No nyt mä innostuin

Wuhuu, tämä kännykkäbloggaaminen riehaannutti nyt niin, että tässä saman tien lisää kuvia. 

Nämä räpsyt ovat Keila-Joan kartanosta. Verraton puolen päivän retkikohde noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta. En osaa vielä laittaa tähän linkkiä, mutta googlatkaa Keila-Joa mõis, niin löytyy lisätietoa. 

Tiellä Tarttoon

Tartosta viimeksi kirjoittelinkin, mutta lisäänpä jatkoksi muutaman vinkin Tallinnasta Tarttoon matkaavalle autoilijalle. 

Kylmät tosiasiat ensin: liikenne Tallinna - Tartto-maantiellä on usein aika kamalaa. Täkäläiset kuskit ovat raivostuttavia takapuskurissa roikkujia, anteeksi vain. Matkan varrella näkee härskejä, hengenvaarallisia ohituksia, kiilauksia ja kaikenlaista muuta järjetöntä sompailua. Peltipoliiseja on runsaasti ja ne toimivat. Aja rajoitusten mukaan, pidä etäisyydet ja ennakoi huolellisesti muuta liikennettä, niin pääset hengissä ja leppoisasti perille. 

Ja sitten ne hyvät jutut.  

- Varaa aikaa ruokataukoon Põhjakan kartanossa, joka on melko täsmälleen puolivälissä matkaa. Kartano on aivan valtatien varrella, joten lisämutkaa ei tule. Ruoka on sairaan hyvää. Napoleoninleivos vie tajun. 

- Bongaa manner-Viron keskipiste. Mandri-Eesti keskpunkt -kyltit opastavat pysähtymispaikalle, jossa voi todeta, että eihän tässä mitään nähtävää ole, mutta tulipa käytyä. 

- Ihaile haikaroiden pesiä. Virolainen maisema ei suomalaisen silmään ole kovin eksoottista, mutta haikarat tuovat siihen väriä, jota Suomessa ei kohtaa. Haikaroiden valtavat pesät sähkötolppien ja savupiippujen päässä ovat arkkitehtonisia mestariteoksia. Kuinka ne parisängyn kokoiset risuviritykset voivat pysyä tolpannokassa?! Alkukesästä on mainio seurata, kun päivystävän aikuisen haikaran lisäksi pesästä pilkistää pari pientä päätä. 

- Jos et syönytkään Põhjakassa, pysähdy sitten Adaveren Tuulikussa eli tuulimyllyssä, joka on helppo huomata tien varresta. Täällä ei ole hienoa ruokalistaa, vaan tavallisemmat kahvilasapuskat. Sopiva paikka taukokahville ja pienelle suolaiselle. Talvella tuulimyllyn vessassa meinaa takapuoli jäätyä istuimeen kiinni.   

- Osta sipuliletti, marjoja tai herneitä levähdyspaikoilla myyntipisteitä pitäviltä paikallisilta. 

- Vältä autoilu ja mene Tarttoon junalla tai bussilla. Bussivuoroja taitaa lähteä Tallinnasta kerran tunnissa, junia pari, kolme kertaa päivässä. Hinnat ovat suomalaisesta näkökulmasta naurettavan alhaiset. 

Seinäänpiirtelijöiden Tartto

Etsitkö sympaattista parin päivän kaupunkilomakohdetta? Mene Tarttoon.

Me vietimme Tartossa juhannuksen ja totesin taas, että en aivan heti keksi tunneltaan viihtyisämpää ja herttaisempaa kaupunkia kuin Tartto.

"Mitä varten se kiire, joka ei vie mihinkään" kysyy musta teksti. Sininen teksti "apinan takalisto Viro" palauttaa filosofoijan maan pinnalle. 

Tartossa joka paikkaan on lyhyt matka. Kaupungissa on selkeä keskusta-alue, joki, muutamia ehdottomia nähtävyyksiä sekä kivoja ravintoloita ja kahviloita. Lapsiperheelle Tartto on loistava paikka. Kaupungilla on helppo liikkua kävellen, keskustassa on mukavia leikkipuistoja, on kylpylää ja tiedekeskusta. 

Keltaisella on kirjoitettu "Otetaanpa yksi lasillinen loputtoman maailmannaurun terveydeksi!"

Ja koska Tartto on Viron ainoa oikea yliopistokaupunki, kaupungin ilme pysyy nuorekkaana kesälläkin, vaikka opiskelijoiden laumoja ei muiden vuodenaikojen tapaan näykään. 

