Suitsupeekonia, saslõkkia ja kohukkeita

Maittavan grillailuillallisen jälkeen on takapihan pöydän ääressä (jep, vielä on lämmintä keliä) hetki pähkäillä, mitä Virossa syömme.

No, ihan tavallista ruokaa. Virolaisessa ruokakaupassa suomalainen ei koe järkyttävää kulttuurisokkia. Vähän tylsää ehkä, sillä olisihan kiva kertoa, että syömme vaikka mitä eksoottista, kun nyt kerran vallan ulkomailla tohkeasti asutaan. Mutta tutut valiot, atriat ja hookoot täältäkin hyllystä löytyvät.

Mutta toki on paljon sellaistakin, mitä Suomessa ei ole ja juuri sellaisiin tuotteisiin onkin hauska tutustua.

Suomessa kesän tekee grillimakkara. Täällä grillimakkaran sijaan tunnutaan nauttivan lihavartaita, saslikia, eli virolaisittan saslõkkia. Varraslihaköntsiä on sekä valmiiksi pakattuna että tiskistä ostettavana niin naudasta, possusta kuin kanastakin, ja marinadivaihtoehtoja on lukuisia. Meillä on kulunut kiitettävät määrät keefir- eli piimämarinadisaslõkkia.

Lihahylly onkin paikka, jossa ainakin minulla on eniten ihmeteltävää. Makkarat ja leikkeleet ovat himpun erilaisia kuin kotomaassa. T:n suosikki lihahyllystä on suitsupeekon, eli savustetut pekonisiivut, joita hän aamiaiseksi paistelee. Toimivat hyvin myös käärittyinä herkkusienen ympärille, kuten äsken grillatessa saimme todistaa.

Lihahyllyn ääressä koimme tänään myös vatsanväänteitä, kun vastaan tuli siankorvasiivuja. Ei oikein valjennut, miten niitä olisi tarkoitus käyttää, mutta eipä kyllä kiinnostakaan.

Kaikkiaan täällä tuntuu vielä olevan Suomea enemmän vallalla ajatus, että lihakarjasta voi käyttää muitakin osia kuin sisäfilettä. Esimerkiksi savustettua kieltä (naudan vai sian, en muista) olen nähnyt usein vakuumipakattuna. Eipä taitaisi tehdä Suomessa kauppansa. Omilta ajoiltani lihatiskin myyjättärenä muistan, että kieltä ostivat vain mummot kissoilleen.

Juustohyllyssä ei ole oikeastaan muita ihmeellisyyksiä kuin "juustoletti". Se on tosiaankin ohuita juustopötkylöitä letitettynä. Nähtävästi tämä on tarkoitettu jonkinlaiseksi pieneksi suolaiseksi, vaikka oluen kanssa. Tietääkö joku paremmin?

Leipähyllystä nappaamme usein matkaamme gruusialaista lavas-leipää, jonka tunnistaa lumikengän muodosta. On iso lumikenkä ja pieni lumikenkä. Lavas on hyvin simppeliä valkoista vehnäleipää ja oikein mainion makuista.

Leipähyllyjen vieressä on useimmiten leivonnaisosasto, jossa hortoilen pitkään ja hartaasti. Olen tästä ehkä paasannutkin, mutta Virossa leivonnaiskulttuuri on valovuoden Suomea edellä, mikä on aika - makeaa! Pienessäkin ruokakaupassa on aina kylmätiski, jossa on leivospaloja, pikkuleipiä ja muita herkkuja. Isoissa ruokakaupoissa valikoimat ovatkin sitten aivan huikeat. Henkinen itsepainini arkisilla kauppareissuilla alkaa jo myymälän ovelta, kun alan hokea itselleni, että ei ole aivan pakko ostaa taas neljää leivospalaa päiväkahville.

Hedelmätiskit ovat ihan tavalliset, mutta vihannestiskit ovat olleet minulle pettymys. Perusvihannekset, kuten salaatit, sipulit ja tomaatit, ovat valitettavan usein huonolaatuisia. En myöskään ymmärrä, eikö Virossa viljellä tavallista ruukkusalaattia, sillä vastaan on tullut vain Suomesta tuotua. Eipä ihme, jos salaatin reunat tummuvat, kun niitä lahden yli tuodaan. Tämä on siis tilanne marketeissa. Meillä ei harmi kyllä ole kovin lähellä toria, josta saisi rehuja suoraan viljelijöiltä. Uskoisin laadun olevan parempi.

Maitohyllyssä on paljon hyvää. Erilaisia jogurtti-, rahka-, kermaviili- ja maitorahkatuotteita on paljon. Viime aikojen herkkumme on ollut pieni baltialainen herkku, kohuke, joka on tavallaan iso rahkatäytteinen konvehti. Kohukkeita on mm. vaniljan, mansikan ja suklaan makuisina. Yksi kohuke riittää mainiosti jälkiruuaksi, niin tuhdin rahkainen ja makea se on.

Tavallisimmat kauppaketjut täällä ovat Rimi, Selver, Maximarket ja Säästumarