perjantai 24. joulukuuta 2010

Huumorijoulukalenterin 24. luukku

Nyt on vitsit loppu.

S, T, J ja K toivottavat kaikille blogin lukijoille juuri sopivan rauhallista tai vilkasta ja ennen kaikkea oman maun mukaista joulua.

Viimeisessä kalenteriluukussa soi Jouluyö, juhlayö virolaisen Liisi Koiksonin laulamana.



Palaillaan taas langoille kun on saatu kinkut ja konvehtirasiat syötyä.

torstai 23. joulukuuta 2010

Huumorijoulukalenterin 23. luukku

Vitsit hiipuvat, kun emme ole päivittäisen Postimehen ulottuvilla.

Mutta aina on tarjota blogiväen omaa kivaa! Lumeen kirjoitettiin ja muuten vain kaunista talvea ihailtiin vuoden pimeimpänä päivänä. Kameran takana T, lunta pöllyttivät S ja J.

 


 




 


 
Posted by Picasa

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Huumorijoulukalenterin 22. luukku

Kaksi jeparia partioi kadulla. Toinen sanoo toiselle:

- Katsos, viidenkympin seteli lojuu maassa!

Toinen kumartuu, nostaa setelin ylös, tutkii valoa asten ja lopuksi repii setelin palasiksi sanoen:

- Se on väärennettyä rahaa!
- Aa, mistä sen huomasit?
- Hee, viisikymppisessä on yksi nolla, mutta tässä oli kaksi!

****

Kaks võmmi patrullivad tänaval. Üks teisele:

- Vahi, viiekümnekroonine maas vedelemas!

Teine kummardub, t õstab kupüüri üles, uurib vastu valgust. Lõpuks rebib tükkideks, sõnades:

- See on võltsraha!
- Aa, kust sa aru said?
- Hee, viiskümmend on ühe nulliga, kuid see oli kahega!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Huumorijoulukalenterin 21. luukku

Kansanedustaja on psykiatrin vastaanotolla.

- Tohtori, viime aikoina ajatukseni ovat hypelleet.
- Miten se ilmenee?
- Puhun yhtä, ajattelen toista ja teen kolmatta.
- Rauhoittukaa, se tarkoittaa, että olette ihan kunnossa!

****

Riigikodu liige on psühhiaatri vastuvõtul.

- Doktor, mul on viimasel ajal mõtete hüplemine.
- Milles see väljendub?
- Räägin ühte, mõtlen teist ja teen hoopis kolmandat.
- Rahunege, see tähendab, et olete lihtsalt vormis!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Kielikukkanen

Minusta paras kirjoittamisen ohje on "kirjoita selkeästi, älä epäselvästi" (kuuluu vähän samaan sarjaan kuin "osta halvalla, myy kalliilla"). Eihän se läheskään aina onnistu, mutta siihen pitää pyrkiä.

Siksi minua väänsi vatsasta ja verenpaineeni kohosi, kun luin tekstipätkän, johon linkattiin Ei oo totta -blogissa.

En maksa verojani Suomeen, mutta jos maksaisin, niin olisin aivan äärettömän vihainen siitä, että jossain istuu virkamies, joka kehtaa vääntää minun veroeuroillani tuollaista kuraa. Onko kyseinen virkamies oksennuksen paperille suollettuaan ajatellut, että kylläpä nyt tuli tehtyä parhaansa, että kylläpä olen tänään kirjoittanut hyvää, selkeää ja kansalaista palvelevaa virkakieltä?

Kukkahattuinen kielipoliisi on nyt hieman närkästynyt.

Huumorijoulukalenterin 20. luukku

Tätä luukkua avatessa voi olla hyvä tietää, että tenttien arvoasteikko Virossa on yleensä nollasta vitoseen (vai ykkösestä vitoseen? Korjatkaa, paremmin tietävät!)


Kaksi opiskelijaa, uusrikkaiden lapsia, juttelee.

- Kuule, minkä arvosanan sait tentistä?
- Kolmosen.
- Niin vähän?
- No, olisin voinut saada vitosenkin, mutta sitten ajattelin, että ostan jäljellejäävällä rahalla olutta...

****

Vestlevad kaks uusrikastest vanematega tudengit.

- Kuule, mis hinde sa eksamil said?
- Kolme.
- Nii vähe siis?
- Noh, oleks võinud ju viiegi saada, aga siis mõtlesin, et ostan järelejääva raha eest õlut...

