maanantai 31. lokakuuta 2011

Hirmuista Halloweenia!

Amerikkalaisten vuodenkierron yksi suurimmista juhlapäivistä, halloween, on tänään.

Meillä on koti koristeltu halloween-valosarjalla, on isoja ja pieniä kurpitsoja, oransseja ilmapalloja ja äsken levitin lounaalle hämähäkinseittikuvioisen pöytäliinan. Lapset söivät oranssin vihannessoppansa (ruokavalinta oli kyllä sattuma) kurpitsakuvioisilta lautasilta. Kaikki irti!

Meidän valmistautumisemme ja koristelumme on kuitenkin hyvin, hyvin pientä, kun näkee, mitä joissakin kodeissa tapahtuu. Talojen pihamaille on askarreltu kokonaisia vampyyri-hautausmaita, pensaat peitetty teko-hämähäkinseitillä ja ikkunat pimennetty synkillä verkkokuvioinneilla.

Halloweenin juhlinnassa tuntuu karkeasti jaotellen olevan kaksi ääripäätä: joko vedetään vampyyri-kuolema-synkkyys-teema oikein härskisti pitkäksi tai sitten pysytellään enemmän lapsenmielisissä oranssin sävyissä ja söpöstellään keijuikais-naamiaispuvuissa.

Me emme viikonlopun aikana käyneet missään isossa kaupungissa aistimassa juhlatunnelmaa, mutta T. sattui olemaan San Franciscossa viime vuonna halloween-viikonloppuna. Sitä muistellessa mies on monesti pyöritellyt päätään ja todennut, että juuri sinä aikana ei tarvitse koskaan lapsia kaupunkiin viedä, sillä juhlatunnelma on aika, noh, vaihtoehtoista. Parempi pysytellä täällä idyllisemmissä pikkukaupungeissa, jossa muovivampyyri on roiseinta, mitä voi vastaan tulla.

Meillä on ohjelmassa tänään työpaikan halloween-juhla ja illalla vielä kaiken kruununa pihan lasten Trick or Treat -kierros naapurustossa. Hieman siis virpomisen tyyliin kuljemme naamiaisasuissa ovelta ovelle ja kiljumme karkkia tai kepposta. Kotiportaille pitää muistaa laittaa kurpitsalyhty palamaan, että pikkuhirviöt uskaltavat tulla ovelle kolkuttelemaan.

J:lle on varattu merirosvopuku ja K:lle seeprapuku, mutta J on ilmoittanut tiukasti, että hänhän ei pue ylleen mitään naamiaisjuttua. K:n yhteistyöhalukkuudesta en tiedä, se selviää päiväunien jälkeen.

Viikonloppuna kaupoissa halloween-tuotteet alkoivat jo olla varustettuja 50 %:n alennustarralla. Tilalle ovat lähes kaikkialla tulleet kiitospäivä- ja joulukoristeet. Ja pianhan onkin ystävänpäivä. Siirrymme oranssista tummanpunaisen kautta kohti vaaleanpunaista.

torstai 27. lokakuuta 2011

Keltainen hedelmä

Koko Kaliforniassa asumisen ajan olen jaksanut ihastella ja hämmästellä hedelmäpuiden satoa. Ensimmäisen sitruunapuun kohtaaminen sai minut suunnilleen sekoamaan ja edelleen jaksan intoilla esimerkiksi greippi- ja limettipuista.

Olimme taannoin useamman viikon pois näiltä kulmilta. Kun tulimme takaisin, oli naapuruston puissa tapahtunut kasvupyrähdys. Eikä taaskaan meinaa immigrantti pysyä nahoissaan, kun on niin ihmeellistä nähdä ihan oikea persimon-hedelmiä kasvava puu.

Persimon-hedelmillä, jotka myös kaki- ja sharon-hedelmän nimillä tunnetaan, näyttää nyt olevan täällä paras satokausi. Kauppojen hedelmätiskeissä niitä on laareittain myytävänä aivan pikkurahalla.

Näihin keltaisiin, makeisiin palluroihin oli hauska törmätä täällä senkin puolesta, että tämän vuoden alussa olen kirjoittanut tänne blogiin persimonien suosiosta Virossa. Enpä olisi tuolloin arvannut, että hedelmät vielä saman vuoden sisällä suunnilleen tippuvat puusta päähän.