Tätä on vähän hankala kääntää, mutta viesti on se, että pelaa vaikka pallolla, mutta älä teeskentele tyhmää. 

Tarttolaiset itse puhuvat Tarton hengestä ja siitä, kuinka Tallinna voi olla Viron pääkaupunki, mutta kuinka Tartto on kuitenkin maan henkinen sydän. Varmasti on vain satunnaisen turistin huumaakin, mutta väitän, että Tartossa fiilis on todella erilainen. Tallinnassa on vähän liikaa kaikkea, mutta Tarton tunnelma on rauhallisempi ja kyllä - ehdottomasti sivistyneempi. 

Virolainen nuori taiteilija Okeiko on käynyt tekemässä nämä hienot kuvat. 

Minä kuvasin kännykälläni Tarton tällä kertaa seinäkirjoitusten näkökulmasta. Näin henkistyneitä seinäänpiirtelyjä ei Tallinnassa näe ikinä. 

Tämä ei ole piirros, vaan normaali katukyltti. Kitsas-sana näytti vain niin mukavalta. Selvää sukuva Vanhan Rauman Kitukränn-kadulle.

Täydennystä Tallinnan rantatietoihin

Jos joku siellä ruudun toisella puolen tosissaan miettii rantalomailua Tallinnassa, löytyy tietoa rantavesien lämpötiloista helposti.

Ilmajaam.ee-sivustolla on lista monista rannoista Tallinnassa ja muualla Virossa. Luettelossa on tieto siitä, mikä on ilman lämpötila rannalla, "õhk", sekä veden lämpötila, "vesi".

Tätä kirjoittaessa ei Tallinnassa vesi ole yhdessäkään rannassa yli 15 asteen. Ja vilpoisia päiviä on loppuviikollekin luvassa. Brr.

Rantalomakohde Tallinna

Olemme olleet T:n kanssa kerran rantalomalla Kanariansaarten turistikohteessa. Olimme parissa päivässä tylsistyä kuoliaaksi. Olemme selvästi enemmän kaupunkilomaihmisiä. 

Edellä mainittu on huono aasinsilta siihen, että  olen saanut viime päivinä suuren oivalluksen: Tallinna on mitä parhain ranta- ja kaupunkiloman yhdistävä kohde. 

Oivallukseen vaadittiin näköjään muutto kaupungin sisällä. Emme ole Tallinnassa käyneet aiemmin merenrannalla loikomassa ja/tai leikkimässä kuin pari kertaa. Nyt kun uusi kotimme on lähellä hienoja hiekkoja, olen ollut aivan täpinässä. Hiekkaranta! Purjeveneitä! Keskustaan pääsee hetkessä! 

Lapset ovat rannoista onnessaan. J loikoi tänään rannalla pitkään aivan hiljaa ja omissa ajatuksissaan, kunnes lausui: "ei lähdetä täältä pois ennen kuin 15 tunnin päästä". 

Merivesi oli tänään sunnuntaina 12-asteista, mutta se ei nuorisoa haitannut.  Kuumalla hiekalla lämpeni nopeasti. 

Ainoa miinus on tietenkin se, että rantasesonki ei ole Tallinnassa aivan Epsanjan saarien pituinen. Mutta kun kelejä on (kuten nyt on kiitettävän pitkään ollut), kannattaa niistä nauttia. 

Vironkielistä tietoa Tallinnan rannoista löytyy tästä linkistä. Turistille helpoin valinta on varmasti Piritan ranta, jonne pääsee keskustasta esimerkiksi busseilla 1A ja 34A. 

Viru - Tarinoita hotellista

Kävin työn puolesta katsomassa Tallinnan Viru-hotellista kertovan dokumenttielokuvan Viru - Vabaduse saatkond. Tämä vironkielinen leffa on Viroon kohdennettu versio Taru Mäkelän ohjaamasta elokuvasta Viru - Tarinoita hotellista.

Tallinnan, Viron ja Virun historiasta kiinnostuneelle elokuva on ehdotonta katsottavaa. Viru-hotelli on ilmiselvä osa Tallinnan kaupunkikuvaa, mutta sen historiaa ja merkitystä Viron länsimaistumiselle ei välttämättä osaa satunnainen Tallinnan-kävijä ajatella.

