Minun piti tänään kirjoittaa erääseen muistiinpanoon suomen kielen sana "lähtevät". Kaikki meni hyvin ensimmäiset kolme kirjainta.
Sitten tuli oikosulku. Miten se sana oikein menee? Lähevät?
Lopulta kirjoitin "lähtevät" ja tuijotin sitä epäuskoisena. Onko se suomea? Piti oikein päässä taivuttaa saman verbin suomen ja viron persoonamuotolitaniat, kunnes varmistuin siitä, että "lähtevät" on oikein.
On todella hurjaa havaita itsessään tällaisia kielikatkoksia. Tekee mieli kiljua itsekseen, että ei, ei näin tapahdu minulle! Mutta jos on kohta kolme vuotta asunut vieraskielisessä ympäristössä, niin on kai uskottava, että se voi alkaa vaikuttaa omaan kielenkäyttöön.
Edelleen tuo "lähtevät" tuntuu tosi omituiselta. "Lähevad" olisi paljon sujuvampi.
3 kommenttia:
Kertovat, että Ruotsin puolella asuu vanhainkodeissa dementoituneita ruotsinsuomalaisia vanhuksia, jotka ovat unohtaneet aikuisina oppimansa ruotsin. Suomen kielikin alkaa unohtua, kun sitä ei ole käytetty vuosiin. Mutta lapsuuden laulut eivät unohdu. Että siitä vain laulamaan vaikka Lähteviä laivoja, jos sanat alkavat kadota, ehdottaa P.
Tiedän tunteen. Ollessani muinoin Ranskassa vaihtarina mietin kerran tosissani, että voiko "conclusion" sanan suomennos oikeasti olla niinkin tyhmä sana kuin "johtopäätös". Tuli vaan sanasta töpselit mieleen... mietti T Jäkestä
P, laulujen suhteen ei tule ongelmaa, meillä jollotetaan yhden kuoroharjoituksen verran päivässä ihan kaikkea. Kansallismielisistä kappaleista tänään oli aamupalan jälkeen vuorossa "Honkain keskellä mökkini seisoo", jonka "hoilaari laari laa" -kertosäe on J:n mielestä tosi hauska.
T, just noin se menee. Sitä jää jankkaamaan ihan tuttua sanaa, joka onkin yhtäkkiä täysin pölvästi, vaikka samalla satavarmasti tietää, että sana on oikea. Ihmeelliset ovat aivot.
Lähetä kommentti