En aio tehdä tästä blogista raskausblogia, jossa kerron teille jokaisesta vatsanväänteestäni, mutta koska asia sattuneesta syystä on aika vahvasti esillä arkisessa elossa, saattaa jokin kommentti aiheeseen liittyen tulla. Kuten vaikka nyt.
Männä viikolla ostin elämäni ensimmäistä kertaa suomalaisen Vauva-lehden (joita saa Tallinnan Stockmannilta). Olihan siinä ihan hyödyllistäkin luettavaa, mutta lähinnä lehti auvoisuudessaan ja söpöydessään aiheutti vaivautuneisuutta.
Lisäksi lehti sai ajattelemaan, miten kovin, kovin erilaisia me ihmiset olemme. Eräässä juttukokonaisuudessa nuori isä kertoi kokemuksistaan isäksi tulosta ja synnytyksessä mukana olosta. Synnytyksen aikana tämä isä tuntui puolisonsa tukemisen lisäksi keskittyneen kovasti myös kännykän käyttöön. Tässä suora lainaus tekstistä:
"Kim oli soitellut kaikki sukulaiset ja tuttavat, kummit ja kaverit läpi jo ennen kuin vauva oli edes punnittu. -Jouduin sitten soittamaan mittauksen jälkeen uuden kierroksen. Väliaikatietoja olin lähetellyt jo synnytyksen aikana."
Siis mitä ihmettä!? Toistan: mitä ihmettä, kun en ällistykseltäni osaa muutakaan sanoa.
Jos minun mieheni näppäilee meidän synnytyksemme aikana kännykkäänsä sekunninkin, hän voi muuttaa ihan lopullisesti johonkin toisaalle näppäilemään.
Kyllähän synnytys on pään sekoittava kokemus isällekin, mutta ei siitä niin paljon tarvitsisi seota, että ei osaa erottaa oleellista epäoleellisesta.
3 kommenttia:
Rakas S, sinä olet vain vanha pieru, joka on jäänyt teknologian ja "koko ajan joka paikassa kaikkien kanssa" -kulttuurin junasta jo ammoin. Kato ei me ennen vuotta 1985 syntyneet voida ymmärtää, että koko elämä kuuluu jakaa lähipiirin ja muidenkin kanssa reaaliajassa.
Me voidaan vaan ihmetellä ja paheksua nuorempia sukupolvia ja todeta, että ennen paistoi kesällä aina aurinko ja talvella hiihdettiin 20 kilometriä kouluun susien ulvoessa ja 10 pennillä sai ainakin yhden irtokarkin kipsalta. Ni.
Tai sitten joillain on vielä kyky keskittyä olennaiseen ja toisilla ei.
Väikis, joka aikoo nyt keskittyä päiväkohviin.
Mun sukupolvella oli 50 kilometriä ja sauruksia.
Sitäpaitsi kännykkä on niin 2008. Me vaaditaan vähintän livekuvaa veppikameralla.
Juu, kyllä tässä itsensä vanhaksi luumuksi tuntee. Vähän me harkitsimme, että josko laitettaisiin synnytyssaliin Skype-yhteys auki, niin voisivat kaikki halukkaat katsoa ja kuunnella toimituksen suorana lähetyksenä, ihan kuten Anonyymi ehdotti. Mutta emmäsittiä.
Lähetä kommentti