Asia, josta Virossa todella tykkään, on tämän maan yritteliäs henki. Lainsäädäntö mahdollistaa yrityksen perustamisen noin vartissa ja osakeyhtiönkin on voinut tämän vuoden alusta lähtien perustaa ilman alkupääomaa. Yrityksen voi, tietenkin, perustaa internetissä vaikka kotisohvalta käsin.
Usein esimerkiksi naistenlehdissä haastatellaan ihmisiä, jotka ovat perustaneet jonkin firman ja he sitten kertovat kokemuksiaan työstään. Ja lähes aina näissä jutuissa tulee vastaan se asenne, että vaikka firma ei sattuisikaan menestymään, niin mitäpä sitten, mennään konkurssiin ja keksitään jotain muuta - onpahan yritetty. Kyllähän ihmiselle virheitä sattuu. Eikä tarvitse edes olla tehnyt mitään väärin. Yritysidea ei vain toiminut siinä ajassa ja paikassa.
Ehkä liioittelen, mutta minusta Suomessa edelleenkin konkurssin tekeminen on yhtä kuin suunnaton häpeä ja kasvojen menetys. Ihan liian paljon on erityisesti 1990-luvun alun lama-ajoilta tarinoita, joissa yrittäjä laittaa itsensä narun jatkeeksi, kun epäonnistuminen tuntuu sietämättömältä (ok, näihin liittyy usein kammottavat velkataakat, jotka ovat taatusti ahdistavampaa kuin mikään). Kauppalehdestä ihmiset tiirailevat mustia listoja ja taivastelevat, kuinka yksi jos toinenkin on päätynyt konkurssiin. Koetapa siinä sitten suhtautua oman yritystoiminnan lopettamiseen rakentavasti, kun tuntuu, että muut ihmiset vain taivastelevat ja osoittelevat sormella.
Konkurssista puhutaan kuiskutellen ja päätään pyöritellen "ajattele, se teki konkurssin", sen sijaan, että todettaisiin, että olipa rohkea, kun kokeili tuollaista yritystoimintaa. Asiaansa ammattimaisesti suhtautuva yrittäjä varmasti tekee etukäteen miljoona analyysiä yrityksensä onnistumisesta, mutta ei kai sitä oikeasti voi etukäteen tietää, ennen kuin kokeilee.
Tuon ylläolevan tekstin olin kirjoittanut muutama viikko sitten enkä tullut sitä silloin vielä julkaisseeksi. Olikin hauska huomata eräässä pari päivää sitten ilmestyneessä Postimees-lehden jutussa melkein sanasta sanaan samaa asiaa. Haastateltavana oli jo pidempään Virossa asunut suomalainen yrittäjä, joka samoin koki, että konkurssi ei tässä maassa ole maailmanloppu.
En ole yrittäjä enkä varsinaisesti tiedä asiasta mitään, joten puhun ehkä suulla suuremmalla. Ylläolevat ovat vain tuntemuksia, mitä minulle on aiheesta tullut. Silti olen sitä mieltä, että yrittäjän kannalta Viro vaikuttaisi olla huomattavasti Suomea parempi maa.
Minkähän kuningasidean sitä keksisi?
1 kommentti:
Nyt Suomessakin voi perustaa yrityksen vaikka kotisoffalla istuessa, tai no melkein: https://www.perustayritys.fi/
Tuo alkupääomaton osakeyhtiö tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Uskaltaisiko sille esimerkiksi myydä luotolla tavaraa, jos se vaikka lopettaa toimintansa kuukauden kuluttua? Vertailun vuoksi toiminimen haltija vastaa yhtiönsä veloista henkilökohtaisella omaisuudellaan. Miettii P.
Lähetä kommentti