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Merkki on merkki


En ole koskaan keräillyt postimerkkejä enkä muutenkaan sen kummemmin ymmärrä filateliasta, mutta silti postimerkit ovat minusta kivoja. Minusta on hauskaa kirjettä lähettäessä (mitä tosin tapahtuu nykyisin ihan naurettavan harvoin) miettiä, millaisen postimerkin siihen laittaisin.

Viroon muuttaessa iloitsin jo etukäteen, että saan tutuille lähettämiini kirjeisiin liimailla hienoja täkäläisiä merkkejä ja kertoa siten silläkin tavalla virolaisesta kulttuurista.

Mutta kissan viikset! Viron postilla on tarjota tasan yhdenlaista postimerkkiä sen arvoisena, mikä tarvitaan Suomeen lähtevään ykkösluokan kirjeeseen. Kyseinen postimerkki on kaiken kukkuraksi ehkä maailman tylsin tasareunainen tarramerkki, jossa on muistaakseni yksinkertainen postitorven kuva. Kysyn melkein joka postireissulla, onko muita vaihtoehtoja, mutta ei vain ole. Blaah.

Tätä mietin, kun eilen illalla istuin viime tingassa postittamassa joulukirjeitä Suomeen, jotka tällä kertaa lähetin kirjekuorissa, jossa postimaksu oli jo valmiiksi maksettu. Persoonallisuus on siis niissä kuorissa nollassa.

Sitten älysin, että voisinhan minä tuon em. postimerkin sijaan koota arvoltaan pienemmistä postimerkeistä sopivan kokonaisuuden, niin saisin käytettyä muitakin merkkejä kuin sitä iänikuista samaa tylsää. Vähänkö olen nero, kun tajusin tämän melkein kolmessa vuodessa!

Näin ollen voisin käyttää esimerkiksi kuvassa olevaa Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuotta juhlistavaa postimerkkiä, joka näkyy ohessa osana ensipäiväkuorta. Kuva on täältä Viron postin sivuilta, jonka osassa filateelia ja numismaatika esitellään mm. kaikki virolaiset postimerkit.

Huumorijoulukalenterin 19. luukku

Tästä kalenteriluukusta eteenpäin voi käännöksissä olla kaikenlaisia kukkasia. Olemme joululomareissulla ja sanakirjat jäivät kotiin :) Mikähän on esimerkiksi tässä anekdootissa esiintyvä üllas-sanan virallinen käännös?




Radiossa soitetaan toivekappaleita ja saa myös lähettää terveisiä. Eräs tyyppi soittaa suoraan lähetykseen:

- Löysin rahakukkaron!
- Toivotte, että auttaisimme löytämään sen omistajan. Ylväs teko. Mitä kukkaron sisässä muuten oli?
- 5 000 dollaria, muutama sata euroa, pari tuhatta kruunua ja Siim Kuusik -nimisen henkilön käyntikortteja. Soittakaapa hänelle jokin kaunis laulu!

****

Raadios lastakse soovilugusid ja saab ka tervitada. Mingi tüüp helistab ja kohe otse eetrisse:

- Ma leidsin ühe rahakoti!
- Soovite, et aitaksime omaniku leida. Üllas tegu. Mis seal sees muidu oli?
- 5 000 dollarit, mõnisada eurot, paar tuhat krooni ja visiitkaardid Siim Kuusiku nimele. Palus laske talle üks ilus laul!

lauantai 18. joulukuuta 2010

Huumorijoulukalenterin 18. luukku

Nyt kun näitä virolaisvitsejä on tullut luettua entistä tarkemmalla syynillä, olen havainnut ns. uusrikkaat ihmisryhmäksi, jonka kustannuksella irvistellään varsin usein. Ja pettymyksekseni olen huomannut, että Postimehessä ei ole joulukuun mittaan ilmestynyt yhtään suomalaisvitsiä!

Vaan tämän päivän luukusta paljastuu siis tolloileva uusrikas.


Opas esittelee tutustumisretkellä vanhankaupungin arkkitehtuuria.

- Olkaa hyvä ja katsokaa, tuo torni on rakennettu 3 000 vuotta sitten.

- Mitä pötypuhetta tuo on?!, huutaa eräs uusrikas. - Nythän on vuosi 2010!

