maanantai 30. kesäkuuta 2008

Viva Torres!

Hee, nähtiin se peli sittenkin! Ensin laukattiin päivä kaupoissa etsien valkokangasta (telkkarimme on sellainen videotykkisysteemi), jota ei löytynyt. Sitten siirryttiin suunnitelmaan B, eli minä aloin silittää isoisän perintölakanaa tv-ruuduksi. T ja parhaillaan kylässä oleva kummipoika virittelivät lakanan roikkumaan narulle kiinnittäen lakanan naruun Supi-sukkapidikkeillä. Tykki laitettiin muovilaatikoista kasatun läjän päälle. Todellinen viritysten viritys koko paletti, mutta peli nähtiin. Ehkä Pekingiin mennessä saadaan oikea valkokangas ja tykkikin johonkin seinään kiinni.

J lukee parhaillaan kummitädiltä lahjaksi saatua Mauri Kunnaksen katselukirjaa. Mahdottoman sympaattinen pieni opus. Erityisesti riverdancea tanssiva norsurivistö on suosikkimme.

Jaha, kohta voikin espanjalaistunnelmissa mennä katsomaan Serranoja. Ay!

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Kotona taas

Blogissa on ollut hiljaista. Vietimme juhannuksen aikaa mummolassa. Suomen kesä on niin hieno ja rantasauna ihan paras. Chili-juusto-Vilhelmistä tuli uusi makkarasuosikkini.

J:kin pääsi juhannuspäivänä ensimmäistä kertaa saunaan. Toki tapahtuma oli varsin maltillinen, eli pari minuuttia istuskelua saunan alalauteilla minun sylissäni ja sitten soikosta vettä päälle. Mutta saunottu on, eikä poika näyttänyt tapahtuneesta kärsineen.

Mummolassa tuli seurattua tarkasti EM-jalkapalloa. Meillä ei edelleenkään ole telkkaria, joten hienoista ahdistusta aiheuttaa se, että sunnuntain finaali taitaa jäädä näkemättä. Pojan kanssa ei taida vielä viitsiä lähteä mihinkään Matsi-baariin (onkohan sellainen vielä Jyväskylässä?) katsomaan peliä jättiruudulta.

Tässä myös vielä terveiset mummolaan, jossa on juhannuksen aikana siirrytty internet-aikaan. Jee! Tänään jo luotiin ensimmäinen kuvayhteys Skypellä mummon ja lapsenlapsen välille ja hyvin sujui.

Tänään siis palasimme kotiin ja nyt edessä ovat viikot, jolloin meillä on kesävieraita lähes taukoamatta. Tervetuloa kaikille!

perjantai 20. kesäkuuta 2008

Aaton aatoksia






Voihan sitä juhannusaattoa bloggaamallakin viettää. Täällä tämä päivä on vielä ihan tavallinen perjantai, sillä juhannuspäivä, jaanipäev, on täällä silloin kun sen periaatteessa kuuluisikin olla, 24.6. eli tulevana tiistaina. Myös tuleva maanantai on pyhä, voitonpäivä (võidupüha], joten Virossa on luvassa pitkä viikonloppu.

Kävimme eilen J:n kanssa Tallinnan meripäivillä. Götheborg-alus oli hieno, muutoin tapahtuma ei ollut kummoinen. Samaa pellavavaatemyyntiä sataman reunat täynnä kuin vanhassakaupungissakin.

Satamassa emme pojan kanssa pitkään tallustelleet, vaan suuntasimme taas vaihteeksi kohti Kadriorgia (=Katariinanlaakso, Jekaterinenthal, keisarinna Katariinan mukaan) ja sen Park Cafeta. Harva asia kesässä on mukavampaa kuin nauttia kahvia ja sacheria viihtyisällä kahvilaterassilla kauniin puiston reunalla. Tää äitiys, tää on sit niin rankkaa!

