maanantai 30. maaliskuuta 2009

Kansallispukutennareita on tullut lisää

Aiemmin mainostamiani kansallispukutennareihin on tullut uusia malleja. Mallistoon on tullut Pärnu- ja Risti-tennarit. Pärnu on tietysti tuttu. Risti on nyt jo kadonnut virolainen kihlakunta. Nettisivulta www.rahvusmeened.ee voi katsella tennarikuvia ja tilata niitä.

Edelleen on omat tennarit hankkimatta, mutta kunhan tässä nyt ehditään.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Akka ratissa narisee

Jotta edellisestä postauksesta ei tulisi liian ruusuinen kuva Tallinnan liikenteestä, niin hieman myös märinää täkäläisestä autoilusta.

Kaikkein eniten liikenteessä pelkään juoppokuskeja. Niin kyllä pelkään Suomessakin, mutta täällä kännissä rattiin meneminen ja siitä aiheutuneet kolarit ovat valitettavasti yleisempiä. Humalassa ajoa kohtaan tunnen leppymätöntä vihaa.

Risteyksissä saa olla erityisen tarkkana. Jos risteyksessä on kaksi tai kolme kaistaa kääntymässä samaa suuntaan, ei suinkaan ole varmaa, että kääntyjät pysyvät omilla kaistoillaan. Kääntymisvaiheessa vasemman kaistan autoilija saattaa tulla oikealle kaistalle ja päin vastoin. Tähän ei totu koskaan (eikä pidäkään tottua saati hyväksyä!), tapa on raivostuttava ja vaarallinen.

Autoja pysäköidään varsin luovalla tavalla. Tallinnassa onkin varsin monipuolinen betoniporsaiden kirjo. Jos parkkipaikalle on piirretty vinoparkkiruudut, autot ovat suorassa. Jos ruudut ovat suorat, autot ovat vinossa. Autojen pysäköiminen puoliksi jalkakäytävälle on ärsyttävän yleistä ja aiheuttaa kiroilua lastenvaunuja lykkiessä, kun yhtäkkiä tie onkin tukossa.

Yksittäisiä kaahareita on kaupunkiliikenteessä mielestäni paljon Suomea enemmän. Hurjia kiihdytyksiä ja kiilaavia ohituksia näkee valitettavan usein.

Teiden asfaltti on paikoin aivan perunapeltoa. Ennakoiva ajotapa on tässäkin valttia, jotta pohjapanssari säästyy suuremmilta vaurioilta.

Liikennemerkit ja erityisesti risteysten kaistamerkinnät ovat välillä uskomatonta sillisalaattia. Suomessa merkinnät ovat huimasti selkeämpiä, mutta näköjään kaikkeen tottuu. Virolaismerkkien symboliikka tuntuu jo ihan tutulta.

Näistä asioista huolimatta Tallinnan liikenteessä pärjää mielestäni ihan mainiosti. Sitä tietysti helpottaa se, että kaupunki on tullut tutuksi eikä tarvitse miettiä, mihin mistäkin pitää kääntyä. Positiivista täällä autoilussa on joustavuus. Toisille autoilijoille annetaan tilaa. Jos huomaan ajaneeni jollakin tapaa väärin tai väärään paikkaan, muut kyllä odottavat ja väistävät. Kaikki tietävät, että mokia tulee ja ne sallitaan. Sen kaltaista pientä rentoutta voisin toivoa myös suomalaiseen liikennekulttuuriin.

Vormel 1 ja lottovoitto

Kyllä Virossa sentään uskotaan suomalaisiin. Postimees-lehden kyselyssä 54 % yli 1 200 vastaajasta uskoo, että Kimi Räikkönen voittaa tämän vuoden formuloiden maailmanmestaruuden.

Sitä vain en ymmärrä, miksi täkäläiset tiedotusvälineet jaksavat uutisoida niin kovin innokkaasti formulasta, kun kuljettajista yksikään ei ole virolainen.

Samaisessa Postimehessä oli myös uutinen, joka ei Suomessa varmaan olisi koskaan mahdollinen. Viron Bingo Lotossa arvottiin keskiviikkona historian suurin voitto, 9,4 miljoonaa kruunua (n. 606 000 euroa). Rahat voittanut perhe tuli nimen ja kuvan kera julkisuuteen ja kertoi tunnelmistaan voiton jälkeen.

