Muutama viikko sitten käväisimme aurinkoisen päiväretken Tartossa. Sen reissun (ja kaikkien kevään tekemisten) kuvat ovat uinuneet kamerassa. Nyt koetan vähitellen kaivaa otoksia esiin.
Turussa asunut tuntee olonsa Tartossa hyvin kotoisaksi. On joki, Tuomiokirkko, perinteikäs yliopisto, läjäpäin opiskelijoita ja viehättävä vanhakaupunki. Ja mikä parasta, erään suomalaislapsen kummitäti on siellä myös!
K Tarton Raatihuoneentorilla.
Tartto on mainio kaupunki perhematkailijalle. Keskustassa on kävelykatu ja kaupunki muutenkin on tarpeeksi pieni, jotta siellä voi päästää tenavia säntäilemään pikkukujille.
Ihana valo.
Tarton yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa verestimme Kalifornia-muistoja. Kaliforniassa kasvaa valtavia punapuita, joiden sisään voi piiloutua. Näkyypä Tartossakin olevan mahtavia puita.
Kasvitieteellisessä puutarhassa on tosi hauska käydä lasten kanssa. Kiipeilemistä ja ihmettelemistä riittää.
Nää on näitä sinisiä kukkia, jotka aina keväällä kukkivat. Ei sinivuokkoja. Sanokaa nyt joku kukat tunteva taas, mitä nämä olikaan…
Kasvitieteellisessä puutarhassa oli portti, jonka takaa alkaa Supilinnan kaupunginosa. Supilinnasta on muuten juuri ilmestynyt suomalaisen Mika Keräsen kirjoittama kirja.
J ja K pyyhältävät kohti puutarhassa olevaa pikkusaarta.
Tarton keskustassa käveli kultainen mies.
4 kommenttia:
Oisko tuo kukka idänsinililja? Toiselta nimeltään kait siperiansinililja.
Viroksi ne ovat stsillad eli siniliiliad.
Kiitos, kyllä, juuri idänsinilijoista oli kyse. Nyt mä aion tämän muistaa!
Jaa, se kun leviää kuin tauti, vaikka mitä tekisi.
T-täti
Lähetä kommentti