keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Nuohoojan nappi vain muistoksi jäi

Meillä kävi muutama päivä sitten nuohooja. Sama korstnapühkija on käynyt meillä jo monta kertaa.

Nokikolari kiersi kaikki taloyhtiön asunnot. Naapuri oli livauttanut hänelle tiedon, että meidän perheessämme vietettiin nuohouspäivänä synttäreitä.


Yllätys olikin iloinen, kun nuohooja pudotti onnitteluksi käteeni Tallinnan (tai ehkä se on Viron kaikkien, en ole varma) nuohoojien napin. Se oli kuulemma aivan uusi, kesäkuun alussa käyttöön otettu nööp.

Napin keskellä on nuohoojien perinteinen iso hattu, jonka taustalla on harja ja lapio (näille on ammattikielessä varmasti jokin virallisempi nimi). Napin yläosassa on Viron vaakuna.

Nuohoojan ammattiin on aina liittynyt jonkinlaista jännittävyyttä ja romantiikkaa, ja tuntuu, että täällä Tallinnassa nuohoojat ovat erityisen arvossaan. Heillähän on täällä oma patsaskin.

Ja jos sattuu kävelemään Vapauden aukion lähellä olevan Kaarli puiesteen alikulun läpi, kannattaa hidastaa tahtia ja katsella tunnelissa olevaa valokuvanäyttelyä Tallinnan nokikolareista. Siellä on hienoja kuvia mustista herroista vanhankaupungin kattojen yllä.


perjantai 15. kesäkuuta 2012

Pariisi, osa 7, Saint-Ouenin antiikki-kirpputori

Viimeisenä kokonaisena matkapäivänä matkaseuralaiseni ja minun tiet erkanivat - hyvässä hengessä, tietysti. Matkakaverini lähti kaupungin keskustaan. Minä taas hyppäsin metroon ja otin suunnan Pariisin pohjoislaidalle paikkaan nimeltä Le Marché aux puces de Paris/Saint-Ouen



Kyseessä on valtava, siis i-s-o, kirpputorialue. Tajusin vasta jälkeenpäin, että en nähnyt siitä oikeastaan kuin kolme aluetta, ja niissäkin oli tutustumista tuntikausiksi. Tältä sivulta näkee, että kokonaisuuteen kuuluu 14 erilaista torialuetta. 



Kuvani ovat kaikki Vernaisonin alueelta, jossa oli kaupan ainakin käytettyjä vaatteita, huonekaluja, koruja, huonekaluja, taidetta ja sisustustavaraa. Tavaraa oli joka tyylissä ja hintaluokassa. Naisimmeinen oli tietysti hieman tohkeissaan, kun pääsi hipelöimään vanhoja Chanelin veskoja ja YSL:n kenkiä.

Mikäli ymmärrän nettisivun tekstin oikein, Vernaisonin aluetta kuvaillaan koko torialueen syntysijaksi ja keskeisimmäksi osaksi sitä. 


Kaupan oli sekalaista sälää...


...vanhaa keittiötavaraa... 


...ja lisää sekalaista sälää. 


Vernaisonin kartasta koetin ymmärtää, missä milloinkin olen. 


Myyntikojut olivat kapeiden kujien varrella. Oli oikein tunnelmallista ja mukavaa. Ja jäätävän kylmä. 


Näillä olisi komea lapsiaan kauppareissulla työnnellä. 


Elegantti päähine...


...ja päähineen kiinnittämiseen mahdollisesti tarvittavia hattuneuloja. 


Helmimyymälästä sai koottua itselleen mieleisen korun tarpeet. 


Mattoja oli tietysti myös. 


Hopeakippo ja -kuppi poikineen. 


Julistekaupassa vietin varmaan eniten aikaa. Ooh, mitä postereita! 


Oikealla oleva Philipsin lamppumainos on verraton. 


Unohdin näköjään kuvata haikailemani formula 1 -julisteen, mutta onhan tämä moottoripyöräjulistekin vauhdikas. 
Posted by Picasa

torstai 14. kesäkuuta 2012

Pariisi, osa 6, Riemukaari ja Ooppera

Riemukaari on iso ja mahtipontinen, kuinkas muuten. Sen päälle voisi kiivetä maisemia katselemaan, mutta jonot olivat taas sellaiset, että annoimme olla.