Kahvittelun jälkeen käveltiin vielä J:n kanssa puistoa ympäri ja ihailtiin kukkia. Ohessa kuva siitäkin. Puistossa istuu Viron kansalliseepoksen, Kalevipoegin, luoja F. R. Kreutzwald. Kuten kaikilla kivisillä suurmiehellä, myös hänellä on lokki päässä.

Näytteeksi myös pari hilpeää liikennemerkkiä. Nuolihässäkkä on oikea liikennemerkki, oravasta en ihan tiedä. Se saattaa tarroineen olla joku Skype-väen nokkeluus. Nuolitaulu oli ekoilla ajokerroilla aina yhtä mykistävä. Mihin siitä oikein pitäisi mennä ja miten ryhmittyä? Kaikkeen tottuu, sillä nyt tämäkään ei enää ihmetytä niin paljon.

Nyt juhannussaunaan! Head jaanipäeva kõigile!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Argh!

Nyt seuraa jupinaa aiheesta "kyllä-Suomessa-on-paremmin".

Nämä virolaiset tietyöt. Tänä kesänä asuinseutumme kaikki mahdolliset tiet ovat kunnostustöiden alla. Se on hyvä asia, sillä tiet ovat perunapeltoa. Mutta hyvän tähden tätä työmaakulttuuria! Kun Suomessa on tietyöalue, joka vaikuttaa jalankulkijoiden liikenteeseen, alueelle yleensä rakennetaan kohtuullisen selvästi merkitty kulkuväylä, jossa ei kulje työmaakoneita eikä tarvitse pelätä saavansa kaivinkoneen kauhasta päähänsä.

Toisin on täällä. Tänään sain taas kerran olla sydän syrjällään lapsemme puolesta, kun kauppamatkalla pujottelin vaunujen kanssa kuorma-autojen välistä väistellen kaivuutöitä. Viime viikolla olisin kävellyt suoraan avoimeen kaivoon, ellei siskoni olisi ehtinyt varoittaa. Kaivon kansi makasi kiltisti reiän vieressä, mutta missään ei ollut suojakaiteita tai varoituskylttejä. Samalla reissulla kohtasimme tilanteen, jossa jo kaukaa näimme, että työmaata lähestyi sokea valkoisen keppinsä kanssa. Työmiehet eivät tehneet elettäkään miestä huomioidakseen, joten lähdin häntä jututtamaan. Saatiin hänet lopulta turvallisesti koneiden välistä eteenpäin.

Tämä päivän urputuksena. Kaikesta huolimatta koetan jaksaa olla ulkomailla elämisestä sitä mieltä, että mikään ei ole paremmin tai huonommin kuin Suomessa, vaan asiat vain ovat eri tavalla. Eikä täällä sitäpaitsi hirveästi ole urputtamisen aihetta ollut.

****

Viime yönä meillä koottiin hilpeä täyskäännös. Kun heräsin aamuyöstä ensimmäistä kertaa Jiitä imettämään, oli poika kääntynyt pinnasängyssään täydet 180 astetta. Sentään unenpöpperössäni tajusin asian, muuten olisi voinut tulla turhan jännittäviä nostoja pinniksestä omaan sänkyyni.

Huomenna J:n ja minun tavoitteena on käydä Tallinna Merepäevad -tapahtumassa, jonne on rantautunut mm. vastikään Suomessakin käynyt ruotsalainen Götheborg-alus. Katsotaan, selvitäänkö sinne asti.

Noin yleisesti tavoitteenani on pystyä lyhentämään näitä blogi-postauksia sellaisiksi, että mahtuisivat yhteen näytölliseen, mikä mielestäni on postauksen maksimimitta, mutta ei näköjään millään onnistu. Tässä taas näkee, miten paljon helpompaa on kirjoittaa rivikaupalla kuraa kuin virkkeen verran asiaa.

Lopuksi: vilkaiskaapa tästä vielä hieno Viro-aiheinen kuvalinkki.