Suomessahan äkkirikastumiset pidetään visusti salassa, ettei vain kukaan pääsisi kadehtimaan ja laiskaksi hannuhanheksi moittimaan. En tiedä, mikä on maan tapa Virossa. En oikein ole vielä päässyt jyvälle, onko hyvinvoinnin näyttäminen täällä ihan ok, vai pitääkö vaurastumisesta huolimatta varoa näyttämästä rikkaalta.

Virolaisperhe vannoi jatkavansa elämäänsä entiseen tapaan, mutta ainakin yhden hyvin virolaisen hankinnan he tekevät: perheen poika saa uuden auton.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Autolla ajetaan varo-varo-vasti

Viroon muuttaessa kuulin paljon pelotteluja Tallinnan liikennekulttuurista. Minusta liikenne täällä ei ole ollenkaan niin paha kuin pelkäsin, ja on yksi asia, jossa virolainen autoilukulttuuri peittoaa suomalaisen mennen tullen. Täällä nimittäin todella kunnioitetaan suojateitä.

Suomessa ollessa sain jälleen kokea, miten kotomaassa jalankulkija saa seisoa suojatien laidassa vaikka tuomiopäivään asti ilman, että autoilijat pysähtyvät. Tallinnassa voin puolestaan lähes sokkona kävellä suojatielle ja luottaa siihen, että autoilijat pysähtyvät. Vastaavaa olen aiemmin kokenut vain Norjassa.

Omissa autoilutavoissa tämä on aiheuttanut pähkäilemistä. Tunnustan auliisti, että monien muiden suomalaisten tapaan en ole aiemmin ollut kovin hyvä suojateiden huomioija. Täällä asia on ollut pakko oppia. Auton ratissa täytyy osata ennakoida ja katsoa jo kaukaa suojatien merkit, sillä tielle todellakin voi ampaista kävelijä.

Kyllä vain, läheltä piti -tilanteita on tullut ihan tarpeeksi. Karmivinta on pimeällä, kun ilman heijastinta kulkeva jalankulkija on ollut nenän edessä, kun en ole tajunnut suojatiemerkkiä. Onneksi mitään ei ole sattunut.

Olen päättänyt, että Suomessa huomioin suojatiet samoin kuin Virossa (surullista, että tällaista itsestäänselvää asiaa edes näin korostaa...). Täytyy vain olla tavattoman tarkkana ja aloittaa jarruttelu tarpeeksi ajoissa, sillä takanatuleva kanssa-autoilija ei välttämättä ole suojateiden merkityksestä kanssani samaa mieltä.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Elonmerkki

Täällä ollaan! J:n kanssa olemme olleet liikenteessä lähes kaksi viikkoa. Tuntuu oikein hyvältä olla kaikessa rauhassa kotona.

Blogiin alkaa taas tulla juttua, kunhan tässä nyt asetutaan arkikuvioihin, selviydytään matkapyykkivuoresta ja muutenkin saadaan aivot siihen asentoon, että on taas Virossa. Ensimakuna kerrottakoon, että J on ottanut ensimmäiset askeleensa ja suuhun on puhjennut eka poskihammas. Poika kuolaa kuin lörppähuulinen mastiffi.

Tässä vielä pari vinkkiä Suomen-matkailua suunnitteleville:
- Kannattaa hiihtää Kiilopään tunturin yli.
- Tuusulanjärven jäällä on hieno kävellä. Tuusulan Lotta Svärd -museon kanttiinista saa ämpärinkokoisia korvapuusteja ja Sampo-pulveria kuparinputsaukseen.
- Turussa ei ole enää pizzeria Gardaa! Missä kuorolaulajat enää käyvät harjoitustauko-pizzalla?
- Baobab Baby -lastenvaateliikkeessä Turussa oli pelkästään kivoja vaatteita.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Kuulemiin

Blogi hiljenee noin puoleksitoista viikoksi. Sillä aikaa lukijat voivat vaikkapa harjoitella viinasukkien tekoa, kun flunssa iskee. Ohjeet löytyvät edellisen postauksen kommenteista.

