Päivänä muutamana siunusteltiin kunnon synkeään pohjoismaiseen tapaan naapurin isännän kanssa pimeää säätä ja väsymystä. Ei tässä nyt täysuupumukseen ole todellakaan vajottu, päin vastoin, mutta siunattu tila aiheuttaa sen, että hemoglobiini meinaa laskea. Naapuri kysyi, olenko syönyt granaattiomenaa, joka kuulemma sisältää hurjasti rautaa.
Enpä ollut, ainakaan tietoisesti. Isäntä sitten tuuppasi eteeni lautasellisen pieniä punaisia hyytelömäisiä marjoja ja sain ensimmäisen kunnon syömiskokemukseni granaattiomenasta. Seuraavana päivänä marssin kauppaan ostamaan itsellenikin pari kappaletta näitä etelän hetelmiä.
Hassu, aika hankalasti kuorittava hedelmähän tuo granaattiomena on, mutta hyvän makuinen. J istui varmaan puoli tuntia hiiskumatta tuolissaan ja söi hedelmää.
Naapurin rouva tänään kertoi tuttavastaan, jonka huonosta hemoglobiinista kärsineelle lapselle hän oli syöttänyt granaattiomenaa. Pari päivää myöhemmin kontrollikäynnillä lääkärissä oli kuulemma äimistys ollut suuri, kun lapsen hemoglobiini oli pompannut hyviin lukemiin.
Sakeni veri tai ei, hauska uusi tuttavuus hedelmä on. Tokihan näitä on Suomessa saanut kaupoissa, mutta turhan harvoin tulee eksoottisempiin hedelmiin tartuttua. Täällä tuntuu granaattiomenan käyttö olevan (samoin kuin monesti mainitsemani vesimelonin) jonkin verran Suomea yleisempää. Esimerkiksi azerbaidzanilaista granaattiomenamehua on tarjolla monessa paikassa.
Granaattiomenasta ja sen käytöstä löysin suomenkielistä tietoa muun muassa tästä ja tästä. Mahtavan herkullisen näköisen granaattiomenan kuvan varastin täältä.
2 kommenttia:
Ei se veri kyllä kauheasti granaattiomenasta sakene, mutta muuten ovat terveellisiä. Jos oikeasti anemiaa pitää hoitaaa, niin suosittelen kyllä rautatabletteja. Raskauden aikana tuppaa olemaan niin, että sikiö kyllä ottaa kaiken tarvitsemansa ja äiti pärjätköön sillä, mitä jää jäljelle.
T-täti neuvolasta
Mutta ehkä plasebo-efekti on voimakas? :) Joo, kyllä mä niitä rautanappejakin otan, vaikka anemian rajoilla en vielä olekaan. Huomaa vain, että parin viikon rautatablettikuurin jälkeen on aina paremmassa iskussa.
Lähetä kommentti