keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Vuosi sitten

Viime vuonna tähän aikaan istuimme rättiväsyneinä Tallinkilla illan viimeisellä vuorolla matkalla kohti uutta elämänvaihetta. Päivä oli tyhjennetty Suomen-kotia, todettu, että ei ehditä suunniteltuun lauttaan ja samassa koetettu muistaa huolehtia alla kahden kuukauden ikäisestä J:stä.

Muistan muuttomatkasta Tallinnaan paniikkifiiliksen laivan autokannella, jolloin emme väsymykseltämme meinanneet löytää ovea laivan sisätiloihin. Ahtauduimme rekkojen välissä edestakaisin lapsi sylissä ja minä suunnilleen ulvoin, kun olin varma, että rekat kaatuvat niskaan enkä saa poikaa turvaan.

Uudessa kodissamme Tallinnassa olimme aamuyön puolella, nukutimme pojan äitiyspakkauksen laatikkoon ja kaaduimme itsekin väliaikaisvuoteisiimme. Seuraavana aamuna tuli muuttofirma tavaroinemme.

Vuotta myöhemmin elämä on huomattavasti tasaisempaa. Poika nukkuu kokonaisia öitä omassa sängyssään. Tallinkin autokansi ei aiheuta enää vatsanväänteitä. Muuttolaatikotkin on melkein kaikki purettu.

Takana on hieno, opettavainen vuosi Virossa.

Suuren ja pienen kohtaaminen

Jokin aika sitten kirjoitin, että meille tulee hoitoon kaverin irlanninsusikoira. Suunniteltu viikonloppuvierailu lyheni yhden yön visiitiksi.

Vaikka edesmennyt koiramme I oli hyvin suuri, hoidokkimme Alma oli vielä komeasti suurempi. Ei niin jykevä kuin I, mutta paljon pidempi ja korkeampi joka suuntaan. Jos I ylettyi kuonollaan pöydän reunaan, Alma ylettyy vaivatta poimimaan mitä tahansa aivan ruokapöydän keskeltä.

Kun Alma saapui, olimme J:n kanssa pihalla leikkimässä. Heti kättelyssä selvisi, että Alma oli J:n mielestä suunnattoman pelottava. Poika huusi sylissä surkeana, kun koira tuli lähelle. Olimme jonkin aikaa ulkona ja lähdimme sisälle. Siellä pojan pelko vain lisääntyi, kun ilmestyskirjan peto tuli vieläkin lähemmäs. Siinä kohtaa oltiin kuitenkin niin illassa, että J:n oli aika lähteä nukkumaan. Saattoi olla, että väsykin aiheutti ylimääräistä jännitystä.

Aamulla olikin jo aivan toinen ääni kellossa. Lattialle J ei halunnut yksin mennä, mutta pelästynyt huuto loppui hyvin pian ja poika katseli Alman touhuja hyvin kiinnostuneena. Alma oli vähintään yhtä kiinnostunut. Se olisi kovasti tahtonut nuuhkia, mikä pieni selittäjä aikuisen ihmisen sylissä on.

Aamupäivän istuimme J:n kanssa sohvalla ja katselimme lattialla rötköttävää koiraa. Siinä kohtaa Alma oli muuttunut J:n mielestä jo erittäin kiinnostavaksi, ja lopulta poika pudottautui itsekseen sohvalta pois ja lähti leppoisasti leikkimään omilla leluillaan. Pieni hätä tuli aina siinä kohtaa, kun Alma lähestyi nuuskien. Silloin tuli kiire äidin syliin, mutta ei enää pelokkaasti huutaen.

J löysi tiensä myös Alman vesikupille, jota hän omalla lusikallaan kovasti sekotti. Kun Alma saapui paikalle seuraamaan tapahtumaa, tuli tietysti säikähdys ja J konttasi koiran mahan alta pois. Tosin sieltä hän mahtuisi myös kävelemään lähes suorana!

