lauantai 27. joulukuuta 2008

Baby Energaa jouluun

Pyhät ovat välipäivissä. Karkinsyönti on lisääntynyt kolossaalisiin mittasuhteisiin (eräs perheenjäsen on töissä karkkitehtaassa, millä on ollut vaikutuksensa...), ja tapaninajelu on tuonut perheemme Suomeen mummolaan. Tallink Star oli niin täynnä, että istuimme koko matkan laivan lattialla.

Tallinnassa kävimme kuulemassa jouluaattopäivänä joulurauhanjulistuksen. Se tapahtui vanhassa kaupungissa raatihuoneentorilla. Julistuksen luki Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaar raatihuoneen ikkunasta.

Etukäteen mietimme, millainen julistusteksti Virossa olisi. Se osoittautui olevan prikulleen sama teksti kuin Suomessa, tietenkin viroksi luettuna. Ainoa poikkeus oli siinä, että kun suomalaisessa toivotetaan lopuksi kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa, niin Virossa toivotettiin hyvää joulua koko vabariigin asukkaille.

Tosi mukavaa julistustilaisuudessa oli. Julistuksen jälkeen torvisoittokunta soitti kansallislaulun "Mu isamaa, mu õnn ja rõõm" ja siihen tilaisuus päättyikin. Meillä oli mukana glögiä termarissa, pipareita ja suklaata. Niitä nauttien viihdyimme vielä tovin torilla, jossa esiintyi erinomainen a cappella -yhtye Noorkuu.

Täältä mummolasta löytyi J:lle mainiot retroruokalaput. Sinivalkoisessa lapussa on Valion mainos, jossa lukee "Äidin kulta haluaa suomalaista Baby Energaa". Muistaako joku, mitä tuo Baby Energa oli? Liekö esimerkiksi äidinmaidonvastiketta?

Palaan taas tainnuttamaan kaiken aivotoiminnan konvehtirasian ääreen. Kuulemisiin myöhemmin.

maanantai 22. joulukuuta 2008

Kuusikosta isi kannettiin lasten iloks' pirttihin

Joulu tulla jolkottaa murheista huolimatta Tallinnaankin. Juhlan valmisteluissa aletaan lähestyä kalkkiviivoja.

Eilen illalla pidimme pieniä joululahjavalvojaisia nauttien glögiä, joka oli sotkettu surkeasta georgialaisesta punaviinistä ja erinomaisesta äitini mustaviinimarjamehusta. Mahtava juoma! Tietääkö muuten joku, onko glögillä ja hehkuviinillä jotain eroa?

Minä huomaan laittavani joulua enemmän kuin ikinä - lienee tästä kiittäminen J:tä. Olen esimerkiksi tarttunut saksiin ja askarrellut koristeita (seinän rasti numero 1). Ikkunoita koristavat lumitähdet ja siellä täällä on punaisia pahvitontturivistöjä. Kumpiakin olen tainnut tehdä viimeksi ala-asteella.

Lumitähtien kanssa askartelutumpulan täytyi turvautua Googlen apuun, sillä ensialkuun tähdistä tuli vain pöhköjä maalaisliitto-neliapiloita. Internetin neuvot ja harjoittelu auttoivat, ja vähitellen silputusta paperista alkoi kuoriutua ihan tolkullisia hiutaleita.

Joulun ruokalista meillä on selvänä ja aiomme huomenna uhmata ruuhkia ja hakea tarpeet kaupasta. Osa toki jo kaapissa odottaakin, kuten esimerkiksi porkkanalaatikon aineet. Aion elämäni ensimmäistä kertaa koettaa sitä tehdä (rasti numero 2). Muuta perinteistä jouluruokaa ei taida pöydässämme olla, muita juhlavia eväitä kyllä. Ai juu, luumukiisseliä kokeilen tehdä myös (rasti numero 3). Lisäksi sulattelen ajatusta siitä, alkaisinko vääntää uudessa Suomen Kuvalehdessä ohjeistettua piparkakku-maitosuklaajäädykettä. Luultavasti en, sillä saan hengenahdistuskohtauksen, kun reseptissä sanotaan "erota valkuainen keltuaisesta".

