maanantai 31. elokuuta 2009

Hyvin on pullat uunissa

Näimme tänään televisioruudulta, kuinka meille heilutteli varpaitaan tyyppi, joka on noin 21 viikkoa vanha ja jonka pitäisi muuttaa meille asumaan suunnilleen vuodenvaihteen tienoilla. Tai kyllä hän meillä oikeastaan jo asuu, mutta pysyttelee vielä tiiviisti omassa alivuokralaishuoneessaan.

Tällaista meillä.

tiistai 25. elokuuta 2009

Kolme sanaa

Pieni ruuneperimme väläytti tänään ensimmäisen kolmesanaisen virkkeensä, "auto ajaa hiekkaa". Luulen, että täsmällisemmin se tarkoitti, että auto ajaa hiekalla, sillä katselimme kirjaa, jossa maasturit pöristelevät aavikolla.

Mielestäni emme ole kovasti tuputtaneet pojalle autoleikkejä, mutta niin ne vain tuntuvat kovasti kiinnostavan. No, emme kyllä ole hänelle barbeja tai mollamaijojakaan tarjonneet, joten kai sitten näytämme kovin perinteisten sukupuoliroolien mallia. Voi kamala.

J:n lämmin ystävyyssuhde naapurin tyttärien kanssa sen kuin tiivistyy. Nyt ulos sännätään huulet törröllään ja sanoen joko viroksi "musi-musi" tai suomeksi "pusi-pusi". Naapurin J:tä vuoden vanhempi O on tämä suukkojen kohde. Lisäksi koko ajan pitää olla halaamassa. J myös kävelee varsin luontevasti pihan yli naapuriin, jos heidän ovensa sattuu olemaan auki. On sanomattoman hyvä asia, että naapurusto on turvallinen ja että voi luottaa siihen, että kaikki vähän katsovat toistensa lasten perään.

Huomenna lähdemme J:n kanssa mummolaan ja minä jo jännitän, osaanko enää nukuttaa lastani. Jokailtainen homma on viime aikoina siirretty sujuvasti T:lle, ja herroilta käy yöpuulle meno niin rauhallisesti ja vaivatta, että kateeksi käy.

maanantai 24. elokuuta 2009

Parhaimmat piirakat

 


Virossa asuessa olen päässyt erilaisten pienten suolaisten piiraiden makuun. Joko vehnätaikina- tai voitaikinakuoressa olevia piiraita löytyy ainakin porkkana-, liha-, kaali-, sipuli-, nakki-, kinkku- ja juustotäytteisinä. Kahviloiden ja leipomoiden myymälöiden tiskissä on lähes aina muutamaa erilaista suolaista piirasta. Hyvä piiras on mainio välipala asiointireissulla, ja pari sellaista salaatin kera menee hyvin myös lounaasta.

Olen testannut virolaisia piirakoita varsin monessa paikassa ja tullut siihen lopputulokseen, että kuvassa olevassa lähileipomossamme on ehdottomasti kaikkein parhaimmat piirakat. Kodusai-leipomo sijaitsee Tallinnassa osoitteessa Ööbiku 1. Leipomorakennus on vähän reppanan näköinen, eikä sen yhteydessä oleva pieni myymälätila ole glamourilla pilattu, mutta tuotteet, se tärkein, ovat priimaa.

Kodusain piiraat ovat vehnätaikinassa, joten ne eivät murene käsiin kuten voitaikinaiset. Piiraan puolikkaan voi siis hyvin antaa käteen matkaevääksi vaunuissa istuvalle J:lle. Kaalipiiras on ihan tuhottoman ruokaisa ja sipulipiiras herkullisen mehevä. Kun tämän kaiken saa vielä aivan uunituoreena ja pehmeänä ja yhdeksän kruunun kappalehintaan (suunnilleen 60 eurosenttiä), niin kieltämättä silloin tällöin tulee pistäydyttyä hakemassa päiväkahvipiiraat.