Lyhyt koiravierailu osoitti, että jos Alma olisi ollut vielä päivän pidempään, J ei varmasti olisi ollut koirasta enää moksiskaan. Hyvä niin. Oli vain harmillista nähdä alkusäikähdys. Vielä muutama kuukausi sitten kun I oli olemassa, lapsi ei välittänyt koirasta vähääkään. Näin äkkiä sitten unohtui, että taloudessa voi olla nelijalkainenkin. No, Alman kanssa kohdataan varmasti vielä monia kertoja.

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Paheksuntaa

Täti märisee taas. Edellispostauksessa mainitsemallani Kumu-reissulla kävelin kauniissa auringonpaisteessa Kadriorgin puistossa. Huomasin, kun puiston laitaan lipui vaaleanpunainen limusiini. Limu-autoilu on Tallinnassa jokapäiväinen näky, tosin juuri tuota vaaleanpunaista en ollut aiemmin nähnyt.

Autosta alkoi purkautua nuoria naisia. Joukko oli pukeutunut varsin kepeästi, oli lyhyttä hametta, niukkaa toppia ja tiaraa päässä. Polttariseurueesta ei ollut kyse, sillä tytöt olivatkin noin 16 - 17-vuotiaita. Myöhemmin sain naapureiltamme kuulla, että lukioiden yo-kirjoitukset ovat alkamassa ja sitä kaupungilla juhlittiin.

Eipä tässä mitään, teinityttöjen seurue oli bilemielessä liikenteessä ja näytti ihan siltä kuin teinityttöseurue silloin tällöin näyttää. Varsinainen paheksuntani koskee aikuista jakkupukunaista, joka oli joukon mukana ja alkoi ahkerasti kuvata tyttöjä. Tytöistä otettiin pitkä tovi riehakkaita ryhmä- ja kaverikuvia. Kaikilla oli hyvä meininki.

Kuvaaminen kuitenkin huipentui siihen, että nainen ohjasi tytöt riviin, kehotti heitä olemaan selin kameraan, pyllistämään keveästi ja samalla nostamaan minihameidensa helmaa.

Tässä kohtaa moralistitantta minussa alkoi kuohua ja teki mieli syöksyä repimään kamera kuvaajanaisen kädestä. Ohikulkevat miehet olivat kyllä tapahtumasta kovin kiinnostuneita.

Jos minulla olisi tytär ja joku aikuinen ikinä koskaan missään pyytäisi häntä pyllistämään kameralle hametta nostaen, voin vannoa, että kyseinen ihminen ei tulisi ikinä kymmentä kilometriä lähemmäs lastani.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Tikusta asiaa

Kävimme J:n kanssa muutama päivä sitten taidemuseo Kumussa katsastamassa kukka-aiheisen Floromania-näyttelyn.

Kukkatöistä jäi parhaiten mieleen suuri, varmasti ainakin kolme metriä korkea ja puolisentoista metriä leveä teos, joka näkyi hyvin näyttelysaliin tullessa. Ihastelin sitä jo kauempaa ajatellen, miten kauniit punaisen sävyt työssä oli. Vaalealla pohjalla näkyi vieri vieressä ruusuja.

Työn lähempi tarkastelu herätti hieman hilpeyttä. Työn pohja oli styroksilevy. Siihen tökittyjen ruusujen kukat oli taiteltu wc-paperista ja niiden varsina olivat grillitikut, joilla kukkaset oli levyyn kiinnitetty. Vessapaperiruusut oli värjätty monilla eri punaisen sävyillä. Läheltä tarkastellen työ ei ollut mitenkään erityisen kaunis, mutta kauempaa kokonaisuus toimi kuin se kuuluisa junan vessa. En muista taiteilijan nimeä, mutta pisteet hänelle mainiosta oivalluksesta. Tuollainen työ toimisi loistavasti vaikkapa jonkin julkisen rakennuksen vessan tilausteoksena.

(Kuvakin työstä olisi, mutta tietokoneen ja kuvien imuroinnin kanssa ollaan edelleen hieman vaiheessa.)