Joulun tunnelmaa meille on tänä vuonna tuonut vahvasti Jouluradio, joka mainiosti kuuluu netin kautta täälläkin. Jos nyt joku ei siitä tiedä, niin kyseessä on suomalainen radioasema, joka soittaa joululauluja taukoamatta, ilman mainoksia. Homma alkoi ekana adventtina. Ehdottomaksi suosikiksi on noussut Apocalyptican soittama Oi jouluyö. Välillä pitää tietysti sietää Mikko Alataloa ja Celine Dionin pauhaamista.

Vähän ehkä tässä pitää siivotakin, mutta sen suhteen aion noudattaa Marttojen pettämätöntä ohjetta: "Jos ei aio viettää joulua kaapissa, ei niitä tarvitse siivota".

Myös jouluisen syömisen suhteen minulla on neuvo, jonka lausui eräs kaverini: "Ei ole niin väliä, mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä, mutta sillä on väliä, mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä". Jos tekee mieli syödä kolme rasiallista Juhlapöydän konvehteja päivässä, niin siitä vain, kyllä se into loppiaiseen mennessä laantuu.

T:n pitäisi tänään vielä löytää meille kuusi. Sellaisen voi täällä käydä kaatamassa itse valtion metsästä, kun on etukäteen puun maksanut ja ottaa kuitin todistukseksi metsäreissulle mukaan. Meidän kuusemme tullee kuitenkin marketin pihasta.

Suuret kiitokset blogin lukijoille tämän vuoden aikana osoitetusta mielenkiinnosta ja kommenteista. Lopuksi toivotetaan kaikille lukijoille riemullista joulujuhlaa.

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Surullinen viikonloppu

Pari postausta sitten kirjoitin karvaisen kaverimme I:n huonosta kunnosta.

Koiran tila meni suruksemme niin huonoksi, että eilen eläinlääkäri totesi, ettei mitään hoitokonsteja enää ole. I lopetettiin lauantaina iltapäivällä ja haudattiin sen jälkeen Tallinnan lähellä sijaitsevalle eläinten hautausmaalle.

I tuli meille luovutusikäisenä pentuna ja eli kanssamme seitsemän ja puoli vuotta. I:n kanssa ehdittiin reissata monessa paikassa, käydä marja- ja sienimetsässä, uida, heitellä palloa lukemattomia kertoja, olla ylioppilaiden vappupiknikillä ja uuden vuoden juhlissa. I:n kanssa olin silloinkin, kun J:n synnytys alkoi käynnistyä.

Vaikka lemmikki on "vain" lemmikki eikä esimerkiksi elinkeino ole siitä kiinni, niin kyllä on murheinen mieli. Kestää taatusti jonkun aikaa tottua siihen, että kotona ei ole koiran ääniä, eikä kaveri ole aina oven takana vastassa.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Kännykkä taskuun ja lastentarhaan

Virolaisia tuntuu parhaillaan puhuttavan se, kuinka pienelle lapselle on sopivaa hankkia kännykkä.

Täällä tilanne on hyvin samankaltainen kuin Suomessakin: jos vielä jokin vuosi sitten ekan kännykän sai ylioppilaslahjaksi, puhelin hankitaan nyt jo ala-asteelle (ei kun öh - alakouluun) lähtijälle.

Kännykkäkeskustelu lähti käyntiin, kun EMT, Eesti Mobiiltelefon, julkaisi Sony Ericssonin puhelimen, joka on koristeltu suositun piirroshahmo Lotten kuvin. Lottea kavereineen voisi verrata tunnettuudessa Mauri Kunnaksen hahmoihin.

Katukuvassa näkyy mainoksia, joissa herttaisen näköisiä puhelimia kaupataan. Ei kauhean vaikea arvata, että EMT tavoittelee taas lisää yhä nuorempaa kännykänkäyttäjäsukupolvea.

Uutisista ja mielipidepalstoilta selviää, että täällä ei ole tavatonta, että 4 - 5-vuotiailla lapsilla on päiväkodissa mukanaan kännykkä. Esikoulun päättäjäislahjaksi voidaan lapselle antaa känny. Pieniä puhelimenkäyttäjiä siis jo on, ja tokihan puhelinfirma haluaa niitä lisää.

Postimees-lehdessä 17.12. EMT:n edustaja saikin jo selittää Lotte-puhelimen markkinointia. Hän kertoo, että puhelimen mainoksen tekstiosa on suunnattu nimen omaan vanhemmille. Hmm, kuinka moni lapsi muutenkaan niitä mainoksen pikkupränttejä lukee...

