perjantai 30. toukokuuta 2008

Päike paistab

Tallinnassa nautitaan tänään mahtavan aurinkoisesta päivästä, ja minä kiroilen ohi ajavaa jäätelöautoa, jonka pitämä mekkala on infernaalinen.

Ompelimosta sain takaisin sitä mitä tilasinkin, hyvä minä! Bussimatkailukin sujui jo hallitun itsevarmasti 8-) Lisäksi olen eilen kirjoittanut elämäni ensimmäisen vironkielisen sähköpostin, jonka vastaanottaja taisi jopa ymmärtää, koska sain ihan tolkullisen vastauksen. Muutaman rivin kirjoittamiseen meni naurettavan paljon aikaa ja sanakirjaa ja viron oppikirjaa tuli oikeiden verbitaivutusten perässä kahlattua monesti. T kannustaa minua chattaamaan viroksi, koska siinä kuulemma oppii todella tehokkaaksi kielen ja sanakirjan käyttäjäksi. Tästä voi päätellä, että T on viron taidoissaan minua merkittävästi pidemmällä. Hän hoiteleekin kaikenlaiset asiat aivan sujuvasti viroksi. Mutta perässä tullaan!

Ompelimossa muuten kohtasin hyvää tallinnalaista asiakaspalvelua. Siellä oli mahdottoman herttaiset tädit, jotka jututtivat lasta ja kielsivät jyrkästi laittamasta kantokoppaa lattialle, kun kyllähän pojan nyt pöydällä pitää olla. Täällä jotenkin tuntuu, että asiakaspalvelua on joko oikein hyvää tai sitten todellista neuvostomeininki-tylytystä, jota sitäkin on saanut kohdata.

Nyt siirryn lukemaan Suomen Kuvalehteä, joka tällä viikolla tuli näköjään perjantaina. Postituksessa on useamman päivän vaihtelua, sillä lehti tulee joskus perjantain ja seuraavan viikon tiistain välisenä aikana.

Practical Estonian, Abu: otsikko tarkoittaa, että arska paistaa.

keskiviikko 28. toukokuuta 2008

Arjen onnistumisia, vol. 1


Vieraassa maassa yksinkertaisetkin asiat voivat tuntua mahdottoman jänniltä. Kuten paikallisbussilla kulkeminen. Viime viikonloppuna selvisimme ekan kerran koko porukalla bussilla kotoa kaupunkiin. Kotiin tultiin kävellen, joten vähän epäselväksi jäi, mikä peatus eli pysäkki olisi sopiva takaisin päin tuloon.

Oma lukunsa on se, että täällä kaikki bussit eivät suinkaan ole sellaisia matalalattiaisia, joihin pääsee vaivatta lastenvaunujen kanssa. Matalalattiaiset on erikseen merkitty aikatauluihin, joten vaunujen kanssa liikkuessa pitää rytmittää menemisiään niiden mukaan. Tänään sitten päätin, että nyt loppuu jahkailu ja on uskaltauduttava J:n kanssa kaksistaan käymään keskustassa, kun oikein asiointiasiaakin oli.

Lopputulema: kaikki meni hyvin. Ja kuten Suomessa, täälläkin pääsee vaunuja lykkivä vanhempi ilmaiseksi bussin kyytiin. Tosin vielä haluan selvittää, pääseekö "normaalilattiaisiinkin" vaunujen kanssa. Sitten ei tosiaankaan tarvitsisi miettiä, milloin lähteä kylille, sillä busseja kulkee kotikulmilta keskustaan hyvin tiuhaan.

Onnistumisen kruunasi se, että osasin ompelimon tädille selittää viroksi asiani, mitä varten hänen palvelujaan tarvitsin. Tai no, sen näkee perjantaina, kun menen työn hakemaan. :)

Ohessa oleva kuva ei liity mitenkään edelliseen. Kuvaassa T harjoittelee agilitykoiruuksia koirapuistossa, jossa käymme joka aamu (siis koiran kanssa, ei T:n kanssa, heko-heko...). Puomi sujuu hyvin sekä T:ltä että I:ltä Toista tosin joutuu hieman pallolla houkuttelemaan.

