Sehän tiedetään, että vain Heidekenin synnytyslaitoksella syntyneet ovat oikeita, aitoja turkulaisia (nykyään kelvannee TYKSikin, kun Heidekeniä ei enää ole). Ja jos sattuu olemaan niitä, jotka ovat tulleet Turkuun vaikkapa Hämeentullin kautta, pitää kaupungissa asua muistaakseni 30 vuotta (vai oliko se 50), ennen kuin voi itseään turkulaiseksi sanoa.
Tämä nyt ei varsinaisesti liity asiaani, eli virolaisen keittiön kulmakiveen, hapukooriin. Tai liittyy vähän, kerron kohta.
Hapukooria voisi suomalaiselle kuvata ehkä parhaiten sanomalla sitä juoksevaksi smetanaksi. Sanan suora käännös tarkoittaa hapankermaa, mutta aineen koostumus on tosiaan enemmänkin kuin suomalaisen kermaviilin, ei niinkään lohkeavan smetanan.
Kaupoissa hapukoorta myydään pusseissa (kuten maitoakin), ja siitä on tarjolla kolmea eri rasvaisuusvaihtoehtoa, 10-, 20- ja 30-prosenttista.
En tiedä mitään tilastoja, mutta tuntuu, että 20-prosenttinen on kuluttajien joukossa suosituinta. Kevyempi on liian kevyttä ja 30-prosenttinen on minusta jo hieman liian tuhtia eikä sen maku ole enää niin raikas.
Mutta tuo 20-prosenttinen, se on loistokamaa se! Se on täysin vakiinnuttanut paikkansa meidän jääkaapissamme ylivertaisen monikäyttöisyytensä ansiosta.
Hapukoorta voi laittaa muun muassa salaatin oheen, tortillan väliin, lihapullataikinaan, kastikkeeseen, pelmenien päälle, dippikastikkeeksi nugeteille tai ihan vain suoraan suuhun, kuten lastenhoitajamme tapaa J:lle hapukoorta antaa. Virolaisissa lounasravintoloissa melkein kaikkien annoksien päälle tulee läjä hapukoorta.
Kaksikymppisen hapukoorin maku on jotenkin juuri sopivalla tavalla miedosti hapanta mutta silti raikasta. Ymmärrän oikein hyvin, miksi ulkomailla asuvat virolaiset haikailevat tämän maun perään, siinä happamuudessa on jotakin koukuttavaa. Hapukoorin maun voi vielä kruunata ripottamalla sen päälle hieman suolaa. Ihan mahtavaa!
Ja mitä tekemistä Heidekenillä ja hapukoorella on keskenään? Eräänä iltana naapurimme istuivat iltaa meillä syömässä ja pursotin taas hapukoor-pussista läjän lautaselleni annokseni oheen. Naapuri totesi, että "katso nyt, sinähän käytät hapukooriakin ihan kuin virolaiset!"
En suunnittele muuttuvani suomalaisesta virolaiseksi, mutta ruokakulttuurista on kiva ottaa parhaat päältä.
(onnettoman pienen kuvan nappasin maitotuotevalmistaja Teren sivuilta)
7 kommenttia:
Juu, täällä kans hapukoor 20%-fani.Harmittaa kun pitää junaa käyttää viroon pääsemiseksi. Olispa auto käytössä niin lastaisin kylmälaukun täyteen hapukoorea kotiin viemiseksi.
Se valuva koostumus ja maku on paljon parempi kuin suomalainen kermaviili.
Jäin tässä ihmettelemään millä logikkaalla suomalainen kääntä sitä sanaa "hapukoor"
hapukooria, hapukoorta, hapukoorin, hapukoorella...
R
Anonyymin kanssa samaa mieltä. Jäin miettimään, että kuinka sana hapukoor taipuu. Hapukoorta kuulosti samalta kun kaalta, joka on minun mielestäni väärin.
Mutta hyvää se on, mm. sitä jäin Virosta kaipaamaan.
lappilainen
Taivuttaisin hapukooria vierassanana, eli loppuun avuksi vokaali i ja sitten taivutetaan kuten vaikkapa sanaa hotelli (ns. uusi -i-sana).
Väikis
Itsehän olen juurikin niitä Hedegenin-Turkulaisia. Ensimmäinen asuinpaikkanikin sattui olemaan kerrostalossa Kaskenkadun ja Sirkkalankadun kulmassa. T: Iso-J
Hei jee, kiitos hauskoista kommenteista! Aloin lukea tekstiäni ja totesin, että olen todellakin taivutellut hapukoor-sanaa välillä yhdellä, välillä toisella tavalla. Kaikki tämä on ollut täysin alitajuista enkä ole sen kummemmin miettinyt, mikä on oikein. Eli R, olet ihmettelyssäsi aivan oikeassa: ei minulla mitään logiikkaa ollutkaan!
Luultavasti hapukoorta-taivutuksen käyttö johtuu ihan siitä, että sanahan viron kielellä taipuu partitiivissa "hapukoort". Ja kun tuota vironkielistä muotoan tietysti kuulee aika usein, niin se on hiipinyt myös omaan puheeseen. Kysymme kotona ihan luontevasti ruokapöydässä "otatsä hapukoorta?" tai myös "otatsä hapukoort?"
Hauska on kuulla se, että teistä "hapukoorta" kuulostaa omituiselta. Minusta se kuulostaa ihan luontevalta tavalta taivuttaa sanaa. Mutta kuten Väikis ammatti-ihmisenä osasi vinkata, muoto ei liene se kaikkein oikein.
Tästä tullaankin ongelmaan, johon blogia kirjoittaessa aina välillä törmään: en tiedä, mikä olisi hyvä tapa taivuttaa vironkielisiä sanoja suomen kieleen. Tavallisin hankaluuteni taitaa olla Postimees-lehden nimi. Minusta kuulostaa luontevalta sanoa "Postimehessä", vaikka se on tietysti hirmuinen sekoitus viron ja suomen kielen taivutusta. "Postimeesessä" olisi ihan mahdoton ja "Postimees-lehdessä" on ärsyttävän pitkä, vaikkakin tietysti varma ja selkeä vaihtoehto.
Rännumees, no voi höh. Sun täytyy ottaa joku ihan pieni kylmälaukku, johon mahtuu pari hapukoor-pussia ja pari kylmäkallea. Ei nuo hapantuotteet ihan vähästä säikähdä.
Iso-J, tämä oli uusi tieto. Respect!
Ohoh, täällä ymmärretään turkulaisuutta syväperspektiivistä. TYKSiläinen täältä ilmoittautuu. Tosin asuinpaikkakunta ei ollut Turku. Mutta kun äitikin on paljasjalkainen turkulainen, niin kyllä tässä aika vahvalla turku-uskottavuudella voisi silti jotain pisteitä yrittää kerätä. Mitäs pisteitä sillä saa? Onk Hesel edes mittän kortti mihi vois kerät niit?
Lähetä kommentti