****

Giid tutvustab ekskursioonil vanalinna arhitektuuri.

- Vaadake palun, see torn ehitati 3 000 aastat tagasi.

- Mis jamajutt see on?!, hüüab üks uusrikas. - Meil on ju praegu 2010. aasta!

perjantai 17. joulukuuta 2010

Huumorijoulukalenterin 17. luukku

Kuoleva vanhus sanelee notaarille testamenttia:

- Vaimolle jätän 100 000, tyttärelle 50 000, pojalle samoin 50 000...

Sitten mies miettii hieman ja mumisee:

- Piru vieköön, mistä minä otan niin paljon rahaa?

****

Surev vanamees dikteerib notaarile testamenti.

- Naisele jätan 100 000, tütrele 50 000, pojale samuti 50 000...

Mõtleb siis natuke järele ja pomiseb:

- Kurat võtaks, kust ma küll nii palju raha võtan?

torstai 16. joulukuuta 2010

Huumorijoulukalenterin 16. luukku

Entinen baarimikko lähti töihin poliisiin.

- Mitä pidät uudesta työstä, kysyvät kollegat.
- Palkka on kyllä pienempi, mutta pidän siitä, että juomarahaa saa paljon enemmän!

****

Endine kelner läks politseisse tööle.

- Kuidas teile meeldib uus töö, küsivad kolleegid.
- Palk on küll väiksem, aga mis mulle meeldib, on see, et jootraha saab kõvasti rohkem!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Annoskateutta ja hyvää huumorisuonta

Tuo meidän neiti K on kyllä niin mainio tapaus. Kun ikää on jo huimat 11 kuukautta, alkaa pikkuvauva muuttua omaksi persoonakseen. Ja K tosiaan on ihan omanlaisensa.

J on aina ollut hyväntuulinen ja iloinen tenava. Sitä on K:kin, mutta tytössä on vielä jotakin, jota kutsuisin viroksi ilmaisulla "tema on hea huumorisoonega" eli hänellä on hyvä huumorisuoni. K on iloinen jotenkin veijarimaisella tavalla, ja välillä tuntuu, että tytön kanssa voi vitsailla ja hassutella melkein kuin aikuisen kanssa.

Vähemmän toiselle lapselle yllättävästi K osaa jo pitää puolensa, että ei jäisi J:n rymistellessä jalkoihin. Mitä J tekee, sitä pitää K:nkin tekemän. Jos J saa iltapalaksi leipää ja K:lle koetetaan samaan aikaan tarjota puuroa, ei puuronsyönnistä tule mitään. Tyttö messuaa ja pauhaa niin kauan, että hän saa käteensä leivän. Kun J on saanut leipänsä syötyä, voi K palata taas puuron pariin.

Kun alan antaa J:lle ruokailun päätteeksi xylitol-tablettia, rientää K purkin rapinan kuullessaan paikalle. Ja kun J:n joulukalenterin luukkua avataan, K hihkuu jo odotuksen intoa tietäessään, että hänenkin Hello Kitty -kalenterinsa luukku avataan ja hän saa kaivaa kalenterin kolosta suklaakonvehtinsa, josta hän saa pienen murusen.

K oppi lopullisesti kävelemään suunnilleen pari viikkoa sitten, joten talossa on liikettä ihan tarpeeksi. Kaikki kaapit ja laatikostot on tällä hetkellä teippailtu kiinni, sillä pieni tutkija tyhjentää muutoin niiden sisällön lattialle.

K:n mielestä melkein hauskinta on leikkiä piilosta. Mikä tahansa kangaspala veljen alushousuista isoon peittoon sopii siihen, että tyttö kiskoo kankaan päänsä päälle ja kurkistelee sitten kankaan alta. Huippuhauskaa on myös kiivetä sohvalle ja siellä seisoskellessa muksahtaa istualleen, nousta taas ylös, muksahtaa jne.

Kaikkein lumoavin asia on tietysti astianpesukone, jonka tyhjentämisen koetan aina jättää K:n nukkumisaikoihin, sillä tytön avustamisyritykset ovat hieman liian intensiivisiä.

Eipä ole tylsää täällä, ei!

Huumorijoulukalenterin 15. luukku

Kaverukset keskenään:

- Morsiameni on kuin kännykkä.
- Pieni ja muodikas ja tarpeellinen, vai?
- Ei, vaan kun minulta on rahat loppu, niin hän ei puhu kanssani.

