Tänään tapahtui jo kauan odoteltu asia: J otti ensimmäiset eteenpäin vievät ryömimisvedot. Kovin pitkää matkaa ei taittunut, mutta uusi tekniikka tuli kokeilluksi. Ikää pojalla siis viikkoa vaille kahdeksan kuukautta.
Viime aikojen iso uusi juttu J:n elämässä on ollut lihan ilmestyminen ruokalautaselle. Viikon päivät sitä on harjoiteltu. Parina ekana päivänä kummalliset murenat soseen joukossa aiheuttivat hämmennystä, mutta nyt nauta uppoaa ongelmitta.
Minä puolestaan sain kokea tänään ihmeellisen tunteen, kun meillä kävi kylässä viisi kuukautta vanha vauva. Miten pieni, hoikka ja kevyt! Oma pikkuruinen lapsi tuntui yhtäkkiä isolta jermulta. Kummaa.
Kuvassa J yhdessä lempihommistaan, tyhjentämässä paperinkeräyskassia. Lehteä kohti poika tänään ryömimisenkin aloitti. Päätoimittaja tai mediamoguli siitä tulee, sanokaa minun sanoneen!
6 kommenttia:
Nötkötti on ystävä.
Jep, niin on. Joskus vielä J pääsee tutustumaan myös kebab-eläimeen, ne on kivoja.
Olkaa ny varovaisia sen vauvan kanssa. Siitä voi ihan hyvin tulla vaikka joku lihansyöjäheteroinsinsinööripena.
M, Tku
Mitä! Onko genetiikka perinnöllistä?;-)
A, lihansyöjäheteroinsinööri
M: Meidän tavat tietäen se on jopa todennäköistä...
A: Ei hitto, emmä oo aatellu! Voikse olla? :)
Luulette vaan. Vetelä ituhippi-hinttapuli-elämäntapa-apassi siitä kumminkin tulee.
Lähetä kommentti