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Tyhmä pää ja ruumis

No niin, nyt sitten taisi hajota omasta koneesta kovalevy. Ai oliko varmuuskopioita tiedostoista. Ei tietenkään. Tätä kirjoitan eräällä toisella koneella, jossa on rasittava näppis, josta en tahdo saada ulos haluamiani ääkkösiä ja välimerkkejä.

Nyt etsimään omalle koneelle huoltoliikettä ja mahdollisia varaosia. Ja kaivamaan sitä muistitikkua laatikon pohjalta. Jos sitä vaikka joskus käyttäisi. Onneksi, onneksi, onneksi olemme tallentaneet valokuvat kahdelle koneelle ja ennen kaikkea muistaneet teettää paperikuvia. Muusta ei ole niin väliä.

Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Laitsen linnassa

Eilinen sunnuntaiajelukohteemme oli puolen tunnin matkan päässä Tallinnasta sijaitseva Laitsen linna. Nettisivujen (viroksi ja englanniksi) mukaan paikka on ympäri vuoden auki, mutta ihan varmoja emme olleet, kun perille pääsimme. Menin sisälle kyselemään ja kuinka ollakaan, sisällä oli ruokailemassa bussilastillinen suomalaisrouvia. Henkilökunta toivoi, josko voisimme tulla hieman myöhemmin uudelleen, jotta he saisivat nämä "soome turistid" ensin kunnialla ulos. Kyllähän se sopi - varsinkin kun minä tajusin, että minua oli ensimmäisen kerran luultu paikalliseksi muutaman puhumani lauseen perusteella!

Laitsen kartano on peräisin vuodelta 1642, ja nykyinen linna on rakennettu 1890-luvulla. Nykyinen omistajapari oli ostanut surkeassa kunnossa olevan rakennuksen vuonna 1995 ja aloittanut edelleen jatkuvat kunnostustyöt. Neuvostoaikojen rappion jälkeen linnassa on nyt mahdollista järjestää juhlia ja kokouksia, majoittua sekä nauttia olut ja sikari hieman englantilaistyyppisessä pubissa.

Näin kevätaikaan, sesongin ulkopuolella, pubin ruokalista oli mallia "meillä on tänään nyt vain tätä". Me söimme varsin energiapitoiset Kiovan kotletit ja jäätelöannokset. Palvelu oli erinomaisen ystävällistä.

Linna oli oikein mielenkiintoinen nähtävyys. Kurjaa vain on nähdä, miten neuvostoajan kolhoosirakennukset olivat tulleet niin kovin lähelle linnan pihaa. Lähes takapihalla näkyi suunnattoman kokoinen rakennus, jota T hiippaili lähempää katsomassa. Rapistunut kolossi oli luultavasti jokin kolhoosin yhteiskäyttöön tarkoitettu rakennus. Rikkoontuneista ikkunoista saattoi nähdä jotakin juhlasalin pylväikköä muistuttavaa.


Laitsen linna edestä



Laitsen linna takaa



Eteisaulan värikkäät seinämaalaukset



Linnan takapihalta näkyvä suunnaton neuvostohirvitys


Neuvostohirvityksen sisäänkäynti. Komeat tuijarivit kylläkin.


Vähän olisi ikkunoissa korjaamista, sano...


Eikö tämä nyt ihan melkein vastaa lautasmallin ateriaa? Perunahan on vihannes ja sitä on lautasella puolet. Kun kotlettia hipaisi haarukalla, sisältä pursusi voita.

Apinatalossa

Meille on muuttanut tuollainen reilun kymmenen kilon painoinen elävä peili, joka paljastaa armotta kaikki aikuisten hassut eleet ja äännähdykset.

Kun J tekee jotakin luvatonta ja hän ehtii tajuta sen itse ennen kuin kiellämme, pääsee pojalta syvä ja dramaattinen huokaus. Kuinka ollakaan, huomaan itse huokailevani aivan samoin.

Jutellessamme poika kopioi suoraan äidin ja isän päänkallistukset ja olankohautukset sekä puhelee omia höpötyksiään samoin äänenpainoin kuin me vanhemmat.

Hellyttävintä on ehkä se, miten poika seurailee arjen askareita. Kylvyssä J jo tajuaa, että hiuksia pitää hangata ja pesee kovasti itse tukkaansa Tänä aamuna J näki, miten isänsä taputteli partavettä naamaan. J:nkin piti tietysti omia kasvojaan taputella. Käsirasvapurkin tai kosteyspyyhepaketin nähdessään poika alkaa ahkerasti hieroa käsiään. Omat kenkänsäkin J vie aika usein eteisen kenkähyllyyn aikuisten kenkien kanssa.

Viime aikojen suosikki on ollut vaarilta saatu laulukirja, jota pitää monta kertaa päivässä laulaa läpi. Uskomatonta, piten pian pieni ihminen tajuaa ja muistaa, millä sivuilla on hänen suosikkilaulunsa. Kirjan kuvitus on tietysti se, mikä paljastaa. Kun päästään hämähäkkisivulle, J:n kädet alkavat vispata. On aika tehdä perinteinen sormikoreografia Hämä-hämä-häkin tahtiin.

Tapakoulutuksessa olemme päässeet tervehtimiseen ja käsipäivään harjoitteluun, mikä upposi poikaan kuin kuuma veitsi voihin. Jos siis J tulee teitä kadulla vastaan, tarttuu teitä kädestä ja sanoo "pä-pää", niin kyseessä on päivää-toivotus kättelyn kera. Silmiin katsoen, tietysti.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

No just joo

Sitä ei tähän aikaan vuodesta enää odota näkevänsä lumipyryä, mutta niin vain oli ilma sakeanaan lunta, kun tänään heräsimme. Tosin nyt jo paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Tuuli on kova, joten ulkona on tosi kylmä.

Ulkoilemaan jossakin kohtaa tietysti mennään, ja J saa käteensä uudet kurarukkaset. Ne löytyivät lopulta Foorum-kauppakeskuksessa olleeesta ruotsalaisesta Polarn och Pyret -lastenvaateliikkeestä.

Foorumissa kävin ensimmäistä kertaa ja päivittelin jälleen, miten tässä kaupungissa osataan kulta ja kimallus. Oli niin mahdottoman trendikäs kauppakeskus, jossa kukka-amppelit liikkuivat katonrajassa aavemaisesti ylös ja alas.

Mutta kullassa ja kiillossa mikään ei vedä vertoja Kaubamajan naisten kosmetiikkaosastolle, joka oli kokenut täydellisen uudistuksen. Aiemmin samassa kerroksessa olivat sekä kengät että kosmetiikka, mutta nyt olivat kengät muuttaneet toisaalle ja ko. kerroksessa oli vain meikkejä, koruja ja hajuvesiä. Pisteenä i:n päälle oli "lõhnatuba" eli tuoksuhuone, joka oli yhtenä osana hajuvesiosastoa. Kaikkea sitä.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Suurvierasta odotellessa

Meille tulee viikonloppuna nelijalkainen hoidokki. Edellisestä koirapuistokäynnistä onkin kulunut aikaa. Jännä nähdä, mitä J tuumaa suuresta karvaisesta kaverista. Veikkaan, että on alkujärkytyksen jälkeen aivan täpinäinnoissaan. Niin minäkin.

Laman jäljet

Tein tuonne sivupalkkiin Tallinna-tärppeihimme pari pientä poistoa ja lisäystä. Ravintolalistasta poistui Thank God It's Friday, joka on yksi Viron laman uhreja. Kaupunkikuvasta on kadonnut useita ravintoloita ja liiketilaa on vuokrattavana yllin kyllin.

Turistin kannalta tämä on hyvä asia. Hyvin monissa ravintoloissa nimittäin on jo melkoiset alennukset listahinnoista, ja tuntuu, että kauppojen talvialet ovat vain jatkuneet ja jatkuneet.