****

Sõbrad omavahel:

- Minu pruut on nagu mobla.
- Et väike ja moodne ja vajalik?
- Ei: et kui mul on raha otsas, siis ta minuga ei räägi.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Joulun herkkä verinen tuoksu



Virolaiseen joulupöytään kuuluu verimakkara. Vironkielinen Wikipedia jopa ilmoittaa sen olevan Viron kansallisruoka.

Me söimme viime joulun aikaan ensimmäistä kertaa verimakkaraa, ja tässä eräänä päivänä nappasin kaupan kylmätiskistä paketin verimakkaraa mukaan. Valmistimme sen ruuaksi tänään.

En tiedä, miten se oikeaoppisesti pitäisi tehdä, mutta me heitimme makkarat valurautaparilalle ja kuumensimme kypsäksi.

Totesimme ruokapöydässä, että verimakkara on ruokaa, jota ei kannata syödessä katsella eikä oikeastaan suutuntumaakaan miettiä, mutta ihan hyvää se on. Niin kuin jokin tavallinen ryynimakkara, joka maistuu aika lailla suomalaisille veriletuille.

Verimakkaroita tarjoillaan tavallisesti puolukkahillon kanssa ja niin minäkin omani söin. Puolukkavastainen T puolestaan nautti makkaransa baijerilaisen Händlmaier's-sinapin kanssa, jota meillä kuluu aika tavalla.

Syötyä tuli, hyvää oli, mutta kyllä taisivat silti olla tämän joulun ensimmäiset ja viimeiset verimakkarat.

Ja tähän on pakko kertoa verinen tarina lapsuudestani. Minulla oli mustavalkoinen suosikkivasikka nimeltä Matias. Sitten jossain kohtaa vähän isompana Matias teurastettiin ja se muistaakseni ehti roikkua kotipihassa kaivinkoneen etukauhassakin jonkin hetken (mitä tietenkään näinä EU-aikoina ei enää tapahdu). Äiti teki Matiaksen verestä verilettuja.

Muistan selvästi hetken keittiön ruokapöydässä, jolloin edessäni oli Matiaksesta tehtyjä verilettuja. Se oli kamalaa, itku tuli kurkkuun, enkä pystynyt lettuja syömään.

Tästä kokemuksesta huolimatta suhteeni verilettuihin on sittemmin ollut asiallisen hyväksyvä. Mutta puolukkaa pitää olla paljon eikä pidä ajatella Matiaksen suuria silmiä.

***

Oheinen makkarakuva on Rakvere Lihakombinaatin sivuilta.

Huumorijoulukalenterin 14. luukku

Uusrikas ostaa lemmikkieläinliikkeestä papukaijan. Myyjä sanoo, että lintu on hyvin viisas ja osaa puhua. Muutaman päivän kuluttua mies tulee takaisin kauppaan.

- Ei puhu!
- Ostakaa sille yksi leikkikalu, sitten se alkaa puhua.

Viikon kuluttua sama asia:

- Ostakaa sille jokin lelu!

Lopulta mies tulee iloisena kauppaan:

- Nyt se alkoi puhua!
- Mitä se sanoi?, kysyy myyjä
- Milloin täällä, ...kele..., saa syötävää?

****

Uusrikas ostab lemmikloomapoest papagoi. Müüa ütleb, et see lind on väga tark ja oskab rääkida. Mõne päeva pärast tuleb mees kauplusse tagasi.

- Ei räägi!
- Ostke talle üks mänguasi, siis hakkab rääkima.

Nädala pärast sama jutt:

- Ostke talle mõni lelu!

Lõpuks tuleb mees rõõmsalt kauplusse:

- Hakkas rääkima!
- Mis ta ütles?, küsib müüa.
- Millal sa, raisk, süüa annad?

maanantai 13. joulukuuta 2010

Huumorijoulukalenterin 13. luukku

Suojelupoliisi kuulustelee kaupunginhallitusen työntekijää:

- Eikö teitä hävettänyt ottaa 600 kruunun lahjusta?
- Tietysti hävetti, mutta antajalla ei vain ollut enempää...

****

Kapo kuulab üle linnavalitsuse töötajat:

- Kas teil polnud häbi võtta 600 krooni altkäemaksu?
- Muidugi oli, aga rohkem tal lihtsalt polnud...