Kauniita päiviä kaikille, Tallinnassa on huippuhieno kevättalven päivä.

torstai 12. maaliskuuta 2009

Kun ei kerran sauna, viina, terva eikä antibiootti...


...niin siirrytään sitten perivirolaisiin menetelmiin lentsun torjunnassa.

Meillä on köhitty ja röhitty nyt viikkokaupalla ja sekä T että minä olemme syöneet antibioottikuurin. Ihan pirteitä olemme, mutta keuhkoissa on vielä jotain, mikä ei sinne kuulu.

Hankin eilen apteekista köhateetä eli yskäteetä (kuvassa oikeanpuoleinen pussi) ja gripiteetä eli flunssateetä. Virossa nämä luonnonmukaiset hoitokeinot ovat tavattoman yleisiä, ja apteekeissa on hyllykaupalla erilaisia yrttisekoituksia jos jonkinlaisiin vaivoihin.

Todella yllättävää mielestäni oli, että antibioottikuurin yhteydessä lääkäri määräsi minulle myös eräitä yrttikapseleita, joiden piti helpottaa tukkoista oloa. En tiedä, auttoiko kova vai pehmeä lääketiede, mutta tukkoinen olo parani nopeasti. Vain yskä ja keuhkojen rahina jäivät.

Nyt siis alan hörppiä teetä, jossa on mm. vadelman ja mustaviinimarjan lehtiä sekä voikukan nuppuja. Ei se ota jos ei annakaan. Sitäpaitsi voihan plasebo-vaikutus tehota. Usko siirtää vuoria (ja on tosi kova jätkä, öhö-öhö).

(Läpinäkyvässä pussissa olevaa teetä valmistaa Vadi ravimtaimed, www.vadigild.ee. Keltainen pakkaus on Kubja ürditalun tuote, www.kubja.ee)

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Avoin kirje Viron postilaitokselle

Hyvä Eesti Post,

voisitteko hankkia postinjakajamme polkupyörään nastat? Minusta se ei olisi liikaa vaadittu työssä, jossa joudutaan olemaan liikkeellä säässä kuin säässä ja liikkumaan huonosti auratuilla teillä. Tunnen syvää myötätuntoa työn raskaan raatajaa kohtaan, joka sotkee nastattomalla fillarillaan eteenpäin sohjossa, jota on nilkkoihin asti. Voisitte myös miettiä, onko se vanha Jopo kaikkein toimivin polkupyörämalli posteljoonimme työhön.

Ei minulla muuta. Muutoin palvelunne ovat varsin hyvät, mitä nyt posti välillä viipyy hieman matkalla.

Terveisin
S

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Presidentin rouvan jyrähdys


Presidentin rouva Evelin Ilves on saanut tarpeekseen siitä, että uutisointi maan itsenäisyyspäivän juhlinnasta keskittyy lähes täysin presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsuttujen naisvieraiden mekkojen arviointiin. Lisäksi juhlissa olevat tiedotusvälineiden edustajat eivät anna juhlijoiden juhlia rauhassa, vaan salamat välkkyvät ja toimittajat tunkevat vieraiden juttusille liiankin kanssa. Ilveksen mukaan osa kutsutuista vieraista ei halua tulla juhliin siksi, että pelkäävät päätyvänsä lööppikuvaan typerä ilme kasvoillaan.

Evelin Ilves on tehnyt yhdessä miehensä kanssa päätöksen, että ensi vuodesta lähtien itsenäisyyspäivän juhliin pääsee vain Viron yleisradion televisioryhmä ja virallinen valokuvaaja. Keltainen lehdistö saa nuolla näppejään.

Rouva Ilves kertoi päätöksestä itse Postimees-lehdessä tiistaina ilmestyneessä pitkässä kirjoituksessaan, jossa hän muutenkin pohti itsenäisyyspäivän olemusta. Ilveksen mukaan itsenäisyyspäivän pitäisi olla päivä, jolloin rauhoitutaan miettimään, mitä on vapaus ja itsenäinen Viro.

Nyt onkin kiintoisa seurata, mitä eri tiedotusvälineet ovat mieltä. Jonkinlainen haloo asia varmasti nousee.