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Vielä lehdistä ja rahoista

Jatkan vähän edellisen postauksen toiseen kommenttiin liittyen.

En tiedä tarkkoja lukemia, mutta Tallinnan hintataso on jokseenkin sama kuin Suomessa, sen tässä on huomannut ihan arkisessa elämässä. Taakse ovat jääneet ajat, jolloin suomalaisturisti tuli tänne rilluttelemaan halvalla. Mutta Tallinna on Tallinna, muualla maassa lienee vähän toisin. Täytyypä kaivella jostain tilastoja.

Virolaisen valtakunnallisen lehden toimittaja tienaa itse asiassa komeasti maan keskipalkkaa enemmän, joka muistaakseni on jotakin 800 euron luokkaa. Tuo keskipalkka tuntuu ihmeellisen epätodelliselta tässä kaupungissa, joka vilisee citymaastureita ja trendikoteja. Tuloerot ovat melkoiset.

Autointoisille muuten tiedoksi: Tallinnassa on Lamborghini-kauppa. Sellaista ei taida Suomesta löytyä. Houkuttaisi kovasti mennä sinne lastenvaunujen kanssa potkimaan renkaita. "Onk täsä paljo heppoi? Kui paljo tää syä satasella?"

Ja vielä lehtiin. Tämän päivän EP:ssä, 28 sivua, oli kolme liitettä. Ne olivat terveysliite Tervis (12 s), naisille suunnattu Terve ja kaunis naine (16 s) ja -tästä olin yllättynyt- maanpuolustusta käsittelevä liite Riigi Kaitse (24 s). Liitteen mediatiedoissa kerrottiin, että sen julkaisemista ovat tukeneet puolustus- ja ulkoministeriö. En tiedä oliko tietoinen valinta vai oliko taittajalla ollut huono päivä, mutta kahteen muuhun liitteeseen verrattuna Riigi Kaitse oli ihan musertavan tylsän näköinen ja täynnä aivan liian pitkiä, artikkelimaisia juttuja.

****
Koko päivän on satanut, mikä on ihan hyvä juttu, sillä kylvimme toissailtana takapihalle ruohonsiementä. Minä opin taas äitiydestä, sillä olen koko päivän ihmetellyt, miksi J on niin kitisevä. Äsken sitten otin häneltä pitkät housut pois ja katso - kitinä loppui kuin seinään. Raukka ollut kuumissaan enkä minä tajua mitään...

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Lehtiasioita

Tykkään sanomalehdistä ja koetan niitä täälläkin mahdollisimman paljon seurata. Tässäpä muutamia huomioita, mitä tähän mennessä on tullut lehdistä tehtyä.

