keskustan kadulla tien reunaan pysäköityjen autojen vierellä ja jokaisen auton vasempaan takarenkaaseen kuski suihkautti pitkävartisella ruiskulla valkoisen täplän. Kyseiselle tielle sai auton pysäköidä kahden tunnin ajaksi.

En tosiaan tiedä, mitä täplä tarkoittaa. Ehkä parkkipirkko tulee kahden tunnin päästä katsomaan, onko kadulla vielä täplärenkaisia autoja ja jos on, niin hän siirtyy väriruiskeista järeämpiin aseisiin. Rengaslukkoja ja autojen hinausta täällä näkee usein.

Näin, nyt tiedätte tämänkin. Olin niin otettu kiehtovasta näystä, että minun täytyi saada jakaa se kanssanne. Verratonta viikonloppua kaikille!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

The City, jälleen kerran

Meillä kyläilevien Suomen-vieraiden kanssa ehdimme viikonloppuna viettää mukavan päivän San Franciscossa. Lapset olivat lastenhoitajan huomassa, joten kaupunkipäivä sujui ihmeellisen juohevasti ja ehdimme nähdä työpäivän mitan aikana vaikka mitä.
Yksi SF:n ylivoimaisesti tunnetuimmista nähtävyyksistä on jyrkässä mäessä mutkitteleva, yhden kaistan levyinen Lombard Street. Sen lienee jokainen vähänkään amerikkalaisia televisiosarjoja tai elokuvia katsellut joskus nähnyt.
Katu oli aivan hauska paikan päällä nähdä, mutta ei se mitenkään ällistyttävä kokemus ollut. Jyrkkiä mäkiä on kaupunki täynnä. Hillittömästi turisteja Lombard Streetiä kuitenkin oli ihmettelemässä, ja mutkakadun yläpäässä oli poliisi ohjaamassa liikennettä, sillä kurvikkaalle tielle oli jatkuva autojen jono.

Valokuvaustaitoni eivät riitä näyttämään, kuinka jyrkkiä kaupungin mäet ovat. SF:ssa autoilu on välillä kuin huvipuistossa olisi. Tämäkään mäki ei ole jyrkimmästä päästä.

Rouvia lähellä Chinatownin kulmia.

Jotain tässäkin ilmoitellaan, kiinaksi.

Kalsarit kuivuvat somasti ikkunassa.

"Tää johtoliitäntä on täysin turvallinen, ihan varmasti on. "

Kiinalaisten englannin kieli on aina kovin persoonallista.

Täältä saa itämaista kauneutta.

Chinatownissa on ihmeellisiä ruokakauppoja.

Mitähän lienevät nämäkin hiutaleet ja möhkylät?
Posted by Picasa

tiistai 6. syyskuuta 2011

Kisaveikkaus päättyi - Kalifornia onnittelee Savoa!

Loppumetreillä piinaavan jännittäväksi kiihtynyt Lahden takana -blogin legendaarinen kisaveikkaus ratkesi lopulta savolaisten veikkaajien eduksi. Onnea, onnea!

Yhdysvallat oli kisojen mitalitilaston ykkönen voittaen 25 mitalia, minkä Savon veikkaajat oikein ennustivat. Tiukkana kakkosena veikkauksessa oli P Pöndeltä, joka arveli mitalimäärän olevan 26.

Koska minulla on melko varma aavistus, että savolaiset penkkiurheilijat ovat kovastikin tuttuja ihmisiä, en ala huudella palkinnon postitusosoitteen perään. Voi jopa olla, että palkinto toimitetaan voittajalle käteen.

Suuri kiitos jälleen kaikille veikkaukseen osallistuneille!

Mainitaan vielä, että silmiini osui tänään paikallislehdessä ensimmäistä kertaa juttu MM-kisoista. Yhden palstan lyhyt, kuvaton pätkä taisikin olla kaikki, mitä San Jose Mercury News aiheesta kertoi. Hmpf.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Silta ja Sausalito

Alkuviikosta kävimme vieraidemme kanssa San Franciscon pohjoispuolella pienessä Sausaliton kaupungissa. Matkaa sinne on vain kivenheitto SF:sta: herttainen, turisteja vilissyt kaupunki sijaitsee Golden Gate -sillasta vain pari mailia pohjoiseen.
Sekä mennessä että tullessa pysähdyimme ihailemassa maisemia San Franciscon lahden suuaukon kupeessa. Sillan pohjoispuolelta pääsee ajamaan korkealle mäenrinteeseen ihailemaan alhaalla levittäytyvää maisemaa.
J katselee Kultaista Porttia alittavaa rahtilaivaa.


En ole koskaan käynyt missään Välimeren rannan kaupungissa, mutta voisin kuvitella, että niissä saattaa näyttää hieman samalta kuin Sausalitossa.


SF näytti tältä Sausaliton rannasta katsellen.

Golden Gate -sillan pohjoispuolen alla oli laiturialue, jossa kalastajat ja toiveikkaat linnut viettivät päiväänsä.




Posted by Picasa

Veikkausväliaikoja

Yleisurheilun MM-kisoja Etelä-Korean Daegussa on vielä muutama päivä jäljellä. Väliaikatietona kerrottakoon, että Yhdysvalloilla on tällä hetkellä koossa 12 mitalia.

Eipä näy Suomea mitalitaulukoissa, ei. Sen sijaan Gerd Kanter hoiti taas Virolle arvokisamitalin. 

MM-kilpailut päättyvät sunnuntaina 4.9. Sen jälkeen katsotaan kisaveikkauksen lopulliset tulokset. 

Tunnustetaan, että täällä veikkauksen järjestäjäpuolella ollaan hieman pihalla kisatapahtumista. Meillä on ollut vieraita Suomesta ja Virosta sunnuntaista lähtien, ja sama meno jatkuu pitkälle ensi viikkoon. Kisojen seuraamista ei auta sekään, että meillä ei ole televisiota. Tosin eipä siitä taitaisi muutenkaan olla hyötyä, sillä kovin vähäisesti täkäläiset tiedotusvälineet näyttävät MM-kisoja huomioivan.

Mutta viis näistä, pääasia, että Koji Murofushi voitti.
Related Posts with Thumbnails