Kuvassa näkyvän, hedelmien painosta lähes lyyhistyvän persimon-puun vierestä olemme lasten kanssa useana päivänä kävelleet. J on kysynyt, voisiko hedelmiä poimia, ja minä olen joutunut kieltämään. Puu kasvaa vieraiden ihmisten pihalla. Mutta sisuksissa kihisee - jos kerran elämässään lähtisi persimon-varkaisiin...

tiistai 25. lokakuuta 2011

Tadaa - kurpitsapostaus!

Aika vähän olen kirjoitellut viime aikoina kurpitsoista, joten ajattelin paikata harmillisen puutteen.

Tahdon vain vinkata Wall Street Journalin videopätkästä, jossa esitellään tolkuttoman upeita kurpitsaveistoksia tekevä Ray Villafane -niminen kuvanveistäjä. Että joku voi osata!

Videoon pääsee tästä linkistä.

Mainitsinko jo, että video liittyy kurpitsoihin?

maanantai 24. lokakuuta 2011

Lyhdyn synty

Lahden takana pysytellään edelleen kurpitsa-aiheissa. Pari päivää sitten tuli aika kokeilla ensimmäistä kertaa kurpitsalyhdyn valmistusta. Kaupasta ostetun kurpitsankaiverrukseen tarkoitetun työvälinesetin mukana tuli onneksi ohjeet ja erilaisia malleja kuvioista, joita voi lyhtyyn kaivertaa.
Minä tietysti dokumentoin askartelun vaihe vaiheelta.

Ensin kurpitsasta otetaan pohja pois.


Sen jälkeen kurpitsasta tyhjennetään pois siemenet ja rihmasto. Kurpitsan sisus ei ole minusta kovinkaan miellyttävän hajuista.


Ennen kaiverrusta olin leikellyt mallivihosta kummitus-sapluunan, joka minun piti teipata kurpitsan päälle ja kaivertaa sitten kuvio sen mukaan. Neropattina tajusin vasta tässä vaiheessa, että kurpitsani oli tälle sapluunalle aivan liian pieni.

Siirryin siis vapaa käsi -tekniikkaan ja aloin käyttää tosi villisti luovuutta. Toisin sanoen päätin koettaa perinteistä hymynaama-kaiverrusta. Ensin tökin kurpitsankuoreen pienellä piikillä silmien paikat. Pienet kolot myös helpottavat reikien sahaamista.

Tässä ovat kummatkin silmät jo valmiina ja suun paikka merkittynä. J oli avulias ja kävi lisäämässä teipillä nenän kohdan.


Suun sahaamisen lisäksi tein vielä nenän - ja valmista tuli! Elämäni ihka ensimmäinen itse tehty Jack-o'-Lantern, kuten kurpitsalyhtyjä täällä kutsutaan.

Tarkkasilmäiset huomauttavat nyt paloturvallisuudesta. Jos kurpitsan sisällä meinaisi polttaa ehtaa kynttilää, niin kurpitsan päällä kuuluisi tietenkin olla aukko. Voi olla, että tämä lyhty jää vain koristeeksi ilman sisäistä hehkua tai sitten hankin sinne sähköisen tuikkukynttilän.


Tällaista jälkeä oli keittiön pöydällä urakan jälkeen. Kurpitsansiement otin talteen, huuhtelin rihmastoista puhtaaksi ja paahdoin uunissa pannulla suolan ja chilijauheen kera.
Posted by Picasa

perjantai 21. lokakuuta 2011

Paljon tulevaa pikkelsiä

Tässä vielä kameran kätköistä muutama oranssinsävyinen kuva viime sunnuntain Pumpkin Patchilta, josta jo aiemmin kirjoitinkin.





Posted by Picasa

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Melkein sukua julkkikselle

Steve Jobsin kuolema on ollut itsestäänselvä ja etuoikeutettu Piilaakson ykkösuutinen jo pari viikkoa.

Hieman alkaa tuntua siltä, että haaskalinnut ryhtyvät nostamaan päätään ja kaikki haluavat osansa omenamestarin hohteesta.

Lueskelin ilmaisjakelulehti Mountain View Voicea, joka oli selvittänyt, että Jobs kävi ensimmäiset kouluvuotensa juuri Mountain View'ssä ennen muuttoaan naapurikaupunki Cupertinoon, jossa Applen pääkonttori sijaitsee.

Lehdessä ihmeteltiin, miksei Jobsin yhteyttä Mountain View'n kanssa ole nostettu enemmän esiin.

No, ei hätää. Kaikenlaista "vanhaa kaveria" alkaa varmasti kohta nousta esiin ja kohupaljastukset seuraavat toisiaan.

Elinaikanaan Jobs vahti omaa julkisuuskuvaansa rautaisen tarkasti. Nyt voi olla toisin. Edes iCloud-pilvipalvelunkaan kautta tuskin voi yläkerran suunnasta hallita maallisia tapahtumia.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Kurpitsakausi

Tunnustan. Minä olen ollut yleensä ensimmäisenä rivissä arvostelemassa kaikenlaisia amerikkalaisia hapatuksia, kuten halloweenin viettoa.
Olen edelleen sitä mieltä, että Suomessa ja Virossa riittää omiakin juhlapyhiä, eikä jokaista vierasperäistä juhlaa tarvitse kopioida.
Mutta kun nyt Amerikan mantereella olemme, joudun taas nöyrtymään ehdottomuuksissani ja toteamaan, että onhan halloweenia (tänä vuonna 29.10.) juhlittava, varsinkin, kun kaikki lapsista vanhuksiin tuntuvat olevan siitä vilpittömän innoissaan.
Olin aiemmin kuvitellut, että vain ohitamme juhlan jotenkin, mutta ei se ole mahdollista. Halloween on täällä aivan kaikkialla ja suurempana kuin mikään Suomessa tai Virossa kokemani jouluun tai muuhun suureen juhlapyhään liittyvä valmistautuminen.

Ihmiset ovat alkaneet koristaa kotejaan ja pihojaan asiaankuuluvin hämähäkinseitti-, hautakivi-, vampyyri-, kummitus- ja kurpitsakoristein. Kaupat notkuvat kaikkea mahdollista halloweeniin liittyvää. Katukuva alkaa värjäytyä halloween-rekvisiitasta oranssiksi ja mustaksi.

Me kävimme sunnuntaina ensimmäistä kertaa pumpkin patch -nimisellä leikkipaikalla, joita on halloweenin aikaan siellä täällä. Pumpkin patch voi olla esimerkiksi parkkipaikalle luotu alue, jossa on kurpitsalabyrinttejä, heinäpaalisokkeloita, pomppulinnoja, kummituslinnoja ja lemmikkieläimiä silitettäväksi. Mitä lienee onkaan kymmenillä muilla patcheilla, joita lähikaupungeissa tulevien viikkojen aikana on.
Olen vielä halloween-aloittelija, mutta oletan, että kaikista pumpkin patcheista voi ostaa kurpitsoita mukaan kotiin. Näin oli ainakin siellä, missä me kävimme. Ylemmästä kuvasta voi nähdä, että kurpitsoita oli kaikenkokoisia ja hinnat olivat parista dollarista yli 20 dollariin.
T osti meille eilen jopa kurpitsankaiverrustyökalut, joten lähiviikkoina meidän verannallamme palanee hyvin luovasti kaiverrettuja kurpitsalyhtyjä. Ensimmäiset söpöt minikurpitsat ovat jo koristeena ikkunalaudalla.


Posted by Picasa

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Pieni polku metsän halki vie

Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuosi alkaa kääntyä loppusuoralle. Sattuneesta syystä emme ole vuoden tapahtumista päässeet paljon osallisiksi. Nyt siihen on ollut lyhyesti mahdollisuus.
Lauantaina lähdimme Kadriorgin puistoon, jonka yhdellä laidalla kulkee tila-installaatio nimeltä Polku metsässä.

Polku metsässä on puiden välissä korkealla kiemurteleva 95 metriä pitkä kävelytie.



Hieno oli, kannattaa käydä katsomassa! Lapset saavat tietysti kävellä polun myös. J ja K ainakin tykkäsivät kovasti. Polku on auki lokakuun 22. päivään asti.

Samalla reissulla voi vilkaista aivan lähellä olevan japanilaisen puutarhan, joka sekin on aivan uusi kohde. Kiva oli nähdä, että aiemmin surullisena ryteikkönä ollut puiston kulma oli saatu kuntoon. Kunhan kukat, puut ja pensaat siellä vielä muutaman vuoden kasvavat, niin paikka on varmasti entistä viehättävämpi.

Posted by Picasa

lauantai 1. lokakuuta 2011

Salonkikelpoinen

Meidän lapsemme onneksi tietävät, miten ravintolassa kuuluu käyttäytyä. Päällyshousut pois ja kannat kattoon.
Posted by Picasa
Related Posts with Thumbnails