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Huumorijoulukalenterin 12. luukku

Vielä ehtii luukun avata tämän vuorokauden puolella...


Kaksi vuorikiipeilijää selviää vaikeusten päätteeksi vuoren huipulle.

- Katso, Mihkel, millainen maisema tuolla alhaalla laaksossa on, kuinka kaunis maasto, metsät, joki...
- En ymmärrä, vastaa kiipeilijäkumppani. - Miksi sitten kiipesimme tänne mäkeen, kun kerran alhaalla on niin kaunista?

****

Kaks alpinisti jõuavad läbi raskuste lõpuks mäe tippu.

- Vaata, Mihkel, millinen vaade seal all orus on, kui ilus maastik, metsad, jõgi...
- Ma ei saa aru, vastab kaaslane. - Milleks siis siia mäkke ronisime, kui all nii kaunis on?

lauantai 11. joulukuuta 2010

Huumorijoulukalenterin 11. luukku

Valmentaja nuhtelee nuorta urheilijaa:

- Jüri, kuinka monta kertaa olen sinulle sanonut, että tämä on kolmiloikkaa! Kolmiloikkaa! Ei tarvitse hypätä kerralla 17 metriä. Pitää hypätä kolme kertaa! Kolme! Ymmärsitkö?

****

Treener noomib noorsportlast:

- Jüri, kui mitu korda ma olen sulle öelnud, et see on kolmikhüpe! Kolmikhüpe! Ja pole vaja ühe korraga 17 meetrit hüpata. Tuleb hüpata kolm korda! Kolme! Said aru?

perjantai 10. joulukuuta 2010

Monika





Talvimyrsky Monika puhalsi viime yönä Tallinnan läpi. T sattui olemaan yöjalassa kaupungilla. Reissusta tuli mukaan iPhonen kameran Hipstamatic-sovelluksella otettuja kuvia lumisesta pääkaupungista.

Lunta on nyt todella paljon. Päivän kuntoilut tuli tehtyä lumitöissä, ja J nukahti ongelmitta päiväunille seikkailtuaan tunnin umpihangessa.

Huumorijoulukalenterin 10. luukku

Mies juo krouvissa jo kahdeksatta lasiaan viinaa. Nousee vaivalloisesti, kaatuu ja ryömii sitten kotiin.

Aamulla vaimo herättää hänet.

- Joit jälleen itsesi puolikuolleeksi!
- Mistä sinä sellaista keksit?
- Krouvista juuri soitettiin, että olet jälleen unohtanut oman pyörätuolisi sinne!

****

Mees joob kõrtsis juba kaheksandat klaasi viina. Tõuseb vaevaliselt, kukub ja roomab siis koju.

Hommikul äratab teda naine.

- Jälle jõid end poolsurnuks!
- Kust sa seda võtad?
- Just helistati kõrtsist, et oled jälle oma ratastooli sinna unustanud!

torstai 9. joulukuuta 2010

Trofee


Keräilijä-metsästäjä-yhdyskuntamme perheenpää kaatoi retkellä Arlandan lentokentällä mahtavan sarvipään. Kyllä kelpaa takan yllä komeilevaa saalista ihailla!

Huumorijoulukalenterin 9. luukku

Blondi on vihaisena pankissa.

- Tämä on jo neljäs kerta kun sanotte, että minun tililläni ei ole rahaa. Sanokaa hyvän tähden, milloin tähän pankkiin tulee rahaa!

****

Blondiin vihasena pangas.

- See on juba neljas kord kui ütlete, et mul arvel ei ole raha. Öelge siis ometi, millal siia panka tuleb raha!

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Kuusikosta isä kannettiin lasten iloks' pirttihin

Pisti silmään Viron metsähallituksen (RMK, Riigimetsa majandamise keskus - metsähallitus ei ehkä ole oikea käännös, mutta vähän samoja hommia tekee) mainos lehdessä. RMK nimittäin järjestää kansalaisille joulukuusenhakuretkiä valtion metsiin.

Yksi vaihtoehto on ilmoittautua ohjatulle kuusenhakuretkelle.

Toinen vaihtoehto on jotenkin niin virolainen. Puu haetaan itsenäisesti metsästä sen jälkeen, kun on ensin netistä lukenut ohjeet, mistä puun saa hakea ja millaisen puun voi ottaa. Joulukuusen voi maksaa mobiilisti vaikka ihan sieltä metsästä käsin.