Toki edustaja kirjoitti ihan järkeviä siitä, kuinka kännykän hankinta ja sen käytön opettelu on tietenkin vanhempien vastuulla eikä hänkään ymmärtänyt, miksi neljävuotiaalla täytyisi olla päivähoidossa oma puhelin.

Onko joku kuullut, että suomalaisessa päiväkodissa olisi jo tenavilla puhelimia? Mitäs tuumaatte sopivasta ikärajasta tähän hommaan?

Meidän viisivuotiaalla kummitytöllämmekin on jo kännykkä, mutta se on mallia Helinä-keiju ja sillä voi oikeasti soittaa, kun oikein kovasti niin uskoo. Parasta siinä on, että vehje kilkuttaa Beethovenin Freudea!

torstai 18. joulukuuta 2008

Päästäisitkö lapsesi luokkaretkelle Georgiaan?

Gorin kaupunki Georgiassa ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen koululaisten luokkaretkikohdeneuvotteluissa. Tämän päivän Postimehessä (kieli-intoilijoiden kanssa voimme pähkäillä jatkossa, miten tuota sanaa pitäisi suomeksi taivuttaa ;)) oli kiinnostava juttu virolaisen Kolgan keskikoulun ('keskkool', vastannee lukiota, olenko oikeassa?) luokkaretkestä Goriin.

Muutama koulun oppilas totesi lokakuun alussa, että Georgia olisi houkutteleva luokkaretkikohde. Oppilaat alkoivat kerätä rahaa myymällä kalentereita, leipomalla sekä järjestämällä kirpputoreja ja kappas vain, kokoon saatiin tarvittavat 17 000 kruunua, jolla luokka saattoi marraskuun lopussa lennähtää Tbilisin kautta Goriin.

Lehtijutusta selvisi, että nuoret olivat aivan mykistyneitä georgialaisten ikätovereittensa vieraanvaraisuudesta ja elämänilosta, vaikka koko fyysinen ympäristö oli aivan päreinä. Virolaisnuoret totesivat, että heidän oman elämänsä ja Viron murheet tuntuivat luokkaretken jälkeen varsin mitättömiltä.

Pohjoismaisen jäykät virolaiset olivat olleet ihmeissään ahkerasti halaavien ja poskisuudelmia jakavien georgialaisten kanssa. Oppilaat ja opettajat nauroivat, että vielä monta päivää matkan jälkeen tuli halailtua kavereita paljon enemmän.

Nyt virolaiset nuoret keräävät rahaa, jotta saisivat georgialaiset vastavierailulle. Ryhdikästä toimintaa.

I - epäonnen soturi sekä ihmismielen voimavarojen tutkiskelua

Karvainen lemmikkimme I, seitsemän ja puoli vuotta eli elämästään kuusi ja puoli vuotta siten, että kohtasi eläinlääkärin vain rokotusten yhteydessä. Sitten tuli muutto Viroon, emmekä juuri muuta ole sen kanssa tehneet kuin rampanneet lekurilla. Koiraa vaivannut huonon onnen määrä alkaa jo ylittää kohtuuden.

Viime talvena sairastelukierre alkoi parilla ikävällä tassuhaavalla. Lasinsirpale tai jokin muu oli kolhinut koiraa. Tuntuu, että koko talvi ja kevät meni antibioottia koiralle syöttäessä ja tassunsuojaa kiinnittäessä.

Eläimellä on myös todettu nivelrikko vasemmassa etujalassa, joka välillä sitä vaivaa. Liikkuminen muuttuu hetkittäin kankeaksi. I on myös potenut elämänsä ensimmäisen silmätulehduksen ja korviakin on täytynyt putsata. Yhden kynnen leikkasin kerran niin lyhyeksi, että se kynnen hermo alkoi pulputa verta. Mainitsinko myös pari hotspot-ihotulehdusta? Ja niin edelleen.

Huono onni on kulminoitunut pariin viime viikkoon. Palattuamme edelliseltä Suomen-reissulta I alkoi vaikuttaa väsyneeltä. Kului pari päivää eikä se jaksanut enää ulos eikä syönyt mitään. Viikko sitten kiikutimme sen eläinlääkäriin. Jalkojen välistä, sukukalleuksien ympäriltä löytyi toisen koiran hampaanjäljet. Uskomaton tapaus, mutta onneksi huonolle voinnille oli selvä syy. Antibioottia sisuksiin ja lampunvarjostin päähän haavojen nuolemista estämään.