Hotellin kulta-aikaan liittyy järjetön määrä uskomattomia tarinoita. Pelkästään sen rakentaminen oli mullistavaa. Elokuvasta jäi mieleen Tallinnan silloisen pääarkkitehdin kommentti siitä, miten neuvostoaikaisten tylsien kerrostalojen rakentaminen "ei antanut mitään sielulle". Sitten tuli Viru-hotellin rakentaminen, jossa käytössä olikin länsimaisia materiaaleja, ja tiukkoja rakennussäädöksiä saatettiin katsoa hieman läpi sormien.

Jos muualla neuvosto-Virossa olikin pula, defitsiit, asioista, Viru-hotellissa oli kaikkea. Sen ansiosta siellä majoittuivat kaikki oman aikansa huippunimet Elizabeth Taylorista Iranin shaahiin Reza Pahlaviin.

Ja sitä henkilökunnan määrää! Parhaimmillaan Virussa on työskennellyt noin 1 000 ihmistä. Leffassa haastatellun tarjoilijan mukaan yhtä asiasta kohden saattoi olla 1,3 henkilökunnan edustajaa. Shaahin vierailua varten tarjoilijat harjoittelivat tuntikausia kantamalla tarjottimillaan tiiliskiviä ja treenaamalla samalla oikea-aikaisia ruokasaliin saapumisia.

Harmi, etten olen nähnyt suomenkielistä versiota elokuvasta, joten en voi arvioida, millaisen näkökulman se asiaan tuo. Vironkielinen leffa oli joka tapauksessa hyvin kiinnostava, vaikka välillä meinasikin jäädä hieman laahaamaan ja käsittelemään minusta liikaa yleisesti elämää neuvosto-Virossa. Napakampi aiheessa pysyminen olisi mielestäni tehnyt elokuvasta vielä paremman.

Suomenkielisen elokuvan trailerin voi katsella tämän linkin kautta. Vironkielisen trailerin puolestaan löytää täältä, kun klikkaa sivulla olevaa treiler-nappia.

Elokuvan teosta on Taru Mäkelä ollut kertomassa Arto Nybergin keskusteluohjelmassa. Mäkelän haastattelun voi katsella tästä linkistä.

No joo joo!

Aviomies on viime aikoina huomautellut minulle, että blogissa on ollut kovin hiljaista. Piparkakkupostauksesta pitäisi kuulemma päästä vähän eteenpäin. 

Koetan palailla pikkuhiljaa langoille. Otetaan vaikka sesonkileivonnainen kerrallaan. Viimeksi oli piparkakut, ja nyt onkin jo runebergintorttujen aika. Ja pian syödäänkin laskiaispullia. 

Ooh, kerronpa muuten heti, kun muistan: marraskuussa 2009 kerroin teille upeasta, mutta kurjassa kunnossa olevasta talosta, jonka haaveilin ostavani. 

Viikonloppuna ajoin siitä ohi ja se oli kunnostettu! Se on mielettömän kaunis! Argh! Nappaan kuvan joskus, kunhan satun siellä päin liikkumaan. 

Missä ne mesenaatit nyt ovat, joiden kanssa piti taloa ostaa, häh?!

Pranglin saarella, osa 2: kirkko

Jatketaanpa kuvilla Pranglin saarelta, josta edellispostauksessa aloitettiin.

Saaren kirkko on nimeltään Laurentiuksen kirkko (katsokaa kirkon kotisivut, hienoja kuvia). Kesäaikaan puisessa, vuonna 1848 valmistuneessa pyhätössä pidetään jumalanpalvelus kahdesti kuussa.

Kirkon kupeessa oli tietysti hautausmaa, ja näin kesän hautausmaaretkeilyt saivat saarella jatkoa.

Pranglilla on asunut paljon ns. rantaruotsalaisia. Se näkyy myös hautakivien nimistössä. Alkujaan ruotsinkieliset nimet ovat virolaisessa ympäristössä vääntyneet suomalaisellekin helpompaan ääntämysasuun. Tässä lepäävät Blumkvistit...

...tässä herra Sööblum...

...tässä herra Sumpärk...

...ja tässä rouva Alma Puuström.

Eri aikakausien hautamuistomerkkejä siellä ja täällä.

Virsitaulun numerot olivat siististi laatikossaan. Kirkon sakastin virkaa toimitti pöytä urkujen vieressä.

Saarnastuoli.

Pranglin kirkon alttari. Minä katselin harmitellen kirkon seiniä, jotka oli peitetty jonkinlaisella tapetilla/pahvilla. Mahtavatko siellä olla hirret alla ja jos on, niin missä kunnossa?

Kirkko hautausmaalta katsottuna.

Oman penkinkin voi hautuumaalle tuoda. 