- Viron sanomalehtien liittoon (Eesti ajalehtede liit, EALL) kuuluu 46 lehteä, joukossa myös ilmaisjakelulehtiä. Vertailun vuoksi: Suomen Sanomalehtien Liittoon kuuluu 199 lehteä. Väkilukuun suhteutettuna lehtien määrä taitaa olla täällä aika samoissa Suomen kanssa. Joku prosenttilaskua osaava voisi antaa täsmällisempiä lukemia, ei humanisti pysty...
- 46 lehdestä seitsemän katsotaan olevan valtakunnallisia. Näitä ovat Eesti Päevaleht, Postimees, SL Õhtuleht, Äripäev, Vesti Dnja, Molodjozh Estonii ja venäjänkielinen Postimees.
- Lehdet näyttävät olevan järjestään tabloid-kokoisia. Broadsheetiä (Suomessa tavallista lehden kokoa, kuten HS, TS) en ole nähnyt vielä missään.
- Valtakunnallisen lehden toimittaja tienaa keskimäärin 1 069 euroa kuussa. Maakunta-, viikko- ja ilmaisjakelulehtien toimittajat tienaavat paljon vähemmän.
- Suurin mainostaja sanomalehdissä on ruokakauppaketju Selver. Kakkosena tulee autopulju Veho. Kymmenen suurimman mainostajan listalla on myös toinen suomalainen, Masku, sijalla yhdeksän. Tuokohan Sukari tännekin ideapuistonsa maakuntia kehittämään...
- Eesti Päevaleht (EP), jonka tilaajia tällä hetkellä olemme (ja mistä johtuen mediaseurantani tuppaa olemaan vähän yksipuolista, sori), on sivumäärältään ohut suomalaisiin verrattuna. Esim. tänään sivuja on 22 ja koko siis tabloid. Varsin näpsä lukupläjäys yhdelle päivälle. Mikä parasta, lehti on nidottu, joten toimii hyvin vessalukemisenakin :)
- Silmiinpistävää on, että eri lehtien välissä julkaistaan aivan huimia määriä liitteitä ja ne ovat hyviä. Esimerkiksi EP:ssä ilmestyy viikoittain komea kulttuuriliite. Samoin on Eesti Ekspressissä, joka ilmestyessään torstaina on kuin tiiliskivi kaikkine liitteineen.
- Suhteessa sivumäärään EP näyttää panostavan aika komeasti pääkirjoituksiin ja pääkirjoitussivun asiantuntija-artikkeleihin. Tänäänkin on aliota ja yliötä aukeamallinen.
- EP ei tabloid-koostaan huolimatta vaikuta yhtään iltapäivälehtimäiseltä. Tykkään kovasti lehden ulkonäöstä.
- Hassu piirre: onnitteluilmoitusten joukossa on lähes päivittäin lehden synttärionnitteluilmoituksia omille työntekijöilleen. Vähän hankala kuvitella, että Suomen isot sanomalehdet onnittelisivat työntekijöitään ties miestä asioista oman lehden palstoilla. Eihän sinne muita ilmoituksia enää mahtuisikaan.
- Ja se tärkein - sarjikset. EP:ssä ilmestyy Dilbert, Viivi ja Wagner, Karvinen, Harald Hirmuinen ja Piraija Klubi.

Öh, ketähän tämäkin nyt kiinnosti. No, tulipa itse tutustuttua aiheeseen pykälän paremmin.

****

Sitten päivän kotiuutiset. T on ihan räkäinen ja tekee töitä kotoa käsin. Tässä vaimo taas todisti tekniikan ihmeellisyyttä, kun mies veti ruokapöydän äärestä aamutakki päällä puhelinkokousta, jonka osallistujat olivat ympäri Eurooppaa.

Minä kävin aamulenkillä ekaa kertaa eilen löytämäni leipomon tehtaanmyymälässä, josta tarttui mukaan herkullisia uunituoreita kinkkutäytteisiä voisarvia. Voi olla, että pitää käydä toistekin :)

J:n kääntymistä selältä vatsalleen odotetaan edelleen henkeä pidätellen. Se on jo niin liikuttavan liki. Seuratkaa uutisointiamme!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Naisilta kielletty

Virossa on 229 ammattinimikettä, jotka ovat kiellettyjä naisilta. Kyllä, luitte oikein. 229.

Aamupuuroni meinasi mennä väärään kurkkuun, kun luin asiasta kertovan uutisen Eesti Päevalehestä 11.6. Kiellettyjä töitä ovat esimerkiksi metallivalutyöt, rakennusten purkutyöt sekä työskenteleminen ojankaivajana, puunkaatajana (tarkoittaen kaiketi metsuria), veturinkuljettajana, konduktöörinä tai nuohoojana. Suurin osa kielletyistä töistä on luonteeltaan melko fyysisiä.

Euroopan komissio on antanut Virolle jo kaksi muistutusta siitä, että kiellettyjen ammattien lista tulisi hävittää. Maan sosiaaliministeriö myöntää, että lista on vanhentunut, mutta ei ole vielä pitänyt kiirettä asian korjaamisen kanssa. Lista on peräisin vuodelta 1992.

En tiedä, noudatetaanko listaa oikeasti. Niin tai näin, jo periaatteessa moisen listan olemassaolo on syvältä.

