perjantai 13. syyskuuta 2013

Löyhät kielenkannat

Rohkenen väittää, että lapsemme kasvavat vahvasti kaksikielisiksi ja että he jo nyt osaavat taitavasti vaihtaa kahden kielen välillä. 

Joskus kielet silti menevät solmuun ja kielten sekoittuminen aiheuttaa koomisia tilanteita. 

K selvitti eilen virolaiskaverille, kuinka "ma pean natuke rympsteerama". 

Tyttö ilmaisi, että hänen pitää vähän järjestää eli rymsteerarata. Meinasin tippua naurusta sohvalta. 

torstai 12. syyskuuta 2013

Päiväkodin pommipäivä

Mainiossa Islantiin sijoittuvassa Salamatkustaja-blogissa kirjoitettiin pari päivää sitten siitä, miten islantilaispäiväkodin vanhempainillassa oli puitu hartaasti menninkäis-teemaa.

Meillä täällä Virossa tutustutaan siihen, miten toimia, jos maassa tulee vastaan epäilyttävän näköinen metallipötkylä.

J oli tänään päiväkotiryhmänsä kanssa retkellä. Hauskaa oli ollut: bussi oli vienyt ryhmän urheilukentälle, jossa oli ollut kaikenlaista kansalaistaitohenkistä ohjelmaa. Oli liikenneturvallisuusvinkkejä ja liikennemerkkien opettelua, pääsi tutustumaan poliisiautoon ja tietysti sai pomppia pomppulinnassa. "Ja siellä oli joku aikuinen pukeutunut Nalle Puhiksi!" Vähänkö jännää, varsinkin se linja-automatka heijastinliivi yllä.

Mikä tekee reissusta hieman eksoottisen meikäläisen silmään on se, että lapsille oli paikan päällä opetettu myös erilaisten räjähtävien asioiden tunnistamista. Näytillä oli kranaattia ja miinaa ja muuta pössähtävää. Lisäksi oli esitelty miinanraivaajan ja metallintunnistimen toimintaa. J esitteli meille olohuoneessa asiaankuuluvien piippausäänien kera, miten metallinpaljastimen kanssa liikutaan.

Miksi ihmeessä tätä pitää opettaa päiväkotilapsille?

Siksi, että Viron maaperässä on valitettavasti vielä varsin paljon räjähteitä sekä sodan että miehityksen ajalta. On hyvin, hyvin tärkeää, että lapsi ei mene sorkkimaan maasta löytämäänsä ruosteista metallitötteröä ennen kuin aikuinen, asiansa osaava ihminen on käynyt sen toteamassa turvalliseksi. T muisti, että viime vuonna Tallinnassa löytyi eräältä alueelta 15 tonnia (kyllä, oikeasti) räjähteitä. Asiasta ei uutisoitu tiedotusvälineissä ennen kuin vaara oli ohi, sillä paniikkihan siitä olisi tullut.

Jospa niitä mennikäisaiheisia retkiäkin tulisi. Silti olen oikein kiitollinen, että täkäläisille lapsille järjestetään tällaisia vierailuja. Maassa maan tavalla.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Tallinna tänään

Kännykkäpostaamisen testaus jatkuu. Ei tainnut kuvakoko viimeksi oikein osua kohdilleen. Mitenkähän nyt käy?

Kuvassa Tallinnan skyline tänään noin klo 17. 


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

No nyt mä innostuin

Wuhuu, tämä kännykkäbloggaaminen riehaannutti nyt niin, että tässä saman tien lisää kuvia. 

Nämä räpsyt ovat Keila-Joan kartanosta. Verraton puolen päivän retkikohde noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta. En osaa vielä laittaa tähän linkkiä, mutta googlatkaa Keila-Joa mõis, niin löytyy lisätietoa. 












Syyskuu? Syyskuu!

En tiedä, mitä tapahtui, mutta nyt on kuulemma syyskuu. Vastahan minä heinäkuussa kirjoitin. 

Kesä ei ota loppuakseen. Tätäkin näpytän kahvin kera aurinkoisella parvekkeella. Upea "vananaiste suvi" eli vanhojen naisten kesä, kuten virolaiset tällaisia ilmoja kutsuvat. 
Kesään kuului kesäherkkuja, paljon vieraita, paljon omia reissuja, vähän konsertteja sekä hurjasti auringosta ja merenrannasta nauttimista. 


Berliinissäkin seikkailtiin. 
Ja Dresdenissä. 
Ja uudestaan ja uudestaan kotirannoilla. 
Nyt syyskuussa onkin jo arki, töitä ja päiväkotia (joihin liittyviin moniin kysymyksiin en ole vieläkään täällä vastannut). Täällä päässä koetamme pysyä langoilla sen verran mitä arkihyörinä sallii. 

(Tätä postausta kirjoitan muuten puhelimen Blogger-sovelluksella, jonka olemassaolon vasta tajusin. Saapa nähdä, ovatko asetukset isolla ruudulla oikein)







Related Posts with Thumbnails