Hinnasta muuten sen verran, että olen myös alkanut kehittää omaa piiras-indeksiäni, joka osoittaa, että yhdeksän kruunun kappalehinta on jo melko selvästi tallinnalaisen pienen myymälän hinta. Esimerkiksi keskustorin eräästä tiskistä saa piirakoita muistaakseni 6-7 kruunun kappalehintaan. Tartossa indeksikäyrät hyppelivät hurjasti, sillä Tarton kauppahallissa näin kolmen kruunun piiraita.

Erihintaisten piiraskokeilujen jälkeen olen siltikin sitä mieltä, että Kodusaissa hinta ja laatu kohtaavat erinomaisella tavalla. Myymälän täti on myös joka kerta palvelualtis sekä osaa lisämyynnin jalon taidon kehottaen aina ostamaan muitakin tuotteita.

(Kuva on jo lähes vuoden vanha. Vasta nyt sain sen laitettua tänne. Leipomon ulkoasussa ei kuitenkaan ole tapahtunut muutoksia.

Posted by Picasa

sunnuntai 23. elokuuta 2009

20 vuotta Baltian ketjusta

Tällä viikolla on Virossa juhlittu ja muisteltu historiaa urakalla. Torstaina oli yksi vuoden tärkeimmistä pyhistä, uudelleen itsenäistymisen päivä, joka on tietenkin kansallinen vapaapäivä.

Tänään puolestaan muistellaan 20 vuoden takaista tapahtumaa, joka ainakin minua ällistyttää sitä enemmän, mitä enemmän sitä mietin. 23.8.1989 yhteensä noin kaksi miljoonaa virolaista, latvialaista ja liettualaista muodostivat yhtäjaksoisen Tallinnasta Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan ulottuvan ihmisletkan, jonka nimeksi tuli Baltian ketju. Ketjulla oli pituutta noin 620 kilometria. Tavoitteena oli rauhanomaisesti osoittaa mieltä neuvostovoimia vastaan.

Virossa ketju kulki Tallinnasta Raplaan, Türiin, Viljandiin, Karksi-Nuiaan ja sieltä etelään kohti Latviaa. Ketjuun osallistui noin 400 000 virolaista. Mielenosoitukseen olisi ollut tulijoita paljon enemmän, ja tiet ruuhkautuivat pahoin, kun halukkaat matkasivat kohti ihmisistä täyttyviä tieosuuksia.

Eesti Päevalehdestä luin, että jokainen ketjuun osallistunut sytytti maahan selkänsä taakse kynttilän. Tarinan mukaan USA:n satelliitti lähetti NASAan Euraasian alueesta otetun kuvan, jossa näkyi kaksi vaaleaa raitaa - toinen oli Kiinan muuri ja toinen Baltian ketju.

Jokin aika sitten ostin kirjan nimeltä "Kuumad 90ndad" (Kuuma 1990-luku), joka käsittelee Viron lähihistoriaa. Siinä eräs muistelija kertoo, että "tunne ketjussa oli erittäin ylevä ja silmien eteen avautuva ihmisjono sai aikaan kylmät väreet ja hiukset nousivat pystyyn. Sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta tulisi jokaisen saada kokea".

Heinäkuussa Unesco otti Baltian ketjun maailman henkisen perinnön listalleen.

Vuonna 2009 virolaisessa lehdistössä mietitään, miten 20 vuoden takainen yhtenäisyyden tunne voitaisiin saada takaisin.

torstai 20. elokuuta 2009

Penkkiurheilukoulu

Lapsiraukkamme joutuu jo puolitoistavuotiaana sen armottoman tosiasian eteen, että äiti (ja aika usein myös isä) harrastaa penkkiurheilua ja saattaa saman illan aikana tuijottaa yhtäjaksoisesti viisi tuntia, kun tädit ja sedät hyppäävät, juoksevat ja heittävät.

Tämä asiaintila vaatii tietysti hieman järjestelyjä, jotta kansa kasuava pysyy hyvällä mielellä. Kisastudioon varustaudutaan eväillä, tarvittavalla määrällä kiinnostavia leluja ja toki vanhempien täytyy sen verran tuijotuksesta joustaa, että pojan kanssa leikitään ja touhutaan tasaisesti töllötyksen ohessa.