Älä jätä koiraa, eiku lasta, kuumaan autoon

Vanhempana sitä huomaa herkistyvänsä aivan uudella tavalla lapsiin kohdistuviin ikäviin tekoihin. Eilen vatsaani väänsi Eesti Päevalehen uutinen siitä, kuinka joku oli täällä viime viikolla jättänyt lapsensa kauppareissun ajaksi turvaistuimeen autoon. Tämän oli huomannut pariskunta, joka parkkipaikalle tullessaan oli havainnut hikisenä kiljuvan lapsen autossa. Olivat odotelleet aikansa, alkaako lapsen vanhempia kuulua kaupasta. Kun ei kuulunut, soittivat poliisin.

Uutisessa sitten muistutettiin tiukin sanakääntein siitä, miten autossa lämpötila voi nousta hyvinkin vauhdilla ja että lapsen lämmönsäätelykyky ei ole ollenkaan sitä, mitä aikuisen.

Mielestäni olen lukenut joka alkukesä tällaisia uutisia ja varoituksia koskien koiria. Kyllä ovat asiat pahasti pielessä, että koiran tilalla onkin lapsi.

No, EP kertoi eilen myös saksalaispariskunnasta, joka laittoi seitsemän kuukauden ikäisen vauvansa myyntiin eBayhin. Eurolla olisi vauva irronnut, kun oli kuulemma niin kovaääninen. Vanhempien vakuuttelut siitä, että kyseessä oli pila, eivät auttaneet enää siinä vaiheessa kun sosiaaliviranomaiset tulivat hakemaan lapsen pois. Rajansa se on huonolla huumorillakin.

Olinpas nyt synkkien uutisten kertoja. Tallinnassa paistaa aurinko ja taivas on pilvetön. Ja jos ei aurinko paista, niin J kyllä korvaa auringon. Iloinen ihminen on hän. Ja puhua posmottaa omalla kielellään kuin ruuneperi.

Tsemppiä lauluyhtye Slavonic Tractorille, joka on näillä hetkillä rantautunut Tallinnaan ja matkaa kohti Pärnua kuorokisoihin. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, naiset palaavat Suomeen voittopystin kera.

tiistai 27. toukokuuta 2008

Hei ihmiset!

Kuten tiedossa on, muutimme T:n työn perässä Viroon. Tavaramme siirtyivät Turusta Tallinnaan 30.4. Siirsimme todellakin kaikki kamppeemme tänne eikä meillä ole osoitetta Suomessa. Turussa kyllä ollaan kirjoilla.

Näin totaalisen muuton yhteydessä moni on kysynyt, aiommeko kauankin etelänaapurissa olla. Vastaus on, että oleskelun pituudesta ei ole mitään hajua. Täällä ollaan nyt toistaiseksi ja kattellaan, miltä elämä täällä maistuu. T viihtyy työssään ja minunkin (siis S, minä tätä blogia varmaan useimmiten päivittelen) on helppo olla omasta työstäni vaikka se kolme vuotta hoitovapaalla.

Tässä blogissa kertoilemme, mitä meille kuuluu. Tämä on tällainen laiskan ihmisen ratkaisu: miksi kirjoittaa kahtakymmentä sähköpostia, kun voi usuttaa ihmiset lukemaan kuulumiset täältä...:) No ei vaan, kyllä (sähkö-)postikin varmasti kulkee, mutta tätä blogia ainakin koetamme suht' ahkerasti päivittää. Kuviakin laitetaan, mutta meidän naamojamme niissä tuskin näkyy, jotta eivät ihan koko virtuaalimaailmaan leviä.

Ja hyvät ihmiset, muistutetaan nyt vielä kerran, että meille saa tulla käymään! Majoittumaan mahtuu ihan vaikka koko perheen voimin, ja minusta ja J:stä saa paikallisoppaat kaupungille, kun kerran tässä vapaarouvina ollaan.

Tästä lähtee

Eka testiposti
Related Posts with Thumbnails