Eilen oli taas liputuspäivä. 14.6.1941 alkoivat neuvostovallan ns. kesäkuun kyyditykset (juuniküüditamine), minä aikana n. 10 000 virolaista vietiin Siperiaan. Tätä karmeaa ajankohtaa siis muisteltiin. Liputus oli suruliputus, eli lippujen ohessa oli musta nauha. Näin kyllä paljon lippuja, mutta mustiin nauhoihin en osannut kiinnittää huomiota.

Luin keväällä jostain, että vielä 1980-luvulla kirjailija Jaan Krossin teosten suomennosten takakansiteksteissä luki, että "kirjailija on oleskellut nuorempana myös Neuvostoliiton itäosissa." Kuinka suomettuneita sitä onkaan voitu olla!

Kaikkiaan "Neuvostoliiton itäosiin" vietiin n. 30 000 virolaista.

perjantai 13. kesäkuuta 2008

Top-lista käynnistyy


Lupailtu Tallinnan suosikit -lista käynnistyy nyt. Blogin sivupalkista löytyvä lista on varmasti vielä aika pitkään melko vaatimaton, mutta vähän kerrassaan koetamme keräillä omia tärppejämme. Suosikkiasioiden nettiosoitteen koitamme laittaa linkiksi aina jos sellainen vain on.

Oheinen kuva on yhdestä suosikistamme, Radisson SAS -hotellin kattoterassilta, jossa minä kävin toissapäivänä ekaa kertaa. 24. kerroksessa on baari, josta saa pientä syömistä ja juomista. Lasten ruokalistakin oli tarjolla. Kuppilasta on todella komeat maisemat yli kaupungin ja merelle. Paikassa on myös ulkoterassi, mutta saa olla melkoisen lämmin ilma, että siellä tarkenee istua. Toki jaossa oli vilttejä taivasalla värjöttelijöille, kuten nykyään ravitsemusliikkeissä usein tapana on.

Me kävimme korkeuksissa keskellä arkipäivää, jolloin siellä oli todella rauhallista. Iltaisin ja viikonloppuisin lienee toisin.

Sinällään Radissonin kaltaiseen kerrostalohirvitykseen on vähän hankala suhtautua, sillä se ja monet muut Tallinnan moderneista taivaanraapijoista ovat juuri niitä, jotka vauhdilla muuttavat kaupungin silhuettia vähemmän sympaattiseen suuntaan.

Käsi on löytynyt!

Käymme J:n kanssa kehityskeskustelua. Tai lähinnä se on minun monologini siitä, miten J kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Aivan parina viime päivänä poika on löytänyt omat kätensä. Hän makaa leikkimatolla tai hoitopöydällä oikea käsi pystyssä ja tuijottaa sitä pitkään ja hartaasti. Hyvin liikuttavaa.

Kylässä olleista serkuista J on ollut aivan tohkeissaan. Kuinkahan äiti jaksaa seurustella lapsensa kanssa kuten serkut? Ainakin olen oppinut uuden laulun: "Jumppaa, jumppaa, kuningashumppaa, kannat kattoon, kaviot ristiin, häntä hassuun huiskeeseen, turnajaisten tuiskeeseen!"

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Yleisön pyynnöstä huolimatta

Iloisina olemme havainneet, että blogiamme lukeekin joku. Luonnollisesti haluamme kehittää palvelujamme lukijoiden toiveiden mukaisesti. Lukijapalautteissa on pyydetty listaa esimerkiksi suosikkiravintoloistamme ja muista näkemisen ja kokemisen arvoisista paikoista.

Kehitysosastomme alkaa vähitellen luoda blogin sivupalkkiin jonkinlaista listausta mieleen pälkähtävistä suosikeista. Mielipiteet ovat tietenkin sataprosenttisen subjektiivisia, joten pulinat pois, kun kansa puhuu.