Mutta kas - poika myös oppii kaikenlaista Mertarannan ja Suomisen höpinöitä kuunnellessa! Tänään J vilkaisi erästä Berliinin palkintoseremonioista ja muisti jälleen hieman unohduksissa olleen kättelyn ja päivään sanomisen taidon. Loppuilta harjoiteltiinkin kohteliasta kättelyä ahkerasti. Ehkä tässä vielä viikon loppuun mennessä päästään kansainvälisiin poskisuudelmiin asti.

Samoin poika on ymmärtänyt, että kun televisioruutuun ilmestyy stadion, siellä on "iekkaa" eli hiekkaa. Pituushyppy ja kolmiloikka tuntuvat olevan suosikkilajit, kun niissä on niin iso hiekkalaatikko, johon aikuiset hassusti hyppäävät. Suurien suosionosoitusten aikana poika malttaa lopettaa leikkinsä ja taputtaa asianmukaisesti.

Voi poika poloista, mihin sattui syntymään.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Kisaveikkaus on ratkennut!

Toisten huonompi päivä on toisten onni. Näin on jopa niinkin verrannollisissa asioissa kuin Gerd Kanterin kunnossa ja Lahden takana -blogin kisaveikkauksessa. Kanter jäi finaalissa hänelle kehnonlaiseen tulokseen 66,88, minkä ansiosta kaikkein lyhintä heittoa veikannut nimimerkki Golfmängija on tämänkertaisen veikkauksen voittaja.

Paljon onnea Golfmängijalle! Lähetäpä yhteystietosi osoitteeseen j.eilinen@gmail.com, niin laitamme rasva- ja sokeripitoisen palkinnon tulemaan. Suuri kiitos osallistumisesta myös kaikille muille veikkaajille! Ensi vuonna onkin taas yleisurheilun EM-kisat.

Hieno kisa miesten kiekko oli kerrassaan, ja Hartingin viimeisen kierroksen heitto oli järkyttävä. Muutoin illan kisastudiorupeamassa pisti silmään naisten 800 metrin eteläafrikkalainen voittaja, joka uutisten mukaan joutuu sukupuolitestiin. Kovasti miehinen ulkomuoto oli tällä 18-vuotiaalla juoksijalla, mutta eihän se välttämättä mitään sano.

Lisäksi olen miettinyt, että jos minä voittaisin maailmanmestaruuden, vetäisin voitontanssina kierroksen letkajenkkaa. Tuntuu niin kovasti tulleen muotiin tuo tanssahtelu ennen ja jälkeen kisasuoritusten. No, kohtahan ne veteraanisarjat kutsuvat. Täytyisi vain keksiä laji...

Kierrätyksen vaikeudesta

Plääh, takana taas yksi kauppareissu, jonne mukaan ottamani palautuspullot sain roudata takaisin kotiin.

Oman takapuolituntumani mukaan Virossa on pelkästään täällä asumamme reilun vuoden aikana kehitytty kovasti ympäristötietoisuus- ja kierrätysasioissa. Kierrätyspisteitä ja pullopalautusautomaatteja on tullut lisää, ja kauppojen hyllyissä luomutuotteet alkavat vähitellen näkyä paremmin.

Osansa kierrätysintoon on talouskriisillä. Ihmiset ovat töiden loppuessa ja rahojen vähetessä alkaneet tajuta, että kirpputorillakin voi käydä ja että pullojen keräämisestä voi saada pienen lisän lompakkoon.

Kaikki tämä on mielestäni oikein hyvä ja mainiota kehitystä, mutta pakko sen verran märistä, että suomalaiseen kierrätyssujuvuuteen on vielä jonkin verran matkaa.

Esimerkkinä siitä on vaikkapa lähikauppamme pullopalautusautomaatti. Varsin isossa marketissa on vain yksi "palautusreikä". En tiedä, kuinka suuret tilat pullojen vastaanottopäässä on, mutta poikkeuksetta kone menee aina tukkoon, kun sinne pulloja palauttaa. Ja kun palautusreikiä on vain yksi, automaatilla on aina jono.

