Olen tullut huomaamaan, että USA:ssa ja Virossa bloggaaminen on kovin erilaista. Tallinnassa asuessa kirjoitin melko paljon paikoista, joissa olimme käyneet, kiinnostavista kaupoista, ravintoloista tai ilmiöistä tai ylipäänsä sellaisista asioista, joista voisi Tallinnassa käyvälle suomalaiselle olla iloa ja hyötyä.
Täällä en osaa kirjoittaa sellaisista asioista juuri lainkaan.
Luulen sen johtuvan siitä, että Kaliforniassa kaikkea on vain niin ylettömän paljon enemmän kuin Virossa, että en osaa tarttua mihinkään yksittäiseen asiaan.
Ehkä se kuvaa yleisemminkin olotilaa, johon täällä helposti ajautuu. Ympärillä on niin paljon kaikkea - ihmisiä, autoja, kansallisuuksia, kuluttamista, aurinkoa, että siihen jotenkin turtuu.
Tässä asiassa voisin koettaa skarpata. En tiedä, keitä kaikkia menemisten ja tulemisten tarkemmat kuvaukset kiinnostavat, mutta ainakin koetan pitää itselläni mielessä, että blogi on edelleen hyvä yleisten tapahtumien päiväkirja. Vuosien päästä voi olla hauska muistella, missä jäätelöbaarissa tuli marraskuisena lauantaina lasten kanssa käytyä.
Ja hei, oikein mielelläni kuulisin myös teiltä lukijoilta, onko teillä toiveita siitä, mistä Kaliforniaan liittyvistä aiheista haluaisitte kuulla. Vinkatkaa ihmeessä nyt tai myöhemmin, jos tulee jokin ajatus mieleen.
6 kommenttia:
Kyllä minä ainakin mielenkiinnolla kuulen tai siis luen teidän arjesta ja juhlasta, oli se sitten Virossa tai Jenkkilässä.
Kaikkein antoisimpia juttuja on minusta olleet ne erilaiset huomiot Jenkkilän omituisuuksista suomalaisin silmin nähtynä. Vaikkapa vain tuo pukeutuminen, josta viimeksi puhuit: syksyllä kuljetaan samaan aikaan varvastossuissa ja toppatakeissa.
Eli ihan pienetkin huomiot jenkkielämästä kiinnostavat. Mikä on paremmin tai pahemmin siellä versus täällä.
Joten juttuja vaan rustaamaan samaan hyvään malliin kuin ennemminkin. Kiitos.
Ehkä syynä on sekin, että kun suomalainen ja virolainen kulttuuri sinänsä ovat melko samanlaisia, ei siitä kauheasti riitä raportoitavaa. Siellä taas riittää kulttuurieroistakin kirjoitettavaa hetkeksi aikaa. Varmaan tulee enemmän kirjoitettua kohteista sitten kun kulttuurieroihin tottuu, tuumii, T Jäkestä, joka muuten on samoilla linjoilla kuin Tiina
Hei! Löysin blogisi vasta hetki sitten ja se on aivan ihana: arjen kuvaamista ja lähes aina kuviakin joukossa. Kaiken lisäksi se päivittyykin mukavaan tahtiin. Tällaista on kiva käydä lukemassa!!! Sinuna jatkaisin ihan samaan malliin vaan =)
t: Hanna
Kiitos kaikille ajatuksista ja mukavista palautteista. Koetan pitää silmät auki pienille huomiolle, vaikka se -kuten postauksessa sanoin- tuntuu hassun hankalalle.
Hannalle erityisesti - tervetuloa tänne! Kiva, jos löytyy jotakin kiinnostavaa luettavaa.
Minuakin kiinnostaa kaikkein eniten arjen pikku huomiot ja sattumukset, joista ei matkaoppaissa kirjoitella! Ihan jo lähtien näistä pienistä outouksista, kun aamulla sanotaan huomenta, mitä kuuluu, muttei jäädä kuuntelemaan vastausta. En vielä osaa reagoida amerikkalaisen kanssa tarpeeksi nopeasti sujauttaakseni siihen good morningiin myös how are you'n, joten olen luovuttanut ;)
Minusta on ollut jännittävää ja yllättävää huomata, miten erilaisia amerikkalaiset ihmiset ovat eurooppalaisiin verrattuna. Tällaisista asioista siis minä luen mielelläni.
Myös yleiset ulkosuomalaisuuspohdinnat sinulta ovat aina todella antoisaa luettavaa.
Mulla on alkanut nyt sujua tuo how are you. Seuraava oppimisetappini on olla välittämättä siitä, että kysäisy vain heitetään olan yli eikä siinä silti ole tarkoitus olla loukkaava.
Ajattelen fraasia sellaisena kokonaistervehdyksenä. Suomalainen sanoo "hyvää huomenta", amerikkalainen "good morning, how are you". Kun miellän kysymyksen osaksi tervehdysfraasia, unohdan paremmin sen, miten oudolta tuntuu, että siihen ei odotakaan vastausta.
Kyllä tää tästä!
Lähetä kommentti