Kuvassa Ilveksen parikunta tämän vuoden itsenäisyyspäivän vastaanotolla Jõhvissa (kuva tästä). Uudistus sekin, että juhlaa ei enää pidetä vuodesta toiseen Tallinnassa Estonia-teatterissa, vaan se kiertää maakunnissa.

Raaka peli Ranualla

Meidän perheemme teki päätöksen siitä, että alamme nukkua öisin. Minä muutin toissailtana nukkumaan toiseen kerrokseen ja T jäi makuuhuoneeseen J:n kanssa.

Ja kuinka kävi? Toissayönä poika heräsi muutaman kerran, mutta rauhoittui, kun huomasi, että vieressä on isä, ei maitolaituria. Minä heräilin yläkerrassa joitakin kertoja, mutta nukuin parhaimmat uneni vuoteen.

Viime yönä sama homma, herätyksiä pojalla tosin vieläkin vähemmän. Minä laitoin vielä itselleni korvatulpat ja havahduin aamulla siihen, kun T ja J kömpivät minua herättelemään. Olin nukkunut murmelina läpi yön ja lapsikin oli ihan hengissä.

Imetys loppui, yöherätykset ainakin vähenivät radikaalisti (kop kop, toivottavasti näin myös jatkuu) ja uusi elämä alkoi. Maailma näyttää yhdeksän tunnin unien jälkeen valoisalta paikalta.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Yksi vuosi

Poikamme J täyttää tänään vuoden. Voi niitä vuoden takaisin päiviä! Joka paikkaan sattui, pää oli aivan sekaisin ja sitten olisi pitänyt vielä osata huolehtia pienestä ihmisestä. Sairaalan henkilökuntaa muistan edelleen lämpimästi. Siellä oli ihmisiä, jotka olivat oikeassa ammatissa.

Minä näin viime yönä unta, että J alkoi kävellä, mutta tosielämässä näin ei vielä ole. Poika etenee vahvasti kontaten ja tekee välillä huojuvia yrityksiä seistä ilman tukea.

J:n ehdotonta lempihommaa on lukeminen. Lähes taukoamatta poika kiikuttaa luettavaksi aina senhetkistä suosikkikirjaansa. Tiitiäisen satupuun alamme osata T:n kanssa ulkoa.

J viihtyy mainiosti laatikoiden tyhjentämisen parissa. Keittiön kaapeista löytyvät leluiksi muoviastiat. Viime aikojen hitti on ollut laittaa kylpyhuoneen vaipparoskikseen kaikki käsiin saatava tavara, erityisesti käyttämättömät vaipat, kunhan ensin on tutkittu, minkä eläimen kuva vaipassa on. Pyykkikoneen nappuloiden painaminen ja pyykkien pyörimisen katselu luukun läpi ovat myös hyvin kiinnostavia hommia.

Sanoja tai sen tapaisia tulee pojan kieleen koko ajan lisää. "Äitiä" hoetaan kaikenlaisiin asioihin liittyen. Isäkin on joskus aivan oikein "iss". Vaipanvaihtoon littyvät toimenpiteet ovat sottaisuuden vuoksi "yff, yff" ja varsinainen vaippa "aippa". Leipä on "pä" ja mummo on "mumm" tai "muumo". Mummipappa on "pa" ja linnut yleensä "titi".

J on löytänyt oman napansa ja sitä pitää usein tutkia. Koska olemme usein lukeneet runon "Teen teen tattusia", osaa J tehdä käsillään tattusia ja viedä ne sitten suuhun. MM-kisojen aikaan sujuivat komeasti "Suomi, jee!" -tuuletukset, kun tarve oli. Kun televisiossa taputetaan, myös J taputtaa.

Kylpeminen on J:stä aivan parasta. Poika on oivaltanut, että hän voi itse painaa kasvonsa veteen. Sitä pitääkin sitten harjoitella jatkuvasti.

J:llä ei ole mitään lempilelua tai -riepua, jota aina täytyisi pitää mukana. Unikaverina on pehmoleopardi Leo Partinen, tuttujen kesken Leksa, joka asuu sängyssä ja jonka kohtaaminen illalla on suuri ilo, mutta muuten J ei siitä kiinnostu.