Tänään lähdin taas kauppaan täyttäen J:n vaunujen korin ja selkäreppuni palautuspulloilla. Edelläni jonossa seisoi kolme ihmistä, joista kahdella oli kaksi jätesäkillistä pulloja ja yhdellä neljä muovikassillista. Ajattelin olla kärsivällinen ja odottaa, mutta malttini kesti noin 15 minuuttia. Päätin, että lähden kauppaan tekemään ostokseni ja palaan sitten pullojen pariin.

Kaupassa hiippailin kaikessa rauhassa, kun J:kin oli tyynin mielin. Kun palasin automaatille, jono oli edennyt yhden ihmisen verran. Kiroilin mielessäni, keräsin kamppeeni ja lähdin talsimaan kotiin ostosten lisäksi myös tyhjät pullot mukanani. Harkitsin hetken jättäväni pulloni edellä jonottaville, mutta niin nuuka olen, että rahaa en raaski pois heittää. Kokeillaan ensi kerralla paremmalla onnella.

Oman kotikatumme varrella on ollut helposti saatavilla kaikki keskeiset kierrätyslaatikot. Niihin on kävelylenkin ohessa ollut helppo viedä paperit, pahvit, lasit ja metallit. Pari viikkoa sitten yhtäkkiä suurin osa laatikoista hävisi ja tilalle tuli yksi, johon saa viedä vain metallia ja muovia. Siis häh!? Toivon hartaasti, että tämä asiaintila ei jää pysyväksi.

Mitä tällä märinällä haluan sanoa? Sitä vain, että kierrätystä pitää mielestäni ehdottomasti kannattaa ja kehittää, mutta valitettavasti useat ihmiset ovat niin laiskoja olioita, että kierrätyksestä pitäisi tehdä varsin helppoa, jotta sitä jaksaa tehdä. Odotan toiveikkaasti, että keräyspaperilaatikko palaa kulmillemme. Jos ei, alan pohtia, kuinka ekologista minun on lähteä autolla ajaen viemään papereitamme jonnekin kauempana sijaitsevaan säiliöön.

Koska minulla ei ole mitään kierrätysaiheista kuvaa, laitetaan tähän kuva aivan muusta. Tai no, edustaahan tämäkin kuva ekologishenkisesti ruuan monipuolista käyttöä. Kuvan superhieno possu seisoo Tarton kauppahallin edustalla. Patsaasta voi tarkistaa, missä kohtaa sikaa olikaan potkaa tai kinkkua.

 

 
Posted by Picasa

maanantai 17. elokuuta 2009

Veikkaus on seitsemän kauppa

Blogin kisaveikkaus on päättynyt ja veikkauksia kertyi hulppeat seitsemän kappaletta. Veikkauslukemien haitari on 68 metristä 74,12 metriin.

Huomenna tiistaina saadaan esimakua siitä, miten Gerd Kanterin käy. Viron toivo heittää ensimmäisessä karsintaryhmässä. Vähän myöhemmin voi seurata kiekon toista karsintaryhmää ja jännätä, millä tuloksella Frantz Kruger tällä kertaa karsiutuu. Minun optimismini ei vain hänen kohdallaan enää riitä. Vaan Keskisalo juoksee pisteille!

Torstai-iltana aion todellakin huolehtia, että olen telkkarin ääressä katsomassa miesten 200 metrin finaalia. Satasen loppukilpailu meni ohi, sillä niihin aikoihin keskityin voimaan pahoin Tallinkin naistenhuoneessa. Oli yksi tuulisimmista lahden ylityksistä konsanaan.

torstai 13. elokuuta 2009

Prahan kesän kauniit ja karut muistot

Taannoinen Prahan-matka muistui mieleen tuoreinta Visa-laskua katsellessa. Annettakoon nyt vinkki kaupunkiin matkaaville: älkää käyttäkö Prahan lentoasemalla luottokortilla toimivaa lankapuhelinta (minun täytyi, koska olin tumpuloinut kännykän latauksen kanssa ja kaupungissa J:tä ja minua odottava T oli pakko tavoittaa)!

Luottokunnan lasku kertoi, että puhelu, joka kesti enintään 1,5 minuuttia, oli maksanut varsin kunnioitettavat 27,93 euroa. Lainaan T:n sanoja: joku on keksinyt tavan painaa rahaa.