Jo vain oli saatu ilmiöt "internet" ja "mobiili" jopa joulukuusen hankkimiseen! Mutta mikäs siinä, parempihan tuo on kuin käydä kuusivarkaissa (mikä muuten on niitä maailman turhimpia hommia. Aika moni metsänomistaja varmasti antaisi ihan rennosti luvan kuusen ottamiseen, jos vain kävisi kysymässä. Varkaus sen sijaan on varkaus, josta ei paljon sympatiaa irtoa).

Huumorijoulukalenterin 7. luukku

Sotilas tulee vääpelin luokse:

- Käsky on toteutettu!
- Mutta enhän minä ole mitään käskenytkään!
- Emmekä me ole tehneet mitään!

****

Sõdur tuleb veebli juurde:

- Käsk on täidetud!
- Aga ma pole ju midagi käskinud!
- Me pole midagi teinud ka!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Huumorijoulukalenterin 6. luukku

Mies menee apteekkiin:

- Tahtoisin puoli litraa lääketieteellistä pirtua.
- Hmm... Mutta onko teillä reseptiä?
- Eh, jos minulla olisi resepti, tekisin sitä itse!

****

Siseneb mees apteeki:

- Ma sooviksin pool liitrit meditsiinilist piiritust.
- Hmm... Aga teil resept on?
- Eh, oleks mul resept, teeksin ma seda ise!

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Kepeä peruskuntokausi

Nyt jo hiihtäjäuransa lopettanut Kristina Smigun-Vähi on virolaisille pyhä urheilujumalatar, jonka tekemisiä seurataan edelleen tarkasti.

Kiku-lempinimellä kansan suussa kulkevasta kansallissankarista ilmestyi tällä viikolla kirja. En ole nähnyt kirjasta muuta kuin siitä tehdyn lehtijutun, jossa oli pitkiä lainauksia opuksesta. Silmään pisti lainaus, joka oli ote 12-vuotiaan Kristinan harjoituspäiväkirjasta.

"Herätys. Lähdimme ojalle peseytymään. Teimme metsätöitä. Aamutreeni: juosten 6 km Otepäälle, tunti rullasuksihiihtoa, juosten takaisin. Illalla menimme Apteekkarinmäelle, jossa kaksi kierrosta ja juosten takaisin, yhteensä 13 km. Sitten teimme vielä hieman töitä ja menimme nukkumaan. Oli kiva päivä!"

Tämä siis 12-vuotiaan nuoren urheilijan päiväkirjasta. Jotenkin noin se sitten kai täytyy mennä, jos olympiavoittajaksi meinaa.

Kirjasta povataan tämän joulun ehdotonta myyntihittiä, ja sen arvellaan yltävän jopa 8 000 myydyn kappaleen lukemiin, mikä on Virossa jo ilkkaremesmäistä myyntiä.

Huumorijoulukalenterin 5. luukku

Eläkeläisten delegaatio tulee tapaamaan kaupunginjohtajaa:

- Herra kaupunginjohtaja! Meillä ei ole lainkaan rahaa!
- Ei se mitään, tulkaa silti sisään!

****

Pensionäride delegatsioon tuleb linnapea vastuvõtule:

- Härra linnapea! Meil ei ole üldse raha!
- Pole hullu, tulge siis niisama sisse!

lauantai 4. joulukuuta 2010

Huumorijoulukalenterin 4. luukku

Yleisön pyynnöstä tässä ensimmäistä kertaa joulukalenteriluukku sekä suomeksi että viroksi.

Älköön nyt kukaan virolainen tai viroa taitava vetäiskö arbuusia sieraimeen sen takia, että käännökset eivät ehkä ole maailman loistokkaimpia. Ja olisi kiva, jos antaisitte parannusehdotuksia kömpelöihin / vääriin käännöksiin, niin tässä voisi itse kukin oppia.

Tiedoksi niille, jotka etsivät näitä juttuja Postimees-lehdestä: ne ovat sillä sivulla lehteä, jossa ovat mm. sarjakuvat, ristikot ja shakki. Juttujen otsikkona on "Anekdoodid". Yleensä paikka on lehden toiseksi viimeisen aukeaman oikeanpuoleinen sivu.