Pranglin saarella, osa 1

Pranglin saari on Viron pohjoisin asutuin saari ja se sijaitsee noin 9 kilometrin päässä Tallinnan kupeessa olevasta Viimsin niemestä. Pysyvästi saarella asuu noin 80 ihmistä. Hallinnollisesti Prangli kuuluu Viimsin kuntaan, josta myös yhteysalukset saaren Kelnasen satamaan lähtevät.

Juuri uunista tullutta savukampelaa, aamulla pyydettyä. Nam. Kalastuksesta eläneellä saarella on nykyisin enää yksi kalastusalus ja sillä neljä kalastajaa. (lisää kuvia postauksen lopussa)

Pranglilla on koulu, kirkko, kylätalo, kauppa, kioski, matkamuistomyymälä ja muutamia majataloja. 

Tunnelma saarella on ainutlaatuinen. Saari on oli neuvostoaikana täysin suljettu. Paikallisten lisäksi saarella eli 60 neuvostosotilasta. "No täysihoidossahan ne olivat, muuta tehneet kuin ryypänneet", tuhahti Pranglin koulussa vuodesta 1969 asti opettanut rouva, kun hän kertoi elosta saarella. 

Saaren ympärysmitta on 27 kilometriä. Sotilaat kiersivät saaren kaksi kertaa vuorokaudessa. Rantahiekat haravoitiin tasaisiksi, jotta sotilaat saattoivat nähdä, jos joku paikallisista oli yrittänyt karata. 

Venäläiset lähtivät, Prangli jäi. Paikalliset elävät elämäänsä ja koettavat parhaansa mukaan pitää saaren vireänä. 

Mutta totuus lienee se, että kovin suurta väestöryntäystä ja elinkeinoelämän virkistymistä Pranglille ei voi odottaa. Saaren koulussa on 12 oppilasta, joista kaksi on kylän omia lapsia. Muut ovat erityisoppilaita mantereelta, jotka on pitänyt saada pois Tallinnan kouluista, koska he eivät siellä pysy. Pranglilta on paha karata ryyppäämään. 

Ihmeellinen tunne on Pranglilla käydä. Ihmiset ovat ystävällisiä, ympäristö mitä kaunein, tunnelma kaupungista tulijalle varsin eksoottinen, mutta silti mieli on haikea - mitähän tällekin saarelle ja sen ihmisille käy? Ei saarelle kukaan enää asumaan muuta. Töitä ei ole, ja saarella asuminen vaatii, arvelisin, aivan omanlaistaan mielenlaatua, jota ei kärsimättömällä nykyihmisellä aina ole. 

Tässä ensimmäinen satsi kuvia Pranglista, satunnaisessa järjestyksessä. Lisää myöhemmin. 

Pranglin miehet suolaamassa savukampeloita.

Pranglin kylänraittia.

Pranglilaista pihapiiriä.

Saarella oli paljon hienoja kiviaitoja, ja jossakin näin kyltin, että niitä jonkin projektin turvin yritettiin erityisesti kunnostaa.

Suomenlahden ällötyksiä, pieniä meduusoita. Vesiraja oli niitä aivan täynnä.

Enpä ollut aikoihin kävellyt niin kauniissa petäjikössä kuin Pranglilla.

Hämmentävä kokemus keskellä metsää: maan sisästä nousi maakaasua. Kun oppaamme vei tulitikun putken suulle, syttyi tuli saman tien.

Kyläkauppa. 

Hiljaista kuin...

...Pranglin saaren hautausmaalla on viime aikoina blogissa ollut, mutta niinhän vähän aiemmin varoittelin. 

Blogiväki on ollut kaikenlaisissa reissuissa ja työtkin on saatu aloitettua.

Pranglin saaresta ja muistakin nähdyistä ja koetuista paikoista koetan saada vähitellen kuvia tänne. Virossa onkin nyt pitkä viikonloppu, kun maanantaina 20.8. vietetään uudelleen itsenäistymisen muistopäivää, taasiseseisvumispäev.

Kuristu miniloomaaed - Kuristun minieläintarha

Jokin aika sitten Virossa ilmestyi kerrassaan oivallinen opaskirja perhematkailusta Virossa. Ehedad elamused Eestimaal -kirjasta teen varmasti oman postauksensa myöhemmin. 

Kirja auttaa lukijaansa löytämään lasten kanssa matkaaville sopivia kohteita ympäri Viroa. Tutkailin ensimmäiseksi kirjassa mainittuja Tallinnan lähistöllä olevia kohteita ja löysin Kuristun minieläintarhan. 