Vaan onneksi Prahan-reissusta jäi muutoin mitä parhain mieli. Alla muutama sekalainen otos.



 


Kommunismin uhrien muistomerkkejä on maailmassa vaikka kuinka, mutta tämä näkemämme on meistä yksi vaikuttavimmista. Se on omistettu erityisesti niille, joilta kommunismi ei vienyt henkeä, mutta joiden elämän se muuten tuhosi. Pala palalta murentuva mies katoaa lopulta näkymättämiin. Luonnossa vielä paljon vaikuttavampi teos kuin kuvassa.


 


Matkaoppaasta bongaamani kahvila Savoy kuulosti niin ihastuttavan fiiniltä, että sinne oli pakko päästä. Palvelu oli briljanttia, lastenistuin löytyi ja tarjomuukset olivat verrattomat. Voisin ryhtyä kanta-asiakkaaksi.


 


Joskus ranskanperunan kohtalona on päätyä eläinkuljetusautoon.

 


Pyhän Vituksen katedraali oli niin jättimäinen, että sitä oli ihan turha koettaa kokonaisena kuvata. Katedraalin ulkoseinillä oli tietysti paljon toinen toistaan pelottavampia örkkejä suojelemassa pyhää rakennusta. Englanniksi näiden nimi on 'gargoyle', mutta minä ne on suomeksi?


Posted by Picasa

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Vapauden aukio vapautuu

Elokuun 20. päivän jälkeen Tallinnassa kävijän kannattaa ottaa suunta kohti Vabaduse väljakia eli Vapauden aukiota. Kaupungin, ja oikeastaan koko maan The Aukio on ollut aika surullisessa tilassa, mutta sitä tilaa on nyt korjattu yli vuoden. 20.8. pidetään uudistuneen Vabaduse väljakin avajaisjuhlat, minkä jälkeen paikan toivotaan vähitellen muodostuvan kaupunkilaisten olohuoneeksi.

Sen lisäksi, että aukion päälle tulee elämää, on sitä myös maan pinnan alla. Aukion alla on mm. tiedekeskus Ahhaa, 4D-elokuvateatteri, aukion historiaa esittelevä näyttely, kahvila ja parkkitalo. Juhannuksen tienoilla aukion reunassa paljastettiin jo Viron vapaussodan muistopatsas.

Vapauden aukion elämää ja pimeässä loistavaa muistopatsasta voi seurata Tallinnan kaupungin nettisivuilla olevasta nettikamerasta, joka on heti etusivulla www.tallinn.ee.

Virolaisten vakaa käsi ja tarkka silmä

Virolaiset ovat kovia shakinpelaajia, mutta tuntuu heiltä luonnistuvan myös dominonappuloiden asettelu. Tämän päivän Eesti Päevaleht kertoi, miten Tallinnassa haettiin tarkkakätisiä virolaisia joukkoon, joka aikoo tehdä dominonappuloiden asettelun maailmanennätyksen.

Maailmanennätys koetetaan tehdä marraskuun 11. päivä, jolloin lykätään liikeelle 4,8 miljoonaa dominopalikkaa. Valtavan dominoradan rakentaa 90 hommaan valittua, joiden joukossa on peräti 13 virolaista. Lähes viiden miljoonan palasen asettelu kestää kahdeksan viikkoa.

Ennätysyritystä järjestävä hollantilainen kehuu virolaisia erityisen hyviksi dominonappuloiden asettelijoiksi. Virolaisilla on hänen mukaansa tarvittavaa kärsivällisyyttä, sopeutumis- ja yhteistyökykyä.

Myös Viron jalkapallomaajoukkue tarvitsee tänään tarkkaa silmää ja jalkoja, sillä se kohtaa Tallinnan A Le Coq -areenalla Brasilian futismaajoukkueen ystävyysottelussa. Jos olisin jalkapallointoilija, olisin parhaillaan jossakin stadionin liepeillä kerjäämässä Kakán, Robinhon ja Gilberto Silvan nimmaria.