Vaan nyt päivän pläjäys, jossa nerokkaasti nostetaan esiin virolainen maaseutu sekä täkäläisten kiinnostus henkimaailman hommiin.


Maamies tulee henkiparantajan luokse.

- Minulla on ongelma. Kananpoikani kuolevat aina. Kanat ovat terveet, mutta kananpojat kuolevat!
- Piirrä hiekalle ympyrä ja laita kananpojat sinne. Ruoki ja juota niitä, opettaa henkiparantaja.

Viikon päästä tulee maamies takaisin.

- 20 kananpojasta on jo 10 kuollut.
- Piirrä hiekalle nyt ruutu!

Viikon päästä tulee maamies jälleen takaisin.

- Kaikki ovat kuolleet! Mitäs nyt tehdä?
- Vahinko! Minulla oli paljon vaihtoehtoja!

****

Talunik tuleb sensitiivi juurde:

- Mul on mure. Mu tibud surevad pidevalt. Kanad on terved, aga tibud surevad!
- Sa joonista liiva peale ring ja pane tibud sinna. Toida neid, jooda neid, õpetab sensitiiv.

Nädala pärast tuleb talumees tagasi:

- 20 tibust on juba 10 surnud!
- Joonista liivale nüüd ruut!

Nädala pärast tuleb mees uuesti tagasi:

- Kõik on surnud! Mis nüüd teha?
- Kahju! Mul oli palju variante!

perjantai 3. joulukuuta 2010

Pöff

Kaksi ja puoli vuotta Virossa, enkä vielä kertaakaan ole käynyt täällä asuessa elokuvissa. Pöh, säälittävää kotona jumittamista.

Leffatarjontaa kyllä olisi, varsinkin tähän aikaan vuodesta, kun käynnissä on Baltian suurin elokuvafestari PÖFF eli Pimedate Ööde Filmifestival eli Pimeiden öiden filmifestivaali.

Juuri huomasin, että suomalaisen Prinsessa-elokuvan pääosaesittäjä Katja Küttner oli saanut festarilla parhaan naisnäyttelijän palkinnon.

Hieno homma, vaikka minua huvitti uutista lukiessa se, että en meinannut ensin tajuta, mistä festivaalista on kyse, kun Hesarista lukemani uutinen käytti nimeä Black Nights Film Festival. Se kuulostaa niin juhlallisen kansainväliseltä, kun tapahtuma on täällä kaikkialla tuo PÖFF ja kaikki tietävät, mistä on kyse. Jostakin musiikkifestivaalistakin sanottiin, että se on vähän niin kuin "musa-pöff". PÖFF on jo käsite.

Ja kun nyt tuli elokuvista puhe, niin huomenna lauantaina voisi harrastaa Tallinnan kaduilla tiukkaa julkkibongausta, sillä täällä jaetaan "Euroopan Oscarit" eli European Film Awards -palkinnot.

Tähän liittyen tajusin liian myöhään, että festarijärjestäjät olivat pistäneet pystyyn mahtavan maanläheisen vieraanvaraisuus-ohjelman. Kuka tahansa sai ilmoittautua tarjoamaan kotonaan lounaan muutamalle festivaalin osallistujalle, siis näille elokuvaväen edustajille. Postimehen uutisen mukaan ohjelmaan ilmoittautui 44 tallinnalaista perhettä, joista valittiin lounaan tarjoajiksi 41. Heidän on pitänyt sitten esitellä festarin järjestäjille ruokalista, mitä he meinaavat eurooppalaisille elokuvatähdille tarjota.

Vitsi kun en huomannut tuota ajoissa! Kyllä minä olisin voinut Roman Polanskille tai Ewan McGregorille kanasopat ja pannukakut tehdä ja sumpit keittää. Tai oikeastaan olisin halunnut tarjota ne näyttelijä Bruno Ganzille, joka saa festarilla elämäntyöpalkinnon. Ganzin näyttelemä Hitler elokuvassa Der Untergang on edelleen vavahduttavimpia näyttelijäsuorituksia, mitä olen nähnyt.

Pajupilli

Kylppäristä kuului laulua:

"Mullu mina muidu karjas käisin,
mullu mina karjas käisin,
hei soreasti koreasti pillini soipi,
toki vain pajupuusta."

Kaksivuotias polyglotti musisoi.

