Töppöstä toisen eteen

Virossa meillä kylässä käyneet saattavat muistaa täysin hiirenkorville kuluneen Tallinnan-kartan, josta olen näyttänyt ajo-ohjeita tai paikkoja joissa käydä. Kun muutimme Viroon, istuin ensimmäisinä viikkoina usein aamupalan tai päiväkahvin ajan tuijottaen kaupungin karttaa ja painaen mieleeni kaupungin kokonaisuuksia ja yksittäisiä paikkoja. Väitän, että siitä oli kovasti hyötyä, sillä Tallinna alkoi tuntua nopeammin tutulta ja liikkuminen helpottui, kun päähän syntyi vähitellen jonkinlainen karttakuva uudesta kotikaupungista.

Minä myös kävelen mielelläni paikasta toiseen, mikä on erityisesti uuteen paikkaan muuttaessa ihan paras keino tutustua nurkkiin. Tallinnassakin kävelin kartta mukanani moneen paikkaan. Silloin oli vielä lisänä koira jota ulkoiluttaa ja vain yksi lapsi, joka nukkui varsin mukavasti päiväunia.

Niinpä oli täysin selvää, että kun tänne uuteen kotipaikkaan tullaan, alkaa sama kartan tuijotus ja ahkera kävely.

Olen nyt reilun puolentoista viikon aikana kävellyt varmaan enemmän kuin koko talvena yhteensä (järjettömän luminen talvi, Tallinnan aurauskalusto, tiedätte yhtälön...). Se on ollut positiivinen yllätys, sillä ennen tänne tuloa minulla oli vahva mielikuva siitä, että autoistuneessa Amerikassa en pääse edes postilaatikolle ilman autoa.

No, näillä meidän kulmilla kyllä pääsee. Täällä on kevyenliikenteenväylät joka paikassa, jalankulkijoita ja erityisesti pyöräilijöitä on paljon kaiken ikäisiä ja vaunuilla liikkujan iloksi on joka paikassa on luiskia, joten matka ei katkea portaisiin tai kävelytien kanttariin. Ja niin - ei ole puolen metrin syvyisiä jäisiä uria ja runsaasta lumesta kinttupoluksi kavenneita kävelyteitä.

Lapset ja minä olemme näin ollen kävelleet joka päivä useita tunteja. Sen taas mahdollistaa uusiseelantilainen insinöörityön ihme, Phil & Teds -lastenrattaat, joita ilman pääni olisi luultavasti hajonnut moneen kertaan. Näihin kärryihin saan tuupattua meidän kaksikkomme istumaan tai nukkumaan ja tavarakoriin vielä eväät ja kameran mukaan. Juuri nyt siis ei ole esteitä sille, etteikö voisi kävellen tutustua Kaliforniaan.

Päivä päivältä olemme lasten kanssa kävelleet yhden kadunpätkän lisää, etsineet uuden puiston (joita on paljon ja ne ovat siistejä ja kivoja) tai käyneet uudella jäätelökioskilla.

Tänään katsoin kartasta, missä on paloasema ja lähdimme erityisesti J:n paloautointoilua silmällä pitäen katsomaan hienoja autoja (ja palomiehiä - siis J, en minä toki!). Pahaksi onneksi poika nukahti noin minuutti ennen asemalle saapumista. Minä sen sijaan sain tutustua rauhassa kylän toiseen kirjakauppaan, jossa oli hyvin paljon houkutuksia.

Mukavan sään myötä huomaan lapsissa selkeän muutoksen: he hinkuavat ulos ihan koko ajan. K hakkaa aamulla herättyään parvekkeen liukuoven lasia ja kantaa minulle kenkiään, ja kun lopulta alan puhua ulos lähtemisestä, alkaa mahdoton intohärdelli.

Kuvassa kävelyseurani em. kärryssä. K on pohjalla valmiina päiväunille ja J istuu omassa tuolissaan siskon yläpuolella. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta oikeasti, jos lukijoissa on joku, jolle lastenvaunujen hankkiminen on ajankohtaista, niin unohtakaa muut merkit ja ostakaa samantien Phil & Teds. Uusina ovat silmittömän hintaisia, mutta onneksi esimerkiksi eBayssä on käytettyjä myynnissä järkevään hintaan. Mekin ostimme omamme kavereilta käytettyinä. Kärryt eivät ole menneet kovassa käytössä miksikään.