Vaan kun en ole, aion leikkiä kunnollista kotiäitiä ja koettaa tehdä silakkapihvejä. Silakkafileet eivät muuten maksa oikeastaan yhtään mitään. Puolen kilon hinta oli 29 kruunua, eli alle kaksi euroa.

Jos Virosta päin kantautuu tänään paljon sinistä savua, niin se tulee luultavasti meidän keittiöstä.

tiistai 11. elokuuta 2009

Lyhyesti uskonnosta

Sitten viimeviikkoisen Madonnan konsertin tallinnalaisia on puhuttanut konsertin jälkimainingeissa tapahtunut typeryys: vanhassa kaupungissa sijaitsevaan keskiaikaiseen Püha Vaimun kirkkoon oli päässyt jokin bilejoukko aamuöisiä jatkoja viettämään. Kirkon alttarilla oli tanssittu ja virvokkeita oli nautittu. Tilannetta voisi verrata siihen, että Ruisrockin jälkeen mentäisiin jatkoille Turun tuomiokirkkoon. Onni onnettomuudessa oli, että kirkolle tai sen esineistölle ei käynyt juhlinnassa mitenkään.

Tapauksesta on kirjoitettu kovasti ja ainakin minun silmiini on osunut vain ällistyneitä kirjoituksia: miten tällaista on voinut päästä tapahtumaan, ja vaikka pääsisikin, miten löytyy ihmisiä, jotka eivät edes kännipäissään tajua kirkon henkistä ja kulttuurihistoriallista arvoa ja menevät sinne bilettämään?

Tähän liittyen minulle selvisi eilen eräästä Eesti Päevalehden jutusta, että Viron kouluissa ei ole uskonnon opetusta (korjatkaa joku, jos olen väärässä!). Püha Vaimun surulliselta tapaukselta olisi tietenkin voinut välttyä ennen kaikkea järjenkäytöllä ja hyvillä tavoilla. En silti voi olla ajattelematta, että jos juhlijoilla ei ole ollut mitään tietoa maailman uskonnoista ja niiden merkityksestä ihmisille ja yhteiskunnalle, ei ole ihme, jos kirkko on tuntunut vain mukavan erilaiselta diskoilupaikalta.

maanantai 10. elokuuta 2009

Kisaveikkaus alkaa




Kiinnosti ketään tai ei, Lahden takana -blogi käynnistää täten kolmannen kisaveikkauksensa 15.8. alkavien yleisurheilun MM-kisojen kunniaksi.

Aiemmissa veikkauksissa on veikkailtu suomalaisten mitalimäärää. Nyt on aika siirtyä Viroon ja virolaisurheilijoihin.

Kisaveikkauksen suuri kysymys seuraava: kuinka pitkälle Viron yleisurheilun jumala, olympiavoittaja Gerd Kanter, heittää kiekkoa miesten kiekonheiton finaalissa keskiviikkona 19.8.?

Kisaveikkauksen voittaja on se, jonka veikkaus osuu lähimmäksi oikeaa. Jos sattuisi niin, että joidenkin veikkaajien lukemat olisivat samat tai samojen metrien / senttien päässä Kanterin tuloksesta, arvotaan voitto näiden veikkaajien kesken.

Oletuksena siis on, että Kanter pääsee karsinnoista finaaliin. Näin todellakin pitäisi käydä, elleivät maailmankirjat täysin nyrjähdä. Mikäli hän jostakin syystä karsiutuisi (ja aiheuttaisi Virossa maansurun), verrataan veikkaustuloksia Kanterin parhaimpaan heittoon karsinnoissa. Jos sattuisi niin, että Kanter ei lainkaan pääsisi osallistumaan kisaan vaikkapa viime hetken loukkaantumisen takia, perutaan tämä kisaveikkaus tyystin.

Veikkausaika alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 16.8. klo 23.59. Jätä veikkauksesi tämän postauksen kommenttilootaan ja kehitä itsellesi nimimerkki, jotta osaan voiton mahdollisesti osuessa kohdalle huhuilla oikean ihmisen perään.