Huumorijoulukalenterin 3. luukku

Miljonääriä haudataan. Kappelissa arkun vieressä seisoo nainen ja itkee vuolaasti.
- Itkette niin sydäntäsärkevästi... Oletteko vainajan sukulainen?
- En ole. Siksi itkenkin!

torstai 2. joulukuuta 2010

Huumorijoulukalenterin 2. luukku

- Aabraham, mihin olet menossa, kun olet pukeutunut niin lämpimästi?
- Lähden Etelämantereelle.
- Oletko tullut hulluksi? Eihän siellä elä yhtäkään juutalaista!
- Mutta eivätkös Aisbergit ole lähteneet sieltä?

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Lahden takana -blogin huumorijoulukalenteri avaa 1. luukkunsa

Minun on jo aiempinakin vuosina pitänyt toteuttaa täällä blogissa joulukalenteri, mutta en ole saanut aikaiseksi. Vaan nyt lähtee!

Joulukalenterin jokaisesta luukusta tulee virolainen vitsi, luonnollisesti suomeksi käännettynä. En ole vitsejä itse keräillyt, vaan hommassa ystävällisesti auttaa minua Postimees-lehti, jossa julkaistaan joka päivä 5 - 7 virolaista anekdoottia. Valitsen siis päivän lehdestä yhden sutkauksen, jonka teille käännän.

Sen lisäksi, että joulukalenteri saattaa tuoda hymyn huulille, voi luukkuja availemalla ehkä saada aavistuksen virolaisesta huumorista. Nämä Postimehen jutut ovat minusta turhankin usein surkuhupaisan kömpelöitä, joskus raivostuttavan sovinistisia ja välillä taas hulppean hauskoja. Mikä parasta - ne ovat varmasti erilaisia tarinanpätkiä kuin mitä Suomessa kuulee, sillä jotenkin juttujen tyyli on minusta toisenlainen kuin suomalaisten vitsipalstojen huulenheitto. Lisäksi Postimehen vitsit tapahtuvat usein maaseudulla tai anekdoottiin liittyy muutoin jokin maaseutuun tai maalla elämiseen viittaava piirre.

Naurettavaa joulunodotusta ensimmäisen joulukalenterivitsin myötä!

JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU:

Toimittaja kysyy maanviljelijältä:

"Eivätkö naapurit käy teillä varkaissa?"
"Eivät, miksi kävisivät?"
"Mutta minkä takia teillä sitten on pyssy kanalan oven pielessä?"
"Sen takia naapurit eivät varkaissa käykään!"

Päivän vinkki: suosi venäläistä

Ennakkoluuloinen kun olen, eivät mielikuvani venäläisistä/neuvostoliittolaisista tuotteista ole aina sieltä laadukkaimmasta päästä. Mutta tokihan suuressa naapurissa osataan paljon asioita, ja yksi sellainen asia on näköjään vesivärien valmistus.

J on ahkera akvarellimaalauksen harrastaja, kiitos hoitotätimme, joka on koko ikänsä ollut innokas piirtäjä ja maalaaja. Lapsenhoitajamme on myös osannut huolehtia asialliset työvälineet lapselle, missä asiassa selkeä ohje on kuulunut: katso, että vesivärit on valmistettu Venäjällä. Idän suunnasta kuulemma tulivat neuvostoajallakin ylivoimaisesti parhaimmat piirustus- ja maalaustarvikkeet.

Ja todellakin, tämä pitää paikkansa! Sekalaiset tiimari- yms. market-värit ovat välillä laadultaan ihan mitä sattuu. Ei paljon kiinnosta maalata, jos raivoisankaan värien käyttelyn jälkeen paperille ei ilmesty kuin haalea vesiläiskä. Täällä Tallinnassa esimerkiksi Prismasta saatavista, Moskovassa valmistetuissa vesiväreissä tätä ongelmaa ei ole, pigmenttiä piisaa. Lapsen kelpaa harjoitella maalaushommia, kun väriä tulee vähän hennommallakin otteella.

Sattumaa tai ei, mutta vinkki on hyvä. Ja vaikka moni asia rajan takana on ollut ja on ihan päin kulmaa, niin taidekoulutuksessa ja kuvataiteen osaamisessa naapureille ei voi irvistellä. Joten luultavasti he tietävät jotakin myös värien valmistuksesta.
Related Posts with Thumbnails