tiistai 17. tammikuuta 2012

Ulkosuomalaisuussarja, osa 8: Paluumuuton alla

Lupailin muutama postaus sitten, että kertoisin paluumuutto-tuntoja.

Se on selvää, että jännitys ei ole lähimainkaan sellainen kuin viime keväänä, jolloin meinasin hajota hermostukseen. Silloin olin muuttamassa itselleni täysin vieraaseen paikkaan ja kulttuuripiiriin. Nyt olemme palaamassa tuttuun Tallinnaan.

Mutta siltikin olo on rauhaton. Ollaanhan tässä kuitenkin ison elämänmuutoksen edessä. Tämä vaihe elossa päättyy ja uusi alkaa. Mietityttää, miltä piskuisessa Virossa ja Tallinnassa eläminen tuntuu Kalifornian kaikenlaisen runsauden jälkeen. Sääkin hieman jännittää. Mitä jos viikon jälkeen alan kiljua, kun en kestä pimeyttä ja loskaa?

Tietysti hermostunut olo on ihan vain käytännön järjestelyiden takia. Muistammeko ja ehdimmekö järjellisesti tehdä kaikki muuttoon liittyvät asiat? Kuka ostaa television? Mihin hyväntekeväisyysjärjestölle käyn viemässä pieneksi jääneet lastenvaatteet? Missä K nukkuu, kun pinnasänky on jo myyty?

Niin, jos tässä olisikin vain T ja minä, mutta kun matkassa ovat myös lapset. J isompana ymmärtää käynnissä olevat muuttotouhut oikein hyvin ja kaikenlaisista muuttoon liittyvistä asioista juttelemme jatkuvasti. Poika on selvästi hyvin iloinen siitä, että hän pääsee Tallinnaan.

Vaan saapa nähdä, mitä lapset tuumaavat vähän aikaa muuton jälkeen. Kyselevätkö he usein Kalifornian-kodin perään? Ihmettelevätkö he, miksi eivät pääse täkäläisten kavereiden kanssa leikkimään? Kieltäytyvätkö he pukeutumasta Kuoma-saappaisiin ja kypärämyssyyn?

Ja ennen kaikkea - minkälainen reaktio tulee uuden kielen oppimisesta? Nyt nimittäin tilanne on se, että J ja K leikkivät kotosallakin keskenään englanniksi. En olisi sitä ikinä uskonut, mutta niin se vain on. Englanti on nimen omaan heidän keskinäinen leikkikielensä. Jos lapsilla tulee kesken leikin asiaa äidille tai isälle, niin kieli vaihtuu saman tien suomeksi ja palaa sitten englanniksi.

K:n täytyy aloittaa viron oppiminen täysin alusta. J kielestä vielä jotakin muistaa ja oppii sen varmasti pian. Jännää on nähdä, kuinka kauan he englantia yhteisissä touhuissa käyttävät. Samalla me vanhemmat mietimme, miten hienosti omaksuttua kieltä saisi edes jotenkin pidettyä lasten muistissa.

Mutta älkää nyt sukulaiset ja muut läheiset siellä panikoiko, että lapset eivät kohta osaa suomea! Kyllä osaavat, ja hyvin osaavatkin. J on nimittäin lukemaan oppimisen kynnyksellä.

Aakkoset poika on osannut jo pitkään, ja viime päivinä yhtäkkiä ovat tavut ja nelikirjaimiset sanat alkaneet aueta. Olemme tehneet yhdessä leikin lomassa harjoituksia, joissa minä kirjoitan paperille kaksitavuisen sanan ja poika selvittää, mitä siinä lukee. Olen meinannut pudota penkiltä, kun olen älynnyt, että J lukee. Lapsi kun kuitenkin täyttää keväämmällä vasta neljä vuotta.

Meidän Amerikassa-elon aikamme jää noin kymmeneen kuukauteen. Monien kanssa on tullut juteltua, mikä olisi hyvä pituun ulkomaankomennukselle.

Olen tuumannut, että hyvä komennuspituus voisi olla 2 - 3 kuukautta, jolloin siihen voi suhtautua lyhyenä seikkailuretkenä, jolloin ei tarvitsekaan sen kummemmin kotiutua.