Jotta perinteikkään ja hermojariipivän kisaveikkauksen uudet tuulet eivät olisi osallistujille liikaa, pysytään palkintopuolella vanhalla, hyväksi havaitulla linjalla. Voittaja saa postissa läjän virolaisen Kalevin suklaatehtaan tuotteita.

(Olympiavoitosta riemuitsevan Kanterin kuva on napattu täältä)

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Rantaelämää

Hämäläiset syttyvät hitaasti, joten mekin päätimme elokuun lähestyessä puoltaväliä ja viimeisten kesävieraiden lähdettyä aloittaa rantakauden. Naapurimme olivat pitkin kesää kehuneet Luoteis-Tallinnassa sijaitsevaa Kakumäen rantaa, joten suuntasimme tänään iltapäivällä sinne.

Hyvänen aika, mikä paikka! Suuri, siisti, hienohiekkainen ranta ja mikä lapsiperheen kannalta parasta, rannan vesi ylettyi huiman pitkälti vain puoleen sääreen, minkä ansiosta J:n kanssa saattoi kahlata vedessä pitkiä matkoja todella mukavasti.

Ja voi kuinka kuinka J kahlasikaan. Rannalle saavuttuamme poika leikki ensin pitkään hiekalla ja oli jo siitäkin tosi innoissaan. Lopulta poika tajusi, että näkökentässä on "että" eli vettä ja sitten olikin menoa. Pojan naama loisti Naantalin aurinkoakin kirkkaammin. Luultavasti olisimme vieläkin rannassa kahlaamassa, ellemme lopulta olisi kantaneet ankarasti protestoivaa uimaria vedestä pyyhkeen sisään lämmittelemään ja kotiin.

Voi vain kuvitella, miten käsittämättömän hienolta lapsesta tuntuu loputon vesimäärä, kun jo pelkkä kotona ammeessa polskiminenkin on pienestä ihmisestä huisan hauskaa. Nyt toivotaan, että hienoja säitä jatkuisi hetken, jotta pääsisimme vielä muutaman kerran rannasta ja lämpimästä vedestä nauttimaan.

Alla pari otosta tämän päivän auringonpalvontareissustamme. Ylempänä yleiskuva rannasta. Alempana J, joka vielä hiekalla leikkiessään malttoi välillä heittäytyä makuulle. Rantaveden olemassaolon tajuamisen jälkeen tästä ei ollut enää toivoa.


 



 
Posted by Picasa

tiistai 4. elokuuta 2009

Salakuuntelija

Melkein vuosi sitten kerroin täällä blogissa kohtaamisestani virolaisen 81-vuotiaan valokuvaajamestarin Kalju Suuren kanssa.

Hauskoja asioita tapahtuu. Tämä bloggaaja tiesi eilen ilmoittaa minulle, että Suuren J:stä ja minusta ottama kuva oli päätynyt herran uusimpaan valokuvateokseen nimeltä "Lõbusad momendid 3".

Minä säntäsin kirjakauppaan ja siellä se tosiaan oli - hieno mustavalkoinen kuva J:stä ja minusta. Kuvan nimi on Salakuulaja eli Salakuuntelija. Kuvassa silloin vielä varsin pieni J nukkuu kantoliinassa sylissäni siten, että hänestä näkyy lähinnä korva. Siitä lienee kuvan nimi tullut.

Espoon suunnalla liikkuvat, käykääpä Espoon kulttuurikeskuksen aulassa, jossa eilen avattiin Kalju Suuren valokuvanäyttely. Se on auki 16.8. saakka. En ole varma, mutta kaverini arveli, että myös sieltä saattaa tämän Salakuuntelija-kuvan bongata.

*****

Blogin hiljaiselo jatkuu vielä jonkin aikaa. Tässä välillä olemme reissanneet ja nyt keskitymme vieraiden kanssa seurusteluun. Iloista on se, että olemme löytäneet lapsenhoitajan. Nyt minä etsinkin sopivaa kielikurssia, johon voin tulevalla vapaa-ajallani mennä. En tiedä, miltä tuntuu olla pojasta erossa paria tuntia pidempää aikaa, joten jännä nähdä, kuinka hysteerisen ikävöiväksi äidiksi tässä vielä heittäytyy.
Related Posts with Thumbnails