...vaan vähän myös lautasesta.
Suomen-reissulla tuli eräässä kyläpaikassa puhe leipälautasen käytöstä. Minun lapsuudenkodissani aamu- ja iltapalavoileivät tehtiin aina pöydän päällä, ilman leipälautasta. Lautasen käyttö kuului fiinimpiin hetkiin.
Kun T tuli kuvioihin, minun piti alkaa opetella lautasen käyttöä, sillä hänen perheessään lautasta oli käytetty aina. Sitä tosin olin jo saanut treenata asuessani Norjassa, jossa minulle irvailtiin, kun tein leipäni pöydällä.
Tätä sitten kavereiden kanssa mietittiin. Että onko Suomessa tavallisempaa tehdä voileivät pöydälle vai se, että käytetään lautasta? Me kallistuimme siihen näkemykseen, että suoraan pöydältä syönti on tavallisempaa.
Mitä sanoo blogiväki? Onko joukossa joku kulttuurihistorioitsija, joka on istunut jollakin suomalaisen ruokailuvälinehistorian kurssilla?
Entä sitten Virossa? Tajusin, että en ole täällä paikallisten luona kyläillessä sattunut saamaan tavallista voileipätarjoilua, joten en osaa sanoa, syödäänkö täällä lautaselta vai pöydältä. Virolaiset lukijat, miten on?
10 kommenttia:
Leipäkulttuurihistorian opinnot on jääneet multakin käymättä. Meillä (Pohjois-Karjalassa) kotona käytettiin aina leipälautasta. Käytän edelleen. Muistan, että joidenkin kavereiden luona oli tapana syödä suoraan pöydältä. Mutta silloin joutui erikseen tekemään jälkisiivouksen, ts. kädensyrjällä keräämään murut pöydältä roskikseen. Se tuntui muutenkin oudolta, sillä jostain syystä meillä murut ja kaikki muukin keittiönpöydän vahakankaalta pyyhittiin pois kostealla tiskirätillä. Niin ja luulisi siivouksen kannalta olevan helpompaa käyttää lautasta, kun joskus se jälkisiivous kuitenkin jäisi tekemättä, etenkin lapsilta. En muuten tiedä kuinka monen sukupolven takaa tapamme kumpusivat. Ainakin molempien isovanhempien luona oli myös ihan aina leipälautaset käytössä.
Nykyään murusavottaa pyrin muutenkin automaattisesti välttämään mahdollisen gluteenikontaminaation vuoksi. Ja itse asiassa gluteeniton leipä kannattaa ottaa pakastimesta vasta juuri silloin kun aikoo syödä. (Ellei satu olemaan, jostain harvinaisesta syystä, tuoretta leipää.) Eli mikrossa lämmittämistä varten kuitenkin pitäisi ottaa lautanen leivän alle. Vai lämmittääkö joku leipää mikrossa pelkällä sillä mikroon kuuluvalla lasilautasella... itse en voisi, sen verran siistiyshöperö olen :)
Omasta arjen analyysistään huvittunut L (se A II, ei se A I)
Hee, kiintoisaa! Näin saa asiaa leivänmuruistakin :)
Tunnustan: sulatan leipää aika usein mikron omalla lautasella ja totean joka kerta, että se ei ole kovin hyvä juttu, kun niitä murusia aina tulee ja uuni tulee entistä likaisemmaksi.
Ei meillä kyllä kotona lapsuudenkodissa Vaasassa leipälautasta käytetty. Paitsi jos oli fiinimpiä vieraita. Nykyään kotona käytän, jos laitan leivän mikroon, mutta en muuten.
T-täti Turusta (alunperin Vaasasta)
Meillä käytetään leikkuulautoja voileipien alusina. On meillä semmoiset pienet leipälaudatkin, mutta niitä käytetään vain vieraiden kanssa.
Lapsuudenkodissa ympäri Hämettä syötiin (ja syödään yhä) leivät aina lautasitta.
Väikis
Kuka nyt leipää mikrossa sulattaisi? Siitähän tulee sellaista lösöä. Leivänpaahdin on paljon parempi. T. Ilman vieraita edelleen leipälautaseton T Jäkestä
Mielenkiintoisia tiedonmurusia! Meillä käytettiin lapsuudenkodissa leipälautasta, ja myös nykyään teemme niin. Tosin muistan motkottaneeni Herra-P:lle, että lautanen pitää ottaa. Ilmeisesti hänen kodissaan tämä ei ollut itsestäänselvyys.
Tiskin vähentäminen mielessämme käytämme samaa lautasta useaan kertaan. Niinpä yksi tai kaksi lautasta odottelee pöydän kulmalla voileivän tekijöitä.
L (se AI)
Kiitos taas näistäkin tiedonmurusista kommentoijille!
T, oli sentään joku muukin vielä, joka ei ole käyttänyt lautasta. Minä aloin jo epäillä, että oltiinko tässä jotain ihan omituisia.
Väikis, meilläkin T käyttää oikeastaan aina lautaa ja minäkin aika usein. T vielä tykkää pienistä puisista leikkuulaudoista, jotka ovat toki kivoja, mutta siitä ärsyttäviä, että ne pitää käsin tiskata.
T, tuo on kyllä totta, täytyypä taas muistaa!
L, samaa lautasta täälläkin jonkin verran käytetään, tosin minä kyllä useimmiten ehdin heittää lautasen koneeseen, kun hermostun pöydän kulmilla pyöriviin esineisiin.
Tiedäthän, rakkahin S, että Jäken T, teidän T ja minä olemme enemmän ja väheämmän saman paikkakunnan lapsia. Eihän siellä Sydän-Hämeessä mitään lautasia käytetä!!
Väikis
Mitä, että vallan leipälautasia arkipäivänä. Ei ollut käytössä. Niitä käytettiin, kun talossa oli vieraita, mutta ei oman väen kesken. Mutta kun tavat ovat suoraan mettäkulmilta, niin tietäähän sen sivistyksen määrän, toteaa vaatimattomana P.
Nykyään meillä kotona käytetään, kun puoliso on sellaisiin tottunut.
Sama juttu meillä, lautaset ilmestyivät pöytään silloin kun vieraatkin.
Lähetä kommentti