Eilen tuli kaupunkiin vierailulle Belgian kuningaspari. Kaupungin raitiovaunut juhlistavat näköjään tällaista laittamalla vaunujen katolle sekä Viron että vieraiden maan lipun. Varsin herttaista. Kuninkaallisuusbongaus on ollut kahdesti liikuttavan lähellä onnistumista. Sekä eilen että tänään näimme kaupungilla mustien autojen letkan perän ja paljon liikennettä ohjailevia politsei-miehiä, mutta kuninkaallista vilkutusta ei päästy harjoittelemaan.

Tänään olen myös miettinyt, miksi ihmeessä Viron presidentillä Toomas Hendrik Ilveksellä on aina, siis aina, yllään rusetti. Hän näyttää rusetti-lookissaan ja arkisessa keski-ikäisen miehen habituksessaan aika vähän valtiomieheltä. Asia korostuu mielestäni erityisesti, kun hänellä on rinnallaan vaimonsa Evelin Ilves, joka on minusta yleensä varsin tyylikäs nainen. Mutta eivät kai Tar-jah ja Arakaan nyt mikään aivan loistokkain ilmestys ole.

Lehdet ovat viime päivinä uutisoineet Viron talouskasvusta, jota tällä hetkellä ei oikeastaan ole. Talouskasvu on EU:n pienin, 0,1 %. Tänään Eesti Päevaleht kertoi myös, kuinka ruuan hinta on kahdessa vuodessa lähes kaksinkertaistunut. Ja asuntoja, niitä on kaupan.

Perheuutisia: J kääntyy vatsalleen hetkenä minä hyvänsä. Viime päivinä on tapahtunut todella vauhdikasta kehitystä pään kannattelussa. Samoin poika vääntää itseään kovasti toiselle kyljelle. T leikkasi tukkansa. Minä söin taas liian imelän kakkupalan kahviossa. Eesti vabariikissä kaikki hyvin.

Eläimellistä menoa




Kesän ensimmäisten vieraiden kanssa pääsimme eilen Tallinnan eläintarhaan. Turistikohteena se ei ihan täysiä pisteitä saa, mutta toki on nastaa käydä pällistelemässä norsuja, jääkarhuja ja hassuja apinoita.

Oheistuotemyyntiin ei eläintarhassa ollut panostettu pätkääkään. Tarhassa vastaan tuli tasa yksi pieni koppero, jossa myytiin popcornia ja hattaraa. Ehkä siellä jossain oli joku toinenkin kioski, mutta eipä tullut vastaan. Ei matkamuistosälämyyntiä, ei mitään.

Ohessa muutama kuva eiliseltä retkeltämme. Sarvikuono keskittyi ottamaan rennosti, samoin simpanssit. Lumileopardi tuijotteli tiukkana.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Päivän varistiedote

Niitä on kolme! Ne jyrää meitin! Ja kyllä ne osaavat jo lentää, mutta tykkäävät näköjään notkua pihassamme.

Koska tämä on muuttumassa eläinblogiksi, niin kerrottakoon vielä, että nelijalkainen perheenjäsenemme I on vanhoilla päivillään päättänyt riehaantua. Sillä ei ole koskaan ollut lupaa tulla sohville tai sängyille eikä se ole sitä yrittänytkään. Kuukauden aikana se on kuitenkin käynyt kahdesti yöaikaan olohuoneen sohvalla rentoutumassa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan agentti tätä huomatakseen, sillä aamulla sohva on täynnä hiekkaa ja roskaa ja imetysharsossa on tassunjälki. Meidän herätessämme se on kyllä ollut jo kiltisti lattialla.

lauantai 7. kesäkuuta 2008

Lisää luonnon ihmeitä

Tämän illan blogiaiheitamme:
- varikset
- haikarat
- ankat
- lampaat
- tonnikalat

Takapihallemme on muuttanut variksenpoikanen. Eilen se pällisteli ruoholeikkurin päällä ja sompaili muutenkin hölmönä nurmikolla. Taitaa olla jokseenkin lentokyvytön vielä, mutta johonkin se välillä häipyy ja tulee takaisin. Ellei kyse ole teleportaatiosta, niin kai se sitten lentää.