Tämä siis viime torstaina. Sunnuntaina sattui sitten tapaus, jossa oli jo pienen katastrofin ainekset. Lähdin iltapimeässä viemään nuutunutta ja laahustavaa koiraa ulos. Kotimme lähellä on autio talo ryteikköisine pihoineen. Päästin koiran vapaaksi (tyhmä, tyhmä minä!!) ja se lähti hissuttelemaan talon pihaan. Vähän ajan päästä aloin ihmetellä, miksei koirasta kuulu mitään. Kiroilin mielessäni, että koira on varmasti löytänyt jonkin elukan raadon, jota se järsii onnellisena. Huhuilin ja huhuilin ja lopulta lähdin etsimään koiraa. Onneksi oli taskulamppu mukana.

Järkytys oli lievästi sanoen hirvittävä, kun tajusin, että I on tippunut pihalla olevaa kannettomaan kaivoon. Luojan lykky, että kyseessä ei nähtävästi ollut mikään 15-metrinen porakaivo tai ainakin siinä oli jokin välikansi niin, ettei koira ollut humahtanut metrien päähän syvyyksiin. Joka tapauksessa elukka oli sen verran syvällä, että yletyin sen rinnuksiin vain vaivoin.

En oikein vieläkään tiedä miten, mutta jotenkin onnistuin kiskomaan lähes 50-kiloisen koiran kaivosta. I ei ollut satuttanut itseään, sillä vähän aikaa kaivon reunalla toivuttuaan se laahusti kotiin - läpimärkänä, pahalle haisevana ja ihan pois tolaltaan. Sitten pääsikin taas eläinlääkäriin, jossa varmistui, että koira ei tosiaan ollut rytäkässä vahingoittunut.

Meillä on edelleenkin totaalisen väsynyt koira, joka ei syö eikä tee mitään. Saapa nähdä, miten kauan toipuminen kestää.

Kaivoepisodista opin kantapään kautta, että Tallinnassa ei todellakaan päästetä eläintä (saati lasta!) vapaana yhtään mihinkään. Huomasin myös sen, että ihminen reagoi hyvin nopeasti täysin käsittämättömiin tilanteisiin ja jaksaa tehdä asioita, joita ei tavallisesti arvaisi jaksavansa.

Mutta muuten menee ihan hyvin!

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Vaihtolapsi

Alan vakuuttua siitä, että joku käy vaihtamassa meidän lapsemme sänkyyn jonkun toisen lapsen yöajaksi.

Muutoin en nimittäin voi käsittää sitä, että päivisin auringonpaisteinen poika vaihtuu rääkyväksi sätkyukoksi sillä siunaaman hetkellä, kun hänet laittaa yöpuulle. Ohjelmaan kuuluu lukuisia kiukkuisia yöheräämisiä, pystyyn nousemisia sängyn pinnoja vasten, tunnin huutomyrsky aamuyöllä kahden ja kolmen välillä sekä kaksi raunioitumisväsymyksen partaalla olevaa vanhempaa. Taidan muuttaa pojan kanssa öiksi telttaan takapihalle, sillä ulkona uni maistuu nuorelle herralle ongelmitta.

On se silti mailman paras lapsi.

tiistai 16. joulukuuta 2008

Tilankäytöstä

Tuttu juttu on, että suomalainen haluaa ympärilleen tilaa. Hississä, ruuhkassa ja jonossa alkaa ahdistaa, kun vieraat ihmiset tulevat iholle.

Olen ollut sitä mieltä, että virolaiset ovat tässä suhteessa samanlaisia. Olen kuitenkin nyt muutaman kerran törmännyt tilanteeseen, jossa olen alkanut epäillä virolaisten sietävän suomalaista paremmin hengitystä niskassaan. Viimeksi näin kävi tänään.

Kävin asioimassa postissa. Minulla oli lähetettävänä miljoona pakettia, joten tiskillä seisomiseni kesti tovin. Seuranani minulla oli vanha setä, joka oli kiltisti odottamassa vuoroaan, mutta teki sen jokseenkin kyljessäni kiinni. Väkeä postissa toki oli, mutta ei sentään niin paljon, että olisi tarvinnut kylkeen liimautua. Tällainen ärsyttää! Lopulta onneksi viereinen kassa vapautui. Setä ei sitä huomannut, mutta siirtyi sentään sinne asioimaan, kun hänelle asiasta sanoin.