Postimees-lehden eräässä kolumnissa eilen kirjoitettiin, että juuri suomalaiset luultavasti auttavat Viroa nousemaan lamasta. Kun Suomessakin on talouskriisi, väki jättää Thaimaan-matkat väliin ja matkustaa lähemmäksi, kuten vaikkapa Viroon. Suosittelen! Kannattaa muistaa, että Virossa voi matkustaa muuallakin kuin Tallinnassa. Jokin aika sitten ilmestyi oivallinen virolaista maaseutumatkailau esittelevä opas "Loma maalla". Oppaan tiedot ja paljon muutakin löytyvät nettisivulta www.maaturism.ee, joka on myös suomeksi.

Itseä kiinnostaa polkupyörämatkailu, ja nyt työn alla on löytää pyörääni sopiva lastenistuin J:lle. Onko jollakulla lukijalla kokemuksia, millainen tai minkä merkkinen tuoli kannattaa hankkia? Entä onko väliä, kiinnittääkö tuolin tarakkaan vai satulan runkoon?

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Hyvin on pullat naapurin uunissa

Meinasi tänään hieman hermostuttaa. Olin saanut korvapuustit pellille kohoamaan ja aloin vääntää uunia päälle. Ei tapahtunut mitään. Ei valoa, ei kiertoilman hurinaa, mitte midagi. Uuni oli sanonut työsopimuksen irti. Hellan levyt sentään toimivat.

En tahtonut heittää raakoja pullia pois - varsinkin, kun nyt tajusin, miten päin korvapuustit pitää laittaa pellille, että ne näyttävät siltä miltä pitää. Tenava kainaloon ja pihan yli naapuriin kyselemään, saisiko lainata uunia. Tokihan se sopi. J leikki onnellisena naapurin lasten kanssa, kun minä kyttäsin leivonnaisia. Naapurit saivat syödäkseen toisen pellillisen, me toisen ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Myöhemmin illalla leikin pihan lasten kanssa ulkona junaa ja koiraa, pyöritin vannetta sekä hyppynarua ja heittelin palloa. Kielen oppimisen kannalta lasten kanssa oleminen on mitä hyödyllisintä. He puhuvat niin kuin puhuvat ja siinä sitten vain pitää yrittää ymmärtää. On myös oikein mukavaa, kun saa itsensä ymmärretyksi ja kun selvitellään yhdessä viisivuotiaan kanssa, mikä se veturinkuljettaja viroksi oikein onkaan.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Aurat Tallinnan yllä

Tämän päivän ehdoton huippuhetki tuli koettua kauppareissulla. Taivaanrannassa alkoi näkyä muuttolintujen auroja, ne lähestyivät, lähestyivät - ja niitä oli valtavasti. En muista nähneeni kerralla niin huiman paljon koko taivaankannen laajuudelta levittäytyviä lintuauroja. J:n kanssa pysähdyimme niitä tien laitaan ihmettelemään. Näky oli todella vaikuttava.

Koska pieni ornitologi minussa on hyvin pieni, en voi sanoa, mistä linnuista oli kyse. Kurkia eivät olleet, enkä sanoisi joutseniksikaan. Jotakin pitkäkaulaisia suuria lintuja kyllä.

Päivän tappiohetki koettiin samaisella kauppareissulla, jolle olin lähtenyt etsiäkseni lapselle kurarukkaset. Kaksi lastenvaateliikettä ja Prisman lastenvaateosaston kierrettyäni jouduin palaamaan tyhjin käsin. Eivätkö muka täkäläiset lapset käytä kurarukkasia? Kai nyt sentään?

Kyntöpäivä

Tänään on virolaisen kansankalenterin mukaan "künnipäev", kyntöpäivä.

Vanhaan aikaan alkoivat peltotyöt tänä päivänä. Päivään mennessä tuli kaikkien peltotyökalujen olla kunnossa, jotta töihin voitiin ryhtyä. Päivän ensimmäinen kyntäjä kastettiin. Märälle kyntäjälle annettiin hyvitykseksi keitettyjä munia ja sianhäntää.