Jos se ei ole mahdollista, voisi siirtyä suoraan ainakin kahden vuoden komennukseen. Ensimmäinen vuosi menee joka tapauksessa uuden opetteluun ja henkiseen pihalla olemiseen. Kahdessa vuodessa ehtisi asettua suunnilleen normaaliin elämiseen ja nauttia uudesta ilman jatkuvaa epävarmuuden ja tietämättömyyden oloa.

Kun nyt tuli näköjään tämän verran aiheesta vuodatettua, niin roiskaisenpa tämän pätkän Ulkosuomalaisuussarja-otsikon alle.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oletko ajatellut englannikielistä päivähoitoa? Tallinnassa näyttää sitäkin olevan tarjolla.

J

Tiina Linkama kirjoitti...

Tervetuloa kotiin. Tai ainakin lähelle kotia.

madjaarienmailla kirjoitti...

Olen samaa mieltä komennuksen pituudesta. Ensimmäinen vuosi meni minullakin alun väsymykseen, sairasteluun ja ihan vain sopeutumiseen. Kun toinen vuosi pyörähti käyntiin, huomaan olevani jo toinen jalka tulossa pois ja lasken aamuja. Sanoisin, että ehkä kolme vuotta olisi aika hyvä komennuksen pituus, siinä ajassa ehtisi myös "nauttia" oudossa maassa asumisesta, kun arjen kanssa (ehkä) selviäisi vähemmällä taistolla, kun kuviot olisivat tuttuja. Eräs iso mediatalo tietääkseni pitää ulkomaankirjeenvaihtajan komennuksen maksimipituutena viittä vuotta - siinä ajassa kun kuulemma jo vieraantuu liikaakin suomalaisuudesta, mikä on huonompi asia, kun journalismia kuitenkin tehdään Suomeen ja suomalaisille ja tarkoitus on tehdä juttuja suomalaisesta näkökulmasta. Varmaankin viisas rajaus.
Yksin muuttajalle toisaalta tämä kaksi vuotta, jonka oma komennukseni kestää, alkaa olla maksimi. Saa olla aika lahjakas sosiaalisesti, jotta saa nopeasti kehitettyä itselleen sosiaalisia ympyröitä nopeasti, ja miten kehität, jos olet töissä (ja puolisot hoitavat sen verkostojen luomisen päivisin). Kahdessa vuodessa alkaa jo kaivat läheisiä ihmiskontakteja.

Anonyymi kirjoitti...

Millaista tämä lasten leikeissä käyttämä englanti on? Yhtä hyvää kuin heidän suomen kielensä vai sanoja/ lyhyitä lauseita? Voisitko antaa esimerkin heidän dialogistaan?

S kirjoitti...

Ei lasten englanti lähimainkaan yhtä monipuolista ole kuin suomi, mutta J puhuu jo jatkuvasti ihan kunnon lauseilla. K:lla on enemmän yksittäisiä sanoja ja lyhyitä lauseita.

Dialogi voi olla vaikkapa seuraavaa:
J: K, come here, let's race!
K: No.
J: Why not?
K: Because not. (tämä on aikuisten mielestä aina huvittava perustelu:))

Kahden välinen dialogi on aika usein komentelua. K esimerkiksi käskee J:tä "Don't push!" tai "Do it again".

Ruokapöydässä lapset voivat jutella esim. seuraavaa: J: K, do you want milk?
K, yeah!
J: I love mac and cheese.
K, is it yummy?
K, yeah!

K:n vakiovastaus kaikkeen on leveä "yeah" :)

Monipuolisinta J:n englanti on silloin, kun hän on keskittynyt itsekseen pikkuautoleikkeihinsä. Käsissä voi olla kaksi autoa, jotka "juttelevat" toisilleen.

Auto 1: Francesco, let's go to Radiator Springs!
Auto 2: Yeah, let's race, I'm so fast
Auto 1: Mac, Mac, where are you? Let's drive!
Auto 2: I'm gonna fly with the Dinoco helicopter

Ja niin edelleen, ja niin edelleen :) Kuten näkyy, sanastoa on kovasti opittu Autot-elokuvasta.

Related Posts with Thumbnails