Eräänä kauniina päivänä pakkasin tenavat autoon, otin kartan käteen ja lähdin etsimään Kuristua. Se löytyi hyvinkin tarkalleen puolen tunnin ajon päästä meiltä, hiekkatien päästä, peltojen välistä. 

Kuristun minieläintarha on mini kahdella tapaa. Ensinnäkin siellä on näytillä vain minikokoisia eläimiä: minipossuja, poneja, kääpiökaneja yms. 

Toiseksi itse paikka on mini. Eläintarha-nimitys on hieman liioittelua. Enemmänkin kyseessä on kotieläinpiha. Kuristu on pieni maatila, joka suomalaisen näkövinkkelistä vähän repsottaa ja kyyhöttää, mutta eläimillä näytti olevan oikein hyvät oltavat. 

Ja pieni kokohan sopii. Minikokoiset koekaniinit J ja K olivat paikasta aivan tohkeissaan (kunhan ensin oli syöty eväät. Tuskin olimme päässeet autosta ulos parkkipaikalla, kun K jo halusi reissumurkinaa). 

Mustalle kilille J ja K jaksoivat tuoda ruohoa loputtoman pitkään. 

 

Lähes kaikkia eläimiä sai silitellä ja/tai ruokkia, mutta vietnamilaiseen riippuvatsasikaan Osvaldiin eli Ossiin ei sopinut koskea. Se oli kuulemma aika vihainen. Ossi vain sanoi kumeasti "krööh". 

Ylimmässä kuvassa näkyy vaalea Bessi-possu, joka puolestaan oli niin kesy, että se tuli pihalla meitä vastaan, ja sitä sai rapsuttaa niin paljon kuin sielu sieti. 

 

Virolaisella maatilalla kun oltiin, niin puupinot olivat tietysti ojennuksessa. Näitä pyöreitä pinoja Virossa harrastetaan tosisaan. Kuristun pinot olivat pieniä. Välillä näkee julmetun suuria pinoja, jotka ovat kuin taideteoksia. 

Eläintarhan mainosgrafiikat olivat selkeät. 

Eläintarhan ympäristön maisemoinnissa oli käytetty mielenkiintoisia elementtejä. Vaan virolainen avara taivas on aurinkoisena päivänä hieno! 

Kuristuun ei ehkä kannata lähteä, jos on tulossa Tallinnaan parin päivän retkelle. Mutta jos asuu täällä päin, niin paikka on vallan mainio pieni reissukohde. Pihalla on oikein hyvä leikkipaikka ja siellä on paljon leluja. Kannattaa muistaa, että mitään kahvilaa tms. Kuristussa ei ole. Oma piknik-kori mukaan! Silloin voi itse ryystää kahvia ja katsella, kun lapset syöttävät puput porkkanoilla halkeamispisteeseen. 

Volga, Volga, rakkaus tai kuolema! 

Himmelfahrt

No nyt se selvisi. Taivas löytyy tämän oven takaa.

Suurlähettilään audienssi

Suomen suurlähetystöllä Tallinnassa oli lauantaina avoimien ovien päivä. Lähettilään residenssiin ei muuten tuosta vain pääse, mutta nyt saimme me uteliaat mennä töllistelemään.

Juhlavan kaunis paikkahan residenssi on, täynnä historiallista arvokkuutta pakollisine Aalto-vaaseineen ja Oiva Toikan lintuineen. Kovin monta metriä ei rakennuksessa tarvitse kävellä, kun tajuaa, että nyt ollaan Suomen maaperällä.

 

Hienointa lähetystössä on ehkä silti sen sijainti aivan Toompean mäen reunalla. Avoimien ovien päivänä vieraille avattiin ukset myös lähetystön parvekkeelle, josta aukeaa varmasti yksi kaupungin parhaimmista näkymistä. 

J ja K:kin katselivat maisemia ja Suomen suuntaan lähteviä "vihreää laivaa" (Tallink Star) ja "keltaista laivaa" (Tallink Superstar).

 

Suoraan parvekkeen alla on Pikk Jalg -katu.

 

Herttainen inkerinsuomalaisten tanssiryhmä Katajaiset esiintyi lähetystön pihalla. Kaikki kunnia heille - lauantaina oli jäätävän kylmä ilma.  

Leikkipaikkojen varusteita valmistava suomalaisfirma Lappset avasi jokin aika sitten tehtaan Viroon. Sieltä oli tullut lähetystön pihalle näytille Angry Birds -keinu, jota erityisesti K ahkerasti koeajoi.