Postiasiointiin liittyen minun pitäisi ehdottomasti opiskella kirjeiden ja pakettien lähettämiseen liittyvää sanastoa. Olen täydellisen pihalla, kun minulta kysytään, millä tavalla haluan pakettini lähetettävän. Saan sanottua, että lentoposti olisi jees, mutta kun niitä lähettämiseen liittyviä yksityiskohtia on niin monia muitakin. Tosin kyllä Suomessakin saa aina arpoa, onko paketti jokin maksikevytkirjelähetyshässäkkä.

Niin että huomiota kaverit: teille on on tulossa postia, mutta en yhtään tiedä, pitääkö teidän kenties hakea se postista vai tuleeko se kotiovelle vai onko se kirjattu vai mitä. Toivottavasti sentään ehtii jouluksi.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Postimees soittaa kahdesti

Tiedonvälityksen välitila loppui lyhyeen. Ensimmäinen Postimees tuli luukkuun lauantaina. Siinä on huomattavasti enemmän luettavaa ja pidempiä juttuja kuin Eesti Päevalehdessä. Nyt alkaa opetteluvaihe, jossa silmä totuttelee lehteen ja siihen, mitä siinä mistäkin kohdasta löytyy.

Sunnuntai-illan Tanssii tähtien kanssa -tyhjiöön liittyen lehdestä löytyi uutinen, jonka mukaan viimeviikkoista Ttt-finaalia töllötti peräti 355 000 telkkarinkatsojaa. Määrä on ihan tolkuton, kun muistetaan, että Virossa on 1,3 miljoonaa asukasta.

****

J on viikonlopun aikaan noussut ensimmäisiä kertoja itsekseen seisomaan tukea vasten. Poika seisoo kuin Nurejev varpaiden kärjillä. Luonnollisesti asennosta on jo ehditty heittää muutama voltti.

Samoin poika onnistui ensimmäistä kertaa kapuamaan lattiatasolta ensimmäiselle yläkertaan vievälle portaalle. Tehokkaana houkuttimena toimivat muutaman vuoden J:tä vanhemmat kylässä olleet kaverit, jotka viikonlopun aikana ehtivät hilpaista portaat moneen kertaan ylös ja alas. Joukon pienintä tietysti jurppi ankarasti, kun ei päässyt mukaan, mutta kovasti kiukkua siitä tuli taistella askelma ylöspäin.

Mainiota alkavaa viikkoa kaikille!

perjantai 12. joulukuuta 2008

Tiedonvälityksen välitila

Tunnen oloni omituiseksi, jos en puoleenpäivään mennessä ole saanut lukea päivän sanomalehteä. Ei, verkkolehti ei riitä.

Nyt on meitillä tilanne se, että olemme lopettaneet Eesti Päevalehden tilauksen ja tilanneet Postimees-lehden. EP:n tilaus loppui muutama päivä sitten eikä PM ole vielä alkanut tulla. Pientä levottomuutta ihmisessä aiheuttaa tällainen. Lisäksi huomaan, että en vielä kovin ahkerasti osaa lukea vironkielisiä verkkolehtiä. En vain saa tartuttua niihin, mutta paperilehtiä kyllä luen sujuvasti.

Edelleenkin ihmettelen, miten täkäläisissä naistenlehdissä kirjoitetaan niin kovin paljon vain nuorista ihmisistä. Uusimmassa Annessa elämästään, teoistaan ja suurista viisauksistaan kertoo pitkissä jutuissa laulaja Ithaka-Maria Rahula, 29, ohjaaja Marianne Kõrver, 28, ja tanssija Veiko Ratas, 30. Ei yhtään keski-ikäistä näyttelijää, laulajaa tai muuta julkimoa.

On myös yksi asia lehdissä, josta huomaa, että on Virossa: naisten kynsienhoitoa käsittelevät jutut. Niitä on usein, ja lehdissä esitellään manikyyrialan viimeisimmät trendit. Tuoreessa Annessa aiheesta on seitsemän sivua. Sitä ei ihminen uskoisikaan, millaisia taideteoksia rakennekynsiin pietarilaisissa kynsistudioissa voi maalata.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Raitiovaunukoulu


Hee, enpä ole tällaistakaan ennen nähnyt: opetusraitiovaunu. Siinä on samat ajo-opetusmerkit kuin autokoulujenkin autoissa. Taitava ajoharjoittelija on kyllä, ratikka menee ihan niin kuin kiskoilla ;)

Mistä tulikin mieleeni, että Tallinnassa tuntuu, että joka toinen vastaantuleva auto on autokoulun auto. Kai autokouluja muidenkin maiden pääkaupungeissa on paljon, mutta täällä opetusautoja tulee vastaan ihan koko ajan. Lisäksi autot ovat kuin joulukuusia kaikkine varoitusmerkkeineen. Kuvan keltaisia kolmioita on autoissa katolla, kyljissä, edessä ja takana.