Vuodesta 2004 lähtien kyntöpäivänä on juhlistettu ulkosalla oppimisen päivää. Koulujen toivotaan pitävän päivän aikana edes yksi oppitunti ulkona. Täytyypä seurailla uutisia, onko tämä tapa oikeasti ottanut tulta.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Saarenmaan keväässä

Pääsiäisen vietimme kolmen lapsiperheen riemulomalla Saarenmaalla. Majoituimme Kuressaaressa ja kiertelimme hieman saarta.

Voi miten mahdottoman kaunista niin Kuressaaressa kuin muuallakin saarella oli! Pääsiäispäivänä kävimme aivan Saarenmaan eteläkärjessä Sõrvessa, jossa on majakka. Kannattaa todella tehdä tämä ajoretki, jos Saarenmaalla käy. Kuressaaresta Sõrveen ajoi suunnilleen tunnin.

Ilma oli meille uskomattoman suosiollinen, sillä niemennokassa meren äärellä sattui pääsiäisenä olemaan täysin tyyntä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Muuttolintujen parvet lentelivät ympärillä ja kalastajat laskivat venettä vesille.

Toinen ajoretkemme suuntautui yhteen Viron erikoisimmista nähtävyyksistä, Kaalin meteoriittikraaterille. Kraatereita on Kaalissa useampikin, mutta me katsastimme vain isoimman ja tunnetuimman. Hieno oli sekin nähdä.

Itsestäänselvä nähtävyys oli tietenkin Kuressaaren piispanlinna ympäristöineen. En oikein tiennyt, mitä siltä odottaa, joten siksi yllätys olikin oikein positiivinen, kun vastaan tuli todella laaja puistojen, vallien ja vallihautojen muodostama alue, jossa oli mukava katsella ja nauttia kevätillasta.

Ajomatka Tallinnasta Saarenmaalle muistutti jälleen terävästi siitä, mikä pitäisi koko ajan pitää mielessä: Tallinna ei missään tapauksessa ole koko Viron kuva. Viro on muun muassa metsää, peltoja, loppumattomasti viljelemätöntä joutomaata, lukemattomia määriä rapistuvia kolhooseja ja pieniä herttaisia kyliä. Tallinnan lasipalatsit tuntuivat vaikkapa Lihulan kunnan keskustan raittia ajaessa kovin kaukaisilta.

Kolhoosien lisäksi tien varsissa on myös joitakin kirkkojen raunioita, joista niistäkin alla pari kuvaa, muiden matkakuvien lisäksi.

Kuressaaresta voimme muuten lämpimästi suositella Linnahotell-hotellia. Siistissä, pienessä vanhankaupungin hotellissa oli aivan käsittämättömän ystävällinen palvelu.



Kirkonrauniot Lihulan kunnassa.



Tältä näytti erään toisen kirkon sisällä (lisään paikannimen heti kun löydän kartan matkan jäljiltä)



Em. kirkonraunio, jonka lähistöllä on kaiketi joskus ollut kuppila.



Kuressaaren piipanlinnaan tullessa näyttää tältä. Oikeanpuoleinen puurakennus on hotelli, toisesta en tiedä. Tässä kuvassa linna jää selän taakse.



Vallihautoja ja puistoa piispanlinnan ympärillä.



Kuressaaren piispan suojaisa kivikuutio.



Kaalin meteoriittikraaterista ei kyllä tästä kuvasta valitettavasti saa kovin mielenkiintoista käsitystä. Ihmeellistä, syvää kuoppaa kannattaa silti käydä katsomassa.



Sõrven majakanvartijan talon takapihalle ei ollut vierailla menemistä.



Sõrven majakka ja rantamaisemaa.



Näkymä majakalta merelle päin. Jossakin kaukana edessä on Latvia.

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Hyviä pyhiä - häid pühi



Pitkäperjantain kävely kotikulmilla osoitti, että tänään paikalliset putsaavat pihojaan ja aloittavat grillikauden. Mikäpä on keväthommia aloitellessa, kun lämpöä on +12, aurinko paistaa ja krookukset kukkivat.