Päivystävästä etymologista on todella kiintoisaa, että haikara on viron kielellä ´toonekurg´eli tuonen kurki. En tiedä, mahtaako kyseinen lintu tuoda tässä maassa lapsia. Tietääkö joku jotain kulttuurihistoriallista taustaa haikarasta? Onko sillä jotain synkkiä yhteyksiä kansanperinteessä, mistä johtuen nimi on täällä tuollainen? Haikaroitahan täällä piisaa, kun lähtee kaupungista maaseudulle. Sähkötolppien päässä on siellä täällä haikaranpesiä. Eesti Päevaleht uutisoi, että tänä keväänä haikarat pudottelevat erityisen paljon munia pois pesästä. Syytä tähän ei uutisen mukaan varmasti tiedetä. Tutkijat arvelevat, että haikarat jotenkin tajuaisivat, että tulossa on kuiva ja ruuan saannin kannalta huono kesä, jolloin ne eivät saisi poikasiaan ruokituksi.

Kun tuli lehdestä puhe, niin tänään tuli vihdoinkin päivän lehti, tuo mainittu EP, aamulla postilaatikkoon. Jee! Tilauksen ja tilauksen maksamisen perille saamisessa kesti aikansa, mutta nyt ollaan taas askelta lähempänä normaalia elämää, kun saa päivittäisen painomusteannoksensa.

Ankkoihin, lampaisiin ja tonnikaloihin olemme tänään tutustuneet vanhankaupungin Vene tänavalla sijaitsevassa Dominic-ravintolassa, jossa kehotamme kaikkia Tallinnassa käyviä vierailemaan. Lammascarpaccio (kirjoitetaanko se noin?) tarjoiltiin rosmariinijäätelön kanssa. Sairaan hyvää! Tässäkin herkuttelussa oli J mukana, joka seuraili tilannetta välillä vaunusta ja välillä T:n tai minun sylistä. Seurana meillä olivat S ja toinen J, joille kiitos tapaamisaloitteesta ja oivallisesta iltamasta!

perjantai 6. kesäkuuta 2008

Luonnon ihmeitä

Ornitologit huomio: minkä linnun laulu kuulostaa konsolipelin ammuntaääneltä? Harva se päivä on tullut äänelle naureskeltua. Taitavat linnutkin urbanisoitua aika vauhdilla, eikös ne talitiaistenkin titityyt ole erilaisia kaupungissa kuin maalla.

Viime yö oli merkkitapaus, sillä J nukkui ensimmäisen kerran pinnasängyssä äitiyspakkauksen laatikon sijaan. Liekö sitten uuden sängyn huumaa vai mitä, mutta poika täräytti ensin kuusi tuntia unta putkeen ja aamuneljän huoltotauon jälkeen jatkettiin seitsemään aamulla, jolloin vielä tankattiin ja nukuttiin yhdeksään. Väga hea!

Täällä helle jatkuu. Juhannusruusut, syreenit ja kielot kukkivat täysillä.

torstai 5. kesäkuuta 2008

Pihatöitä ja pöhköjä unia


Heinänteon meininki! Helteisessä päivässä olen seikkailut pienellä pihaläntillämme, leikannut nurmikkoa, haravoinut, kitkenyt ja kerännyt käpyjä. Meillä siis on pieni aidattu pihapahanen, joka tähän asti on ollut villinä kasvavaa voikukkaa, koska ruohonleikkuria saati muuta niittämiseen käypää laitetta ei ole ollut. Nyt on. Kävimme eilen paikallisessa K-Raudassa ostamassa sellaisen moottorittoman ruohonleikkurin, jonka nimen tiedän nyt olevan "telaleikkuri". T kokosi sen eilen ja aloitteli pihan siistimistä, minä jatkoin hommaa äsken. J oli päällysmiehenä portailla ja tarkkaili tilannetta, kunnes tuli nälkä.

