tiistai 9. heinäkuuta 2013

Päiväkotipaniikki


Tallinnassa moni asia on mukavalla mallilla. 

Päivähoito ei kuulu siihen joukkoon. Kunnallinen päivähoito on täällä jokseenkin katastrofaalisessa tilassa. 

Tällä en tarkoita päiväkoteja rakennuksina saati lastentarhanopettajien osaamista. 

Ongelma on päiväkotipaikkojen määrässä. Paikkoja on naurettavan vähän. 

Meidän lapsemme lähtivät tavalliseen, kunnalliseen virolaiseen päiväkotiin viime syksynä. En oiken vieläkään tajua, miten onnistuimme paikat heille saamaan. Yksi syy oli siinä, että lapset eivät olleet päiväkodissa täyttä viittä päivää viikossa. 

Mustamäkeläinen päiväkotimme oli erinomainen. Opettajat (täällä hoitotätejä kutsutaan opettaja-nimellä) olivat loistavat, ruoka tehtiin paikan päällä päiväkodissa, piha oli suuri ja erilaisia leikkitelineitä täynnä ja kaiken kaikkiaan meininki oli erittäin tolkullista. Päiväkodissa kävi viikottain oma musiikinopettaja, joka loihti tenavien kanssa erilaisiin vuoden juhliin uskomattoman taitavia ohjemanumeroita. Täällä on musiikin ja esiintymisen opetuksessa lempeän napakka vanhan koulun meininki, ja tulokset  näkyvät. 

Tuli kevät ja me muutimme vanhasta kodistamme tänne uuteen, toiselle puolelle Tallinnaa. Päiväkotimatka kasvoi sietämättömän pitkäksi ja kävi selväksi, että tulevasta syksystä lähtien J ja K on saatava johonkin lähempänä sijaitsevaan päiväkotiin. 

Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Tallinnassa on käytännössä niin, että lapsi laitetaan päiväkotijonoon heti syntymänsä jälkeen. Silloin voi olla toivoa, että lapsen saa kunnalliseen hoitoon hänen täyttäessään kolme vuotta. Kaikkiin pääkaupungin päiväkoteihin on useiden satojen lasten jono. 

Kun lapsi on jo jossakin päiväkodissa kirjoilla, ei ole niin, että saisi automaattisesti paikan jostakin toisesta, esimerkiksi muuton takia. Lapsi otetaan pois kirjoilta vanhasta päiväkodista ja laitetaan jonottamaan uuteen. Jonoon ilmoittautuessaan voi hakemuksessaan nimetä kolme eri päiväkotia, joihin lapsensa haluaisi. 

Me olemme nyt tällaisesta tilanteessa. Kevään päätteeksi otimme J:n ja K:n pois tutuksi tulleesta mustamäkeläisestä hoitopaikasta. Nyt olemme taas jonossa - ja pienessä paniikissa. Sain pari päivää sitten tietää, että päiväkotihakemuksemme ykkösvaihtoehtoon on meitä ennen jonossa noin 300 lasta. 

Lähiviikkoina onkin luvassa paljon soittelua kesälomilla oleviin päiväkoteihin, paikalliseen opetusvirastoon sekä tutustumista sopiviin yksityisiin päiväkoteihin. Viro on siinä mielessä tuskastuttavan / riemastuttavan neuvostohenkinen maa, että mikään ei ole mahdollista, mutta moni asia voi kyllä järjestyä. 

 
Related Posts with Thumbnails