Tänään on viroksi "suur reede" eli suuri perjantai. Pääsiäispäivä on "ületõusmispüha" eli ylösnousemuspyhä. Toivotamme kaikille oikein levollisia pyhiä.

Kuvassa kevään viherpeukalointini ensimmäinen saavutus, kelvollisesti itäneet ohranjyvät. Niiden rinnalla ikkunalaudalla on kuvassa vielä neljä tipua. Eilen kuitenkin sattui traaginen tapahtuma, kun yksi tipuista lähti viimeiselle lennolleen imurimme pölypussiin. Ei pitäisi siivota niin innokkaasti.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Oksentaen kylvötöissä

Jostain tarttui J:hin talven toinen vatsatauti, mitä tässä nyt kolmatta päivää podetaan. Eilinen oli pienellä miehellä raskas päivä, mutta tänään ollaan jo selvästi toipumassa. Ruoka ja juomakin jo maistuu.

Oksennuspyykin pesemisen lomassa olemme J:n kanssa täyttäneet kukkaruukkuja mullalla ja erilaisilla siemenillä. Minullahan ei todellakaan ole mitään hajua mistään yrttien kasvatuksesta, mutta kokeillaan nyt, nouseeko purkeista mitään vihreää.

Pihatöihin emme ole vielä päässeet, sillä pieni pihamme sijaitsee talon pohjoispuolella ja sitä varjostavat isot puut, mistä johtuen siellä oli vielä hetki sitten lunta. Pohjoispuolen pimeän pihan etu on se, että viherpeukalottoman ei tarvitse stressata, pitäisikö viritellä uljaita kesäkukkapenkkejä. Ei yhtään tarvitse, kun eivät ne menestyisi kuitenkaan (tai niin ainakin uskottelen itselleni).

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Viron kuorolaulubuumi

Otsikko tuntuu vähän pöhköltä, Virossa kun kuorolaulu on ihan tavallisestikin luonteva osa elämää.

Mutta nyt näyttäisi olevan päällä vielä innostuneempi lauluhenki, jota motivoi eniten heinäkuussa pidettävät laulujuhlat. Juhlat ovat 2. - 5.7. Niiden teema on "Ühes hingamine" eli "Yhdessä hengittäminen".

Kuorotunnelmaa ovat nostaneet mm. hyvin onnistunut nuorten laulujuhla "Ilmapuu", viime vuonna pidetty yölaulujuhla sekä televisiossa pyörinyt kuoro-ohjelma "Laululahing". Telkkariohjelmaa en ole katsonut, mutta toivon hartaasti, että se oli parempi kuin Suomen Kuorosota, jossa julkkismuusikko heilutteli käsiään ryhmän edessä, joka puolestaan aukoi suutaan taustanauhan tahdissa. Toivottavasti kukaan ei kuvitellut kuorolaulun oikeasti olevan sellaista.

Eesti Päevalehden viikonlopun lehden laulujuhlajuttua lukiessa äimistelin taas kekkereiden suuruutta. Laulujuhlille pyrkii yli 43 500 esiintyjää. Heistä noin 10 000 saattaa jäädä juhlien ulkopuolelle. En tiedä, mikä karsintasysteemi tarkalleen on, EP:n mukaan juhlille pyrkivät kuorot ovat käyneet ensimmäisen koelaulun läpi ja toinen kierros on menossa.

Ylevässä laulutunnelmassa närää herättää se, että laulujuhlien yhteislaulunumeroita kritisoidaan liian vaikeiksi. Osan kuoroista on niitä vaikea oppia, mikä taas pilaa musisoinnin ilon, kun juhlien tarkoitus ennen kaikkea on antaa "jotakin kansalle ja hengelle", kuten eräs kuoronjohtaja EP:n jutussa sanoo.