Ratikan näin matkalla suklaakauppaan ja postiin. Ruuhka oli kummassakin. Joulua pukkaa.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Musavisa

Aamulla herätessä soi päässä perinteikäs jenkka, jossa lauletaan "se on sellainen kansa ja sellainen maa, jota ei voi unhoittaa". Mikä sen jenkan nimi on ja mihin siinä kaihotaan? Suomeen? Karjalaan? Rovaniemen markkinoille?

Älkää kysykö, miksi biisi oli aivojukeboksissa, ei aavistustakaan. Jos tuota jenkkaa ei jaksa kuunnella, voi aina ihastella entisen matikanopettajani Jenkkaa kvanttimekaniikasta.

Tallinnassa sataa lunta ja on pakkasta. Jihuu! Parit jouluvalot on laitettu, T hakannut kranssin oveen ja naistenlehtien ruokasivut odottavat pöydällä tutkimista, josko niiden resepteistä tulisi jotakin leivottua. Tänään täytyy vielä kaivaa netistä jouluradio.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Tantsud on tanssittu - kisaveikkaus tulossa

Eileniltana päättyi Viron Tanssii tähtien kanssa -kisan kolmas kausi. Voittajaksi selvisi kehonrakentaja Argo Ader parinaan tanssija Helena Liiv. Kakkoseksi jäi laulaja Maarja-Liis Ilus parinaan Veiko Ratas.

Oivallista televisioviihdettä oli tämä. Tuli opittua mm. se, että kehonrakentaja on viron kielellä "kulturist". Ruumiin viljelyä siis täällä harrastetaan.

Finaalijaksossa meitä huvitti se, että ohjelmassa esiintyneessä yhtyeessä soitti bassoa T:n työ- ja bändikaveri. Viro on hyvin, hyvin pieni maa.

Ja kun nyt tuli televisioviihteestä puhe, niin kerrottakoon ennakkotietona, että Lahden takana -blogi järjestää jo perinteeksi muodostuneen toisen kisaveikkauksen!

Veikkauksen kohteena on tietysti Liberecin MM-hiihdot helmikuussa. Kisan säännöt täsmentyvät myöhemmin, mutta varmasti suomalaisten hankkimaa mitalimäärää veikataan. Palkinto tai palkintoja on toki luvassa.

Joulumarkkinoilla



Nyt on käyty joulumarkkinoilla. Oikein tunnelmallistahan siellä on. Tosin olen tainnut aiemminkin sanoa, että jos on kävellyt vanhassa kaupungissa ja käynyt sen eri käsityöliikkeissä, ei joulumarkkinoilta löydä mitään uutta ja ihmeellistä. Mutta mukillinen hehkuviiniä tuli juotua ja hankittua jouluiset tabletit ruokapöytään.

Edellispostauksessa mainittua jouluseimeä emme sittenkään viikonloppuna selvinneet katsomaan, mutta varmasti myöhemmin.

****

Hankimme jokin aika sitten J:lle syöttötuolin. Perjantaina hän sai istua siinä ensimmäistä kertaa syötettävänä. Hyvin sujuu!

J:n suussa on tapahtunut jonkinlainen hammasalkuräjähdys. Mikäli olemme oikein nähneet, yläleukaan on ilmestynyt kerralla kokonaista neljä hammasta. Eipä ihme, että imettäminen on hetkittäin hieman kivuliasta...

perjantai 5. joulukuuta 2008

Jouluseimeä katsomaan

Täällä taas S ja J takaisin lumettomassa Tallinnassa. Totesin, että olen pojan kanssa ollut viimeisen kuukauden aikana huomattavasti enemmän reissussa kuin kotona. Mukavaa on ollut matkailla, mutta nyt tuntuu erittäin mukavalta olla kotona.