Luonne on yksivuotiaalla edelleen aurinkoinen paitsi silloin kun pitäisi vaihtaa vaippaa tai vaatteita tai nukkua yöunia. Vaipanvaihdot ovat nykyisin hikisiä painiotteluita, joihin kuuluu lapsen parkuminen ja vanhempien sadattelu. Pitäisi alkaa pottaharjoittelu. Yöaika on meillä, no, tapahtumarikasta...

Päiväunia poika nukkuu yleensä kahdesti ja aina ulkona vaunuissa. En edes muista, milloin J olisi viimeksi nukkunut päivällä sisällä, joskus kuukausia sitten kai. Miten sisälle nukuttaminen edes tapahtuisi?

Syntymäpäiväjuhlaa vietämme hyvin rauhallisesti omalla porukalla, mikä lienee virolaisesta näkökulmasta aika ihmeellistä, sillä täällä synttärit ovat todella tärkeä juttu. Sytytämme kastekynttilän, syömme kakkua ja J saa puhaltaa kakkukynttilän. Synttärilahjaksi poika saa uuden turvaistuimen autoon, sillä niin vain on käynyt, että turvakaukalo alkaa jo olla liian pieni.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Vielä muutama Viro-aiheinen blogi

Joku aika sitten listasin seurailemiani Viro-aiheisia blogeja. Kommenttilootasta löytyikin toivomiani uusia tuttavuuksia, joiden linkit löydätte alta. Sivuista en osaa vielä sanoa paljon enempää, koska olen niitä toistaiseksi vain pikaisesti vilkaissut.

- Itching for Eestimaa -blogi on englanninkielinen ja sitä pitää Tartossa asuva mies, joka ei liene virolainen.

- http://vellovikerkaar.blogspot.com. Tämän blogin kirjoittaja on virolais-kanadalainen mies, jolla on aika mainiot englanninkieliset jutut. Hän kirjoittaa myös Eesti Ekspress -lehteen.

- Eesti keele kursus. Tämän blogin avulla pääsee opiskelemaan viroa. Sivua ylläpitää Heinar Kudevita -niminen mies.

- Maris jahub -blogissa on näkökulma tyystin toisin päin kuin tässä blogissa. Virolainen kirjoitaja asuu Suomessa. Blogi on tietenkin viroksi. Yllätyin, kun löysin sivulta linkin tähän meidän blogiimme.

Ja kisaveikkauksen voittaja on...



Onnetar, joka oli samalla virallinen valvoja, luo yleissilmäyksen tilaan, jossa arvonta tapahtui.



Tässä kohtaa näytti vielä varsin lupaavalta Äänekosken Äänekkäiden kannalta. Kyseessä oli kuitenkin vasta arvontalippujen tarkistus.




...nimimerkki P! Paljon onnea! Äänekosken Äänekkäiden kohtaloksi jäi nyt saada vain lämmintä kättä, mutta toivotaan parempaa onnea ensi kerralla.

Palkintoarvontatilanne oli hyvin haastava. Onnetar oli selvästi arvontaa enemmän kiinnostunut mm. Tiitiäisen satupuusta sekä Isoäidin syntymäpäivä -kirjasta. Pitkähköjen neuvottelujen jälkeen assistentti sai onnettaren tarkistamaan arvontalipukkeet sekä suorittamaan varsinaisen arvonnan. Se tapahtui siten, että assistentti taitteli lipukkeet ja piti niitä käsissään, jonka jälkeen alkoi houkuttelu, minkä päätteeksi onnetar lopulta valitsi toisen arpalipun.

(kuvat edelleen kännykkäkamerasuttua)

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Kisaveikkaus huipentuu - arvonnaksi menee

Mitalimäärän suhteen taisivat Liberecin kisat mennä komeasti yläkanttiin, mutta niin vain kisaveikkaajista kaksi oli veikannut kahdeksaa mitalia.

Luvassa on siis hermojaraastavan jännittävä äänestys nimimerkki P:n ja Äänekosken Äänekkäiden välillä. Äänestys tapahtuu lähipäivinä. Onnettarena toimii J. Pitäkää peukkuja!
Related Posts with Thumbnails