Lahden takana pysytellään edelleen kurpitsa-aiheissa. Pari päivää sitten tuli aika kokeilla ensimmäistä kertaa kurpitsalyhdyn valmistusta. Kaupasta ostetun kurpitsankaiverrukseen tarkoitetun työvälinesetin mukana tuli onneksi ohjeet ja erilaisia malleja kuvioista, joita voi lyhtyyn kaivertaa.
Minä tietysti dokumentoin askartelun vaihe vaiheelta.
Suun sahaamisen lisäksi tein vielä nenän - ja valmista tuli! Elämäni ihka ensimmäinen itse tehty Jack-o'-Lantern, kuten kurpitsalyhtyjä täällä kutsutaan.
Tarkkasilmäiset huomauttavat nyt paloturvallisuudesta. Jos kurpitsan sisällä meinaisi polttaa ehtaa kynttilää, niin kurpitsan päällä kuuluisi tietenkin olla aukko. Voi olla, että tämä lyhty jää vain koristeeksi ilman sisäistä hehkua tai sitten hankin sinne sähköisen tuikkukynttilän.
Tällaista jälkeä oli keittiön pöydällä urakan jälkeen. Kurpitsansiement otin talteen, huuhtelin rihmastoista puhtaaksi ja paahdoin uunissa pannulla suolan ja chilijauheen kera.
9 kommenttia:
Ei ne kurpitsat siellä Ameriikassakaan sentään rihmastoa tuota :)
T-täti, joka on tarkka biologisesti oikeista nimityksistä
Paljon hienompi kuin minun kuppainen yritelmäni muutama vuosi sitten, joka jäikin viimeiseksi! Hirmuista Halloweenia teille!
T, apua, mitä se sitten on? (ei sillä, että olisin tarkkaan miettinyt nimeä. Rihmasto vain oli eka, mikä tuli mieleen). Olisko se kurpitsan hedelmäliha?
Sussu, eiih, älä luovuta, kokeile uudestaan! Ja hyytävän hienoa H-weeniä myös sinne lahden toiselle puolelle!
Minä miellän hedelmälihaksi sen kiinteän aineksen, joka jää kuoreen kiinni, vaikka biologisesti myös höhhö osa on hedelmälihaa. Jos sanoo "kurpitsan sisuksen rihmamainen osa" tms. ei ainakaan mene paljon metsään. Rihmasto todellakin viittaa sienikuntaan!
Minä ja O-neiti värkkäsimme kurpitsalyhdyn männä viikonloppuna. Lyhdyn ilme on huomattavan samankaltainen amerikanserkkunsa kanssa! Minäkin paahdoin siemenet uunissa, olivat oikein maistuvia salaatin seassa (tosin erottelin sen osan siemenistä joka kärähti, paahtuminen tapahtui yllättävän nopeasti). Hedelmälihaakin (sitä kiinteätä) otin talteen ja paahdoin uunissa, tarkoitus on tehdä siitä sosekeittoa tänään. Hyviä pyhiä! L / A1 ja kumppanit
L, kiitos tarkennuksesta! Mutta onko rihmasto yksinoikeudella sienien käytössä, kun puhutaan kasvikunnan asioista?
Tänä iltana katselin ihaillen ihmisten pihoilla olevia lyhtyjä. Olivat kyllä tosi hienoja juttuja jotkut askarrelleet. Mutta näin aloittelijana olen ihan tyytyväinen simppeliin hymynaamani - joka tosin on nyt kauniisti homehtunut ja näyttää portailla aika karulta...
"Mutta onko rihmasto yksinoikeudella sienien käytössä, kun puhutaan kasvikunnan asioista?" Niin, siis sienet ovat sieniä ja kasvit kasveja. Sienet eivät kuulu kasvikuntaan vaan sienikuntaan. Kyllä biologisena terminä sanasta rihmasto tulee mieleen pelkästään sienet, mutta puhekielessähän rihmasto voi hyvin kuvata vaikkapa kasvin juurien kasvutapaa. Tieteellisissä yhteyksissä en muista koskaan törmänneeni "kasvin rihmastoon". Täsmentää L.
Niin, ja siis koska kurpitsanne on nyt homehtunut, siinä on rihmastoa. Halleluja! Amen. L
Minä olen lueskellut tätä hauskaa blogia nyt jonkun aikaa ja jäin miettimään miksi en kiinnittänyt mitään huomiota sanaan "rihmasto" tuolla välissä. Ehkä siksi että sana jotenkin kuvaa hyvin osaa kurpitsan sisusta ja tiesin heti mistä puhutaan (vaikkei se sitten kieliopillisesti olisikaan oikein).
Nimim. Terveiset täältä naapurikaupungista
L, voi äh, taon kättä otsaan... Huomaa, että on hieman nuo biologian perusasiat ruosteessa. Kiitos kun muistutit! Ja todella, kurpitsamme on nyt erittäin rihmastoinen :D
Pabe, juu, kyllähän rihmasto näin leppoisissa blogilätinöissä on ihan kuvaava, mutta jos tarkkoja ollaan (ja varsinkin, jos puhuttaisiin tieteen kielellä), niin silloin sana olisi väärin, kuten L:n huomioista saimme tietää. Mutta nytpä tiedetään tämä!
Terkut tosiaan naapuriin ja tervetuloa tänne blogiin! Tulen ilman muuta vastavierailulle lukemaan :)
Lähetä kommentti