Meillä kylässä käyneelle K:n kummisedälle Piilaakson kulmat ovat jonkin verran tuttuja, ja hän veikin minut lounaalle Specialties-nimiseen lounaskuppilaan Mountain View'ssa, jossa koin äärimmäisen nörtti-tekno-Piilaakso-kokemuksen.
Ravintolassa sai tilata ruoka-annoksen itse ravintolan ovella olevalta tietokoneelta. Tietokoneen näytöltä klikkailtiin virtuaaliselle ruokatarjottimelle ne asiat, mitä halusi syödä, vetäistiin luottokortti lukijan läpi ja kas näin: it-hörhö oli jälleen onnistunut välttymään yhdeltä ahdistavalta tarjoilija-ihmiskontaktilta.
Tilauskoneen vieressä oli pöydällä piipparilaitteita, joista yksi napattiin mukaan (laitteen numero annettin tietokoneelle tilauksen yhteydessä) pöytään mennessä. Kun ruoka oli valmis, piippari alkoi pöristä ruuan valmistumisen merkiksi ja annoksensa sai hakea ravintolan tiskiltä.
Taas voi kysyä, pitääkö kaikki aina tehdä koneella. Ei pidä, mutta juuri tämäntyyppisessä ruokailutilanteessa tilaaminen koneella on minusta aivan ok. Miksi pitäisi seisoa 10 hengen jonossa odottamassa, kun tilauksen olisi voinut tehdä jo?
Kun lähden romanttiselle kynttiläillalliselle aviomieheni kanssa, haluan tietysti, että sukkelasanainen edeskäypä hoitaa tilausprosedyyrit. Siihen asti minun täytyy tyytyä stuntti-aviomieheen ja ruuantilausautomaattiin.
(Miksi se on muuten kynttiläillallinen? Syödäänkö siellä kynttilöitä?)
2 kommenttia:
Tilaus kyllä onnistui mutta sun sapuska meinasi jäädä tulematta. Mutta mukava eines-sessio tämäkin. Kiitoksia "vaimokkeelle" seurasta ja nörtti stuntti-aviomiehen jaksamisesta. T: Stuntti
Hei, ilman nörtti-stunttia olisi tämäkin kokemus voinut jäädä kokematta! Ja tulihan se ruoka sieltä sitten. Ehkä seuraavan kerran excuilemme ganaalin äärellä.
Lähetä kommentti