Viikonloppuna torilla

Kalifornialaisille tuntuvat luomu- ja lähiruoka-asiat olevan kovasti tärkeitä. Mikäpäs siinä, oikein hyvä niin, mutta näin lyhyen oleskelun perusteella tuntuu, että monet intomielisistä ympäristötietoisuuspyrkimyksistä ovat sellaisia, jotka esimerkiksi suomalaiselle ovat täysin arkipäiväistä asiaa.

Ja jos Virossa kuvittelin, että mikään kansa maailmassa ei voi rakastaa asioiden pakkaamista moneen muovipussiin kuten virolaiset, niin väärässä olin. Täällä ei kauppareissusta selviä alle viidellä muovikassilla. Tavaroitahan ei pakata kassalla itse, vaan kassahihnan päässä on työntekijä, joka pakkaa ostokset valmiiksi. Palvelu itsessään on aivan loistava varsinkin silloin, kun itsellä roikkuu kakara kummassakin kainalossa, mutta sen lopputulemana muovikasseja on täysin älytön määrä. Kaiken lisäksi muovipussit ovat tyhjänpäiväisiä ohuita lörppiä, joille ei kovin kummoista jatkokäyttöä ole. (Juujuu, omat kassit voi aina olla mukana, mutta kun aina ei muista...)

No niin, märinät sikseen, kun on hauskempaakin asiaa. Farmers' Market ("Maanviljelijöiden tori") on yleensä viikottain toistuva muutaman tunnin torimyyntisessio, jossa lähiseudun viljelijät myyvät omia tuotteitaan. Ne vaikuttavat olevan täällä kovasti suosiossa ja päätimme katsastaa lauantaina Sunnyvalen ja sunnuntaina Mountain View'n torin.



Oikein leppoisia ja hyväntuulisia tapahtumia olivat nämä, ja myytävänä oli tietysti vaikka mitä herkullista. Tiskit notkuivat erilaisia hedelmiä, juureksia, salaatteja, leipiä, säilykkeitä, kaloja ja leivonnaisia. Ei näkynyt yhtään tyhjänpäiväistä krääsämyyjää eikä metrilakukioskia, vaan ihan oltiin kautta linjan asiassa. Sunnyvalen tori oli paikkana mukavampi, sillä torikojut olivat kivalla Murphy Streetin kävelykadulla. Mountain View'ssä kojut olivat rautatieaseman parkkipaikalla. Ei se toki paljon haitannut, meininki oli hyvä silti. MV:n tori oli tarjonnaltaan suurempi ja ihmisiä selvästi Sunnyvalea enemmän.



Näytti siltä, että monet paikalle tulleista todella hamstrasivat torilta viikon vihannekset. Monet tulivat mukanaan iso kärry tai lastenvaunut, jotka täyttyivät ostoksista.

Sunnyvalestä me ostimme mm. appelsiineja, jotka olivat varmaan makeimpia ja mehukkaimpia, joita olen koskaan syönyt. Onnistuin tietysti unohtamaan appelsiinilajikkeen nimen, mutta tunnistan kyllä, kun vastaan tulee ja kerron sitten teillekin.

Mountain View'ssä eräässä tiskissä oli myytävänä huimasti pikkuleipiä eri makuvaihtoehdoin. Otin kokeeksi yhden suklaa-minttu-cookien ja totesin, että hyvä oli, kun tuli ostettua vain yksi. Meinasi viedä pikkuleipä kielen mennessään.

Myös mansikoita oli myynnissä ja kun J kovasti tahtoi, ostin pari pientä rasiallista. Lapset kyllä niistä pitivät, mutta itse totesin, että marja näytti mansikalta, mutta maistui jollekin geneeriselle yleismarjalle. Pohjoismaisen kesäyönä kypsyneen marjan maun kanssa näiden punaisten marjojen aromilla ei ole mitään tekemistä. Mutta mansikka on vähän kuin pizza: hyvä on aina hyvä, ja vaikka olisi huonokin, niin se on silti aika hyvä.

Lisäksi huomasin erään mansikkamyyjän kojussa lapun, jossa ilmoitettiin, että "marjoja ei ole käsitelty makeutussuihkeella". Hieno juttu heille, mutta karumpi tieto minulle kuluttajana, että tällaista tehdään.

Farmarien torit on nyt siis katsastettu ja hyviksi todettu. Tulevien sunnuntaiaamupäivien ohjelma on näin tiedossa pitkälle eteenpäin.