Kukkakaupoilla tarttee vielä käydä ja koota puutarhapöytä, niin pihalla alkaa olla ihan leppoisa oleskella ja grillailla. Niin kaupungissa elämme, että lähimaisemissa ei oikein ole sellaista puistoa, johon viitsisin lapsen kanssa mennä päivää paistattelemaan. Hyvä, jos sen voi tehdä kotona.

Yksi syy siihen, miksi puistot eivät houkuttele, on lasinsirujen loppumaton määrä. Oheisessa kuvassa on koirapuistosta kertynyt lasinsirpaleläjä, joka karttui noin viiden minuutin keräämisen jälkeen.

Eilen oli Virossa liputuspäivä, mutta emme edelleenkään tiedä, miksi liputettiin. Tyhmää. Tuskin se sentään oli Viron ja Färsaarien välisen jalkapallo-ottelun takia (tai Suomessa juhlitun puolustusvoimain lippujuhlan), joka pelattiin läheisellä A. le Coq -areenalla. Menin pelin alkamisen aikoihin koiraa lenkittämään ja oli hassua, kun maisemassa kaikui Maamme-laulun sävelet. Sehän oli tietenkin stadionilta kantautuva Mu isamaa, mu õnn ja rõõm, mikä soi pelin aluksi.

Ja Kadriorgin stadionilla oli toissapäivänä ollut yu-kisat, jossa oli ollut Viron ykkösnimiä, enkä minä tiennyt mitään! Mm. Gerd Kanter heitti kesän ekan kisansa. Tänään Viro suree, sillä tennispelaaja Kaia Kanepi ei sentään selviytynyt Ranskan avoimissa neljän parhaan joukkoon. Mutta kahdeksan joukossa kuitenkin, joka oli Viron naistenniksen tähän mennessä paras saavutus.

Ja se pöhkö uni: viime yönä Nicolas Sarkozy ja minä ajettiin kilpaa radio-ohjattavilla autoilla. Mitähän Carla tästä sanoisi?

maanantai 2. kesäkuuta 2008

J - pieni maailmanmatkaaja

Taisin taittaa ensimmäisen junamatkani lähes täysi-ikäisenä. Virossa kävin ensimmäistä kertaa joskus reilusti maan itsenäistymisen jälkeen. Ekasta katamaraaniajelusta ei ole varmaan kuin pari hassua vuotta.

Pieni J:mme, ihan juuri kolme kuukautta, on tänään tehnyt kaikkea yllä mainittua. Palasimme pojan kanssa Suomesta (kiitos majoittajille ja ruokkijoille ja kyytijöille!). Päivän mittaan olemme liikkuneet henkilöautolla, taksilla, paikallisbussilla, IC-junalla ja katamaraanilla. Kiitollinen täytyy olla aurinkoisesta ja levollisesta pojasta, joka otti päivän täydellisen tyynesti. Päivän mittaan otettiin tenavasta verikoe ja hänelle annettiin rokotus.

Ei sillä, että tällainen reissaaminen ja tekeminen yhden päivän aikana mikään ihanne on, mutta onnistuu se näköjään. Kovin usein sitä ei toki jaksa, ei äiti eikä poika. Junamatkailussa oiva apu on IC-junien perhehytti, jossa saa olla lapsen kanssa rauhassa. Katamaraanit saa jatkossa jättää ja keskittyä lahden ylittämiseen vähän isommilla aluksilla, joissa pääsee liikkumaan väljemmin ja joissa on lastenhoitohuone.

Suomessa meinasin kyllä kiehahtaa taksikuskille, joka ei vaivautunut nostamaan takapuoltaan penkistä, kun minä rahnustin turvakaukalon, repun ja käsilaukun kanssa autolle. Mitäpä sitä suotta asiakasta palvelemaan.
Related Posts with Thumbnails