Unohdin ottaa Suomesta matkaani uusimman Kotimaa-lehden. Meinasin ottaa siksi, koska siinä oli kiintoisa Tallinnaa koskeva uutinen. Nigulisten kirkon kupeeseen on tänä vuonna koottu jouluseimi - ensimmäistä kertaa (uuden) itsenäisen Viron aikana. Harmi, etten saanut luettua juuri otsikkoa enempää, mutta huomenna menemme katsastamaan seimen ihan paikan päälle.

Huomenna luvassa myös hehkuviinikauden avaus vanhan kaupungin joulumarkkinoilla. Mukana todennäköisesti miljoona muuta turistia, samoin kuin nelivedolla kulkevat suomalaiset pikkujoulujuhlijat (Tallink oli tänään täynnä) sekä stressaantuneena joululahjoja etsivät kaikki loput ihmiset.

Voisiko joku sanoa, kirjoitetaanko vanha kaupunki erikseen, yhteen, isolla vai miten?

torstai 4. joulukuuta 2008

Sofi Oksasen "Puhdistus" voitti Finlandian!

http://www.kauppalehti.fi/5/i/vapaa-aika/uutiset/index.jsp?oid=2008/12/17024

Puhdistus ja Oksasen esikoinen "Stalinin lehmät" ovat kuuluneet tämän syksyn ohjelmaan. Piinaavaa, rumaa, ilkeää ja ah niin raadollisen luonnollista tarinaa. Hienoa että Oksanen nyt saa näin näkyvää arvostusta. Se on hyvin ansaittu!

Sitä olen jäänyt ihmettelemään, miksi Stalinin lehmien takakansiteksti niin kovasti painottaa kirjaa "Oksasen feministisenä esikoisteoksena". Siksikö kirja on "feministinen" että kirjailija sattuu olemaan nainen ja päähenkilöt voittopuolisesti myös? Onko vaikkapa Juha Ruusuvuori sitten "sovinistikirjailija"? Tai Hannu Raittila?

maanantai 1. joulukuuta 2008

Päiväkodin lapset ovat pihalla taas

Suuressa maailmassa tähdet varaavat vielä syntymättömille lapsilleen koulupaikkoja, jotta oma piltti pääsisi varmasti toivottuun eliittiopinahjoon.

Tallinnassa saa olla ajoissa liikkeellä, jos meinaa saada lapsensa kunnalliseen päivähoitoon. Istuin lauantaina Tallinkin lasten leikkipaikan ääressä lattialla möyrivää J:tä vahtien. Juttuseuraksi ryhtyi tallinnalaisrouva, joka kertoi, että lapsi pitää muistaa laittaa todella ajoissa päiväkotijonoon, jos toivoo saavansa lapsen hoitoon silloin, kun lasta hoitava vanhempi palaa töihin.

Rouva kertoi, että kun hän asui perheineen Tallinnan naapurikunnassa Viimsissä, oli heille ilmoitettu hoitopaikan irtoavan vasta kolmen vuoden kuluttua. Huh! Uhkaavan hankalalta näyttänyt tilanne helpottui sillä, että he olivat muuttaneet Tallinnaan. Siellä jonotusaika oli ollut lyhyempi, mutta useita kuukausia kuitenkin. Rouva sanoi, että on kuullut perheistä, joissa varataan hoitopaikkaa jo siinä vaiheessa, kun lasta vasta odotetaan.

Sen lisäksi, että oli kiinnostava jutella lapsiasioista tallinnalaisrouvan kanssa, oli äärimmäisen hauska huomata, että pystyin tekemään sen viroksi. Kieli tietysti vilisee virheitä, mutta pystyin muodostamaan kokonaisia lauseita, keskustelemaan. Jei!

Mutta aina oppii suomen kielestäkin uutta. Tänään olen oppinut sanat "manuaalinen kuppihissi" ja "maitosaareke". Nämä eivät liity rintaliiveihin tai imettämiseen, vaan usean sadan euron kahvinkeittimiin, joissa moisia osia on. Ei Suomessa taida mikään kovin paha taloudellinen taantuma olla, kun Pirkan kaltaisessa yleisaikakauslehdessä esitellään 795 euroa maksava Jura Impressa C5 -kahviautomaatti. Hyvät hyytelöt, se on tuplasti vanhan Nissan Sunnyni hinta!

(Pikaisen Tallinna-piipahduksen jälkeen olemme J:n kanssa vaihteeksi keskisessä Suomessa.)
Related Posts with Thumbnails