Eilispäivään kuului roppakaupalla kulttuuriekskursiota yhdessä meillä kyläilleiden T:n ja K:n kanssa.
Ensimmäiseksi pysähdyimme tutustumaan Maarjamäen linnaan, joka osoittautuikin olevan Viron historian museon toinen osa. Aivan kelpo museo, jossa kyllä kannattaa käydä jo ihan itse paikan vuoksi.
Linnan vieressä onkin Maarjamäen sotamuistomerkki, jonka varmasti kaikki Tallinnassa käyneet ovat nähneet, mutta kenties miettineet, mikä ihmeen hökötys on kyseessä. Mereltä katsoen muistomerkistä näkyy sen korkea tornimainen osa ja paljon, paljon betonia. Se kaikki on kuitenkin muistomerkkiä. Kehumastani Kantokorven Tallinna-oppaasta sain tietää, että torniosa kulkee nykyisin nuorison suussa nimellä Pinokkion hauta. Eesti Päevaleht puolestaan uutisoi jokin aika sitten, että muistomerkkikokonaisuus on tosi huonossa kunnossa ja vaatisi pikaista kunnostusta. Ei vain tunnu olevan Tallinnan kulttuuribudjetissa rahaa. Hieman epäilen, kuinka äkkiä sitä rahaa löytyykään, sillä Maarjamäen muistomerkki on neuvostosotilaiden muistoksi rakennettu.
Maarjamäestä huristelimme Piritan rantaa etsimään kenraali Laidonerin museota, joka kyllä löytyi, mutta osoittautui olevan kiinni remontin takia. Vahinko ei kuitenkaan ollut suuri, sillä aivan museon vieressä oli upea, upea antiikkiliike, jossa seurueemme naisjäsenet saivat hienoisia hepuleita. Jos on vakavasti kiinnostunut antiikkitavaroista ja -mööpeleistä, niin tänne oikeasti kannattaa tulla. Nettiosoite on hassu www.tsunftijanes.ee, mutta se ei ainakaan tällä hetkellä toimi.
Kun maltoimme jättää antiikit taaksemme, lähdimme tutustumaan vielä paljon vanhempaan, eli Piritan luostarin raunioihin. Hieno paikka, kerrassaan. Luostarin kirkon seinien sisälle viriteltiin parhaillaan katsomoa elokuussa pidettävää Birgitta-festivaalia varten. Ei harmittaisi yhtään mennä kuulemaan Orffin Carminaa Buranaa Eri Klasin johtamana, mutta taitaapa jäädä näkemättä.
Kuvissa alhaalla Maarjamäen linna ja sen yllä sotamuistomerkki. Loput kuvat ovat luostarinraunioilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti