Kylässä käynyt ystävä kysyi minulta, mitä täällä ulkomailla asuessa kaipaan Suomesta. Täytyi oikein miettiä.
Itsestäänselvä ja ihan omassa luokassa oleva ikävän kohde ovat tietysti ihmiset. Voisitteko kaikki perheenjäsenet ja kaverit tekin muuttaa tänne?
Toisaalta aina kun joku tulee kylään, hän on meillä yleensä vähän pidempään kuin kahvikupin verran, mitä harvemmin tapahtuisi, jos olisimme Suomessa. Tapaamisesta tulee "laatuaikaa".
Mutta jos ihmisiä ei lasketa, niin loppujen lopuksi aika vähän kaipaan mitään asioita Suomesta. Viro on niin lähellä Suomea ja elämänmenoltaan niin kotimaan kaltainen, että kovaa ikävää ei minkään asian perään ole tarvinnut tuntea.
Vaan ehkä muutaman ikävöimäni jutun voisin mainita:
- Siisteys. Hillitön lumivaippa peittää nyt armollisesti alleen roskan ja lian, mutta valitettavasti Tallinnassa on paikoin paljon Suomea roskaisempaa. Tienvarret ovat roskaisia, ja jos jossain on esimerkiksi tyhjä tontti, se on todennäköisesti rojua täysi.
- Suomalaiset lehdet ja tv-ohjelmat. En sano, että virolaiset tiedotusvälineet olisivat merkittävästi huonompia kuin suomalaiset, mutta ne vain ovat niin pieniä. Kaipaan suomalaisia paksuja sanomalehtiä, joissa on oikeasti luettavaa (paitsi että virolaislehtien tabloid-koko on kyllä hurjasti näppärämpi kuin Suomessa yleisin broadsheet-koko). Ikävöin myös suomalaisia tv-toimittajia, jotka parhaimmillaan ovat varsin hyviä.
- Mäkiset maisemat. Pohjois-Viro on tasamaata. Silmä kyllä tottuu siihen, mutta kun käy Suomessa, huomaa, kuinka kaipaakaan maaston vaihteluita. Etelä-Virossa asuen tämäkin ongelma ratkeaisi.
- Leivän päälle laitettavat leikkeleet. Tunnustetaan, olen nirso. Suomalaisen marketin leikkelehylly on huomattavasti enemmän minun makuuni kuin täkäläinen.
- Suomenkielistä kirjallisuutta, kirjastoja ja kirjakauppoja. Huomaan tepastelevani kotona välillä levottomana, kun pöydällä ei ole mitään luettavana olevaa kirjaa. Omien hyllyjen kirjat on jokseenkin luettu enkä ole kovin innokas lukemaan vieraskielistä kirjallisuutta, jota tietysti täältä saisin. Suomessa käydessä tuleekin lähes aina ostettua jokin opus.
Tyypilliset ulkosuomalaisten ikävöinnin aiheet, ruisleipä, salmiakki, sauna, lenkkimakkara yms., eivät kuulu listaan. Kaikkea saa joko täkäläisistä kaupoista ja saunakin meillä asunnossa on.
Ehkäpä joskus kirjoitan asiasta toisin päin, eli mitä kaipaisin Virosta, jos nyt täältä lähtisin. Sen aiheen tunnusmusiikiksi sopisi vaikkapa tämä Miljoonasateen pläjäys:
7 kommenttia:
Arvaa muuten, mitä mä aloin kaivata tuota biisiä kuunnellessa... C-kasetteja, Miljoonasadetta ja ihanaa teini-ikää 90-luvun alussa, kavereita ja elämän keveyttä (silloin se tuntui toisinaan hirveän raskaalta).
Pitäis etsiä kasetti, jonka ystäväni Kati mulle nauhoitti: otsikko on Omat kivat, kannessa on lehdestä leikattu kuva Iiro Viinasesta (me laman lapset!) ja musiikkina on muistaakseni ainakin Miljoonasadetta, ehkä myös muuta.