Laulujuhlien järjestäjät toteavat, että eipä ole mitään uutta auringon alla. Yhteisnumerovalintoja on kuulemma aina kritisoitu. Juhlien taiteellinen johtaja muistutti, että esimerkiksi vuonna 1869 tultiin laulujuhlille monta päivää hevosilla matkaten ja osata piti 26 laulua. Siinä on jo pientä haastetta.

Itsekin on tullut oltua kuorofestareilla, jossa on kaikkien kuorojen pitänyt laulaa jokin yhteisnumero. Lähes poikkeuksetta ne ovat olleet kamalaa kuraa, joka on jollotettu fiilispohjalta läpi. Se voi pilata tunnelmaa, mutta sen ei tarvitse, jos ottaa rennosti ja keskittyy vaikkapa oman ohjelmiston laulamiseen hyvin.

Vaan enpä voi kuin päivitellä, miltä tuntuisi laulaa esimerkiksi 30 000 tuhannen muun kuorolaulajan kanssa, kun jo tuhannenkin kanssa se on aikamoista. Siinä saa kuoronjohtajalla olla kilometrin korkuiset ykkösiskut ja Lapin läänin laajuinen karisma.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Annanko ääneni Suomeen vai Viroon

Jokin aika sitten sain kiintoisaa postia, jonka lähettäjä oli Viron sisäministeriö. En ollut ajatellutkaan, että minulla voisi olla kesäkuun EU-parlamenttivaaleissa oikeus äänestää Virossa. Näin tuossa paperissa kuitenkin seisoo.

Jos haluan Virossa äänestää, minun tulee palauttaa ministeriöön lappu, jossa ilmoitan käyttäväni äänioikeuttani täällä enkä Suomessa. Kahdessa maassa ei tietenkään saa äänestää.

Hee, täytyypä mietiskellä, kummalle puolen lahtea äänensä antaa.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Juhlapäivä!

Tämä aamu oli siitä merkittävä, että tajusimme J:n nukkuneen inahtamatta koko yön. Poika nukahti illalla kauniisti silitellen vieressä makaavaa Leo Partista ja heräsi hyväntuulisena kymmenen tuntia myöhemmin. Vuosi ja kuukausi siinä meni. Nyt vain ollaan sormet ja varpaat ristissä, että tällaisia öitä tulisi lisää. Toki yöt ovat muutenkin parantuneet monta sataa prosenttia sen jälkeen kun lopetimme imetyksen.

J:n kanssa pitäisi lähteä pian kenkäostoksille. Tarvittaisiin ulkokengät keväiseen pihalla oleiluun ja ehkäpä jotkin kevyemmät sisällä askeltamiseen. Kävely ei ole vieläkään lähtenyt täysillä käyntiin, mutta kyllä päivän mittaan jo jonkin verran askeleita kertyy.

Mutta mun rairuohot ei idä. Pöh. Ja kun kerrankin ostan kaupasta munakoisoa, niin se on sisältä mätä. Mistä voi tietää, onko se hyvä, jos kuori on aivan kunnossa? Tämän siitä saa, vihanneksista ei ole kuin harmia...

Lindan ja Sulevin arki

Kiitos blogisti-Tiinan, tajusin "merikotkakameran" olemassaolon. Netin kautta on nimittäin mahdollista seurata virolaisen merikotkapari Lindan ja Sulevin elämää.

Komeat kotkat Linda ja Sulev asuvat Viron Läänemaan maakunnassa ja huolehtivat parhaillaan pesässään olevista munista. Lindan ja Sulevin elämään voi tutustua menemällä osoitteeseen www.looduskalender.ee. Sivun vasemmassa laidassa on linkki "Merikotkakaamera", josta löytyy yleistä tietoa kotkien perhe-elon kuvaamisesta. Seuraavana linkkilistassa on "Otsestriim", josta pääseekin itse asiaan, eli seuraamaan suorana lähetyksenä, mitä pesässä tapahtuu. Juuri tällä hetkellä toinen linnuista on pesässä hautomassa ja huutelee välillä omia juttujaan.

Loistavaa luonnonläheistä taustaääntä kotiaskareisiin!
Related Posts with Thumbnails