lauantai 26. joulukuuta 2009

Suklaaherkku

Tässä kohtaa pyhiä monissa keittiöissä todetaan, että oho, onpas jääkaappiin jäänyt voita ja että suklaatakin on kovasti syömättä.

Jotta arvokkaat aineet eivät menisi hukkaan, tässä resepti, johon voit, suklaat ja hulvattoman määrän sokeria voi upottaa. Ohjeen olen napannut netistä Jensenin kiusaus -nimisestä ruokablogista, jonka ohjeiden mukaan olen tehnyt monia muitakin maistuvia juttuja. Nämä suklaakeksit ovat tosin aivan omaa luokkaansa. Harjoitelkaa itsehillintää, sillä näitä tekee mieli vetää kerralla pellillinen. Onneksi ovat sen verran ruokaisia, että ei pysty.

Hillary Clinton Chocolate Chip Cookies

3 2/3 dl vehnäjauhoja
(1 tl suolaa)
1 tl ruokasoodaa
200 g huoneenlämpöistä voita
2,5 dl fariinisokeria
1 1/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
4 3/4 dl kaurahiutaleita
170 g murskattua suklaata

Sekoita jauhot, suola ja sooda. Vatkaa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen ja vatkaa seos uudelleen vaahdoksi. Sekoita jauhot ja kaurahiutaleet joukkoon.
Lisää suklaarouhe varovasti käännellen. Paista 175 asteessa 8-10 minuuttia.

****

Tuosta taikinasta minä sain yli 50 pikkuleipää. Suklaana minulla oli n. 100 g tummaa suklaata (70 % kaakaota) ja loput Fazerin sinistä. Suola on sulkeissa, sillä sitä ei tarvinne käyttää, jos voissa on jo suola. Meillä ei ollut.

Ainesosien määrät ovat vähän hassuja, kun resepti on kaiketi käännetty jostakin amerikkalaisesta keittokirjasta. Mutta nuo määrät tuottivat ainakin minulla hyvän lopputuloksen. Tai no, kaurahiutaleita taisi mennä vain 4 desiä, joka sekin tuntui hurjalta määrältä, mutta sinne mössöön se upposi.

Taikina on tosi tiivistä tavaraa. Jonkun aikaa sähkövatkaimeni jaksoi pyöritellä, mutta sitten piti siirtyä isoon teräslusikkaan, joka sekin vääntyi solmuun.

Paistoaikaa meidän uunissamme riitti kuusi minuuttia.

Älkää kysykö, miksi pikkuleivillä on tuollainen nimi. Ei sentään Sarah Palin.

Lopuksi itsekehua: tämä on jokseenkin ensimmäinen kerta, kun jaan jotakin reseptiä. Kotiäitiys kehittää, sillä vielä pari vuotta sitten tarvitsin perunankeittoonkin reseptin.

(Postauksen otsikko on J:ltä, joka on kiitettävästi päässyt kaiken suklaisen makuun.)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olkoon tulevan perhelisäyksen johdosta.

Luemme edelleen mieheni kanssa ahkerasti blogiasi. Se on hyvä.

Nyt minun on pakko kommentoida keksi-juttuasi. Kirjoitat, ettet halua,että me lukijat kyselemme mistä pikkuleivät ovat saaneet nimensä.

Taustalla on melkoinen tarina. Hilary sanoi eräässä haastattelussa vuonna 1992 Bill Clintonin vaalikamppailun aikana, ettei hän jäänyt kotiin leipomaan pikkuleipiä vaan lähti tekemään uraa. Tätä kommenttia pidettiin Amerikassa yleisesti erittäin harkitsemattomana ja todisteena Hillary ultafeministisyydestä ja elitistisyydestä. Kohusta huolimatta Bill valittiin presidentiksi.

Hilary leipoi myöhemmin näitä pikkuleipiä hyvittääkseen tapahtunutta.

Lenina Rautonen

S kirjoitti...

Lenina, hauska kuulla sinusta pitkästä aikaa ja mukavaa, että täällä miehen kanssa edelleen käytte! Ja eipä mitään, kiintoisaahan oli tuo Hillary-tarina kuulla. Armotonta on presidentin rouvan elo, kun pitää pikkuleivän paistollakin tavoitella kansan hyväksyntää. Nykyisissä hommissaan H. tuskin ehtii sitäkään vähää leipoa.

Mukavaa loppuvuotta!

Related Posts with Thumbnails