 
 


Riemukaaren alla on tuntemattoman sotilaan hauta, jossa palaa ikuinen tuli. 
 


Riemukaarelta hyppäsimme metroon ja lähdimme vilkaisemaan, miltä näyttää Pariisin ooppera. No, isolta ja mahtipontiselta.

Oopperan nettisivuille mennessä kohtaa iloisen yllätyksen - sopraano Soile Isokosken kasvot
 


Oopperan kaupassa myytiin turkasen hienoja paperilamppuja. Muutaman sadan euron kappalehinta esti kauppojen syntymisen. 


Tämä lienee oopperan sisääntuloaula. Sinne sai kaupan puolelta kurkistaa. 


Ja vielä lisää kauniita lamppuja. 

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Pariisi, osa 5, Grand Palais ja Champs-Élysées

Pariisin suurten museoiden jonot osoittautuivat mahdottomiksi, mutta Grand Palais'n äärellä seisahduimme. Hetkinen, tuolla on joku näyttely? Mitämitä, sinne ei ole jonoa? Siispä lippukassalle. 



Visiitti vuoden 1900 maailmannäyttelyyn valmistuneeseen näyttelyrakennukseen olikin yksi reissun parhaista kokemuksista. Kun ei yhtään tiedä, mitä odottaa, voi yllättyä iloisesti. 


Grand Palais'ssa on samaan aikaan useita näyttelyitä. Me satuimme valitsemaan oven, joka vei meidät Daniel Burenin väripallo-installaation äärelle. Oikeasti koko hallin peittävän teoksen nimi oli "Excentrique(s) - Travail In Situ".






Väripallot olivat hauskat, mutta erityisen täpinässä olin palatsista itsestään. Vitsi, mikä katto! Ja kaikki art nouveau -kiemurat, siistiä! 


Grand Palais'n kohdalla päivän kävelysavotan toinen pää, Riemukaari, alkoi jo häämöttää. 

Pariisilaisesta liikenteestä täytyy sanoa, että se on aivan sellaista kuin elokuvissa ja tv-sarjoissa. Autoja on risteyksissä sikin sokin, torvet soivat, kädet heiluvat ja jalankulkijoista ketkään muut kuin turistit eivät noudata punaista valoa. 


Todistin eräänä toisena päivänä tapausta, jossa kaksi autoilijaa oli ajanut ilmeisesti melko pienen peltikolarin. 

Miehet olivat nousseet autoistaan keskellä risteystä ja nenät vastatusten kovalla äänellä ja hyvin kiivaasti ranskalaisittain elehtien selvittivät asiaa. 

Katselin heitä tovin, mutta en kehdannut kuvata. Minua nauratti armottomasti, sillä näkymä oli täydellisen kliseisen ranskalaismainen. 
 
Posted by Picasa

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Pariisi, osa 4, Louvre ja sekalaisesti keskustaa

Pariisissa olisi tietysti pari jotain pikkumuseota, Louvre, Pompidou, Orsay ja mitä näitä nyt on. 

Tällä matkalla en edes kuvitellut lähteväni tarpomaan läpi esimerkiksi Louvrea, joka on pienen kaupungin kokoinen. Sitäpaitsi jonot maailman kuuluisimpiin museoihin ovat sellaiset, että niihin lähteminen vaatii vankan asennoitumisen, mihin en nyt ryhtynyt. 




Mutta voihan museoita ihmetellä ulkoa päin. Pompidou-keskus putkineen toi ihmeellisesti mieleen lukion ranskan tunnit, jolloin oppikirjoista katselin tämän näyttelykolossin kuvia. 
 


En tiedä, kuinka monessa maailman kaupungissa on perinne, että pariskunnat tulevat jollekin kaupungin sillalle, kiinnittävät sillankaiteeseen munalukon ja nakkaavat avaimen jokeen ikuisen rakkauden merkiksi. Ah niin romanttisessa Pariisissa lukkojen kiinnittämisestä luonnollisesti harrastetaan. Tätä kirjoittaessa olen jo onnistunut unohtamaan lukoilla vuoratun sillan nimen. 

Mutta missä on Abloyn myyntipiste silloin kun sille olisi ilmeinen paikka, kysyn vain?! 



Louvren pihalla tuli myös "olen nähnyt tämän oppikirjan kannessa" -tunne. Siinä ne lasipyramidit nyt olivat. Samoin paikalla oli kymmeniä pohjoisafrikkalaistaustaisia rihkamanmyyjiä, jotka syöksähtelivät turistibusseja kohti. 


Tässä yksi Louvren siipi nähtynä vähän kauempaa puistosta. 


Päivän kävelyurakan aikana onnistuimme törmäämään kahdesti iloiseen pyöräilymielenosoitukseen. Valtavan pitkä letka fillaroijia polki hymy huulillaan ja huusi iskulauseenaan minun ymmärtääkseni "Paris à vélo!" eli suunnilleen "Pyöräillään Pariisissa!" 

Kuvan värikkäisiin pötkylöihin en ollut törmännyt koskaan aiemmin. Ne ovat velomobiileja.


Tässä suttuisessa kuvassa näkyy vauhdikas seurue, jota arvelen jonkilaiseksi polttariporukaksi. Pitkä autokolonna nuoria miehiä ajeli varsin näyttävästi pitkin Champs-Élysées-katua. 


Metro toimii Pariisissa kuin unelma. Pisin aika, mitä metroa asemalla odotimme, oli kolme minuuttia. 

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Pariisi, osa 3, Notre Dame ja Eiffelin torni

En ollut aiemmin käynyt Pariisissa, joten kolmen yön matkalla ei ollut kovin kunnianhimoisia tavoitteita. Lähinnä halusin nähdä "ne pakolliset" ja saada jonkinlaisen kuvan kaupungista kokonaisuutena. Siinä kyllä onnistuttiin. 



Yksi Pariisin pakollisista kohteista on Notre Damen katedraali. Pariisia halkovan Seine-joen Cité-saarella sijaitseva pyhättö on valmistunut vuonna 1325. Siinä on historiaa kerrakseen. 


Katedraalin seinät ovat tietysti täynnä ränninä ja pahojen henkien pelottimina toimivia gargoyleja (mikä se muuten on suomeksi?) 


128 metriä pitkä katedraali on paljon hienompi sivusta ja takaa kuin suoraan edestä. 


Komeaa ikkunaa on, sano. 


Notre Damen sisälle luikerteleva turistien jono veti sen verran vilkkaasti, että kannatti lähteä sisälle kurkistamaan. Kirkko näytti minusta sisältä paljon suuremmalta kuin ulkoa. Messu oli käynnissä. Mahtaa olla todella harrasta, kun miljoona turistia ramppaa, rapistelee ja suhisee kirkkosalin reunoilla. 


Kynttilän sai halutessaan sytyttää. Kirkon sisällä oli myös kolikoilla toimiva automaatti, jolla sai lyödä itselleen muistorahan katedraalissa käynnistä. Jotenkin rihkama-automaatti 700 vuotta vanhassa kirkossa tuntui hieman mauttomalta. Vaan minä en olekaan paavin kirkon tulisieluisin fani. 


Mutta hallelujaa, synneistä pois! Jos jokin on pakko Pariisissa nähdä, niin tietysti Eiffel-torni. Eikä sitä oikein voi olla näkemättä, sillä vuoden 1900 maailmannäyttelyyn valmistunut 324-metrinen tötterö näkyy melkein joka paikkaan Pariisissa. 


Tornin on tietysti nähnyt lukuisia kertoja televisiossa, lehdissä ja vaikka missä. Siksi hieman pelottikin, tulisiko tosielämän kohtaamisesta tornin kanssa lattea lässähdys. Vaan eipä tullut! Torni oli minusta paljon elegantimpi ja sirompi kuin kuvittelin, kaunis suorastaan. Tosi hienoa sitä oli katsella ja fiilistellä. 


Tutustuimme Eiffeliin lauantai-iltana, jolloin tornin edustan puistossa näytti olevan todella leppoisa ja hyvä meininki. Kansaa kertyi paikalle koko ajan lisää patonkeineen, juustoineen ja viinipulloineen. Oli kaveriporukoita ja perheitä. Ei pöhkömpi piknik-paikka, sanoisin. 
 


Illan saapuessa Eiffel-torniin syttyivät erilaiset valot eikä näkymä muuttunut päivänvalosta yhtään huonommaksi. 
 
Posted by Picasa
Related Posts with Thumbnails