Väikis,
joka alkaa olla tiukasti kiinni tyrnikannassa!
Voiko Virossa juoda hanasta tulevaa vettä? Se oli oikeastaan ainut asia Suomesta, mitä kaipasin Venäjällä ollessani.
Terveisin S
Tässä kuuntelen Miljoonasadetta ja kirjoittelen samaan aikaan. Ja mikä kaiho kohisee korvissa. Ikävä on tosiaan C-kasetteja ja Miljoonasadetta. Ah, sitä kesää Turussa, kun Miljoonasade veti karaoke-iltamat Hamburger Börsin pöheikössä, sinä lauloit, Miljoonasade soitti itse taustat.
Ahhh. Täytyy kuunnella piisi loppuun ja sitten jatkaa.
Hetki.
--
Noin. Nyt se on kuunneltu.
Sitten asiaan: mitä minä kaipaan? Ihmisiä kaipaan. Ja asioiden joustavaa hoitamista. Ja ystävällisyyttä kaduilla ja kadunkulmissa, hymyjä tuntemattomilta. Kohteliasta käytöstä huoltoaseman kassatytöltä.
En minäkään kaipaa salmiakkia tai ruisleipää tai mitään sellaista.
Vettä voi juoda Otepäällä, Tallinnasta en sano mitään. Otepäällä vesi tulee suoraan pohjavesipumppaamosta, ja kun asumme luonnonsuojelualueella, selloutehtaita ei täällä sanottavasti ole. :-)
Ja suomalaisesta kirjallisuudesta: sitä ei tule ikävä, koska muuttokuormassa tuli Suomesta ehkä 30 hyllymetriä suomalaista kirjallisuutta - suurin osa vieläkin pahvilaatikoissa.
Ja tästä Otepään yksityisestä kotikirjastosta olen valmis koska tahansa lähettämään postitse ison paketin sinne Tallinnan suuntaan. Eikä postimaksut päätä huimaa. Eli laitapa yksityisesti viestiä tulemaan, minkätyyppisestä kirjallisuudesta olisi tarvis, ja minä, Villa Ottilian kirjastonhoitaja katson, miten voin auttaa lukemisen tuskaan.
Sähköpostia voit laittaa vaikka: info@villaottilia.ee -osoitteeseen.
Tallinnassa voi juoda hanavettä. Tiedän kokemuksesta, ja aika hyvän makuista onkin.
Juuri oltiin Tartossa ja Tallinnassa, ja molempien hanavettä jälleen join ja lapsellekin juotin. Minusta se maistui paljon paremmalta, kuin pullovesi.
Värskassa saa ainakin sanatoriumin hanasta myös aitoa Värskaa, hirrrveän pahaa kivennäisvettä.
Väikis
Juomavesiasia tulikin varmasti kaima-S:lle selväksi. Tallinnan hanavesi on aivan juotavaa, niin lapsille kuin aikuisillekin. Meidän perheessä hifistellään sen verran, että meillä on sellainen suodatinkannu jääkaapin ovessa - onpahan aina kunnolla kunnolla kylmää vettä. Tallinnan juomavesi tulee ymmärtääkseni Ülemisten järvestä.
Iiro Viinanen kasetin kannessa on kyllä todella kaihoisan ysäriä!
Tiina, erittäin hyvin laitoit nuo ikävöinnin kohteet. Vaikka aina märistään, että suomalaiset ovat kolhoja asiakaspalvelijoita ja muutenkin synkeitä, niin Virosta katsoen suomalainen on suorastaan hyvän asiakaspalvelun ja positiivisen elämänasenteen lähettiläs. (ja taas muistetaan, että tämä on raakaa yleistämistä. Sekä hyvää palvelua että sympaattisia ihmisiä täällä on tietysti myös, mutta erityisesti ensin mainittua pitää vähän kaivaa esiin.)
Kaima-S kiittää vesi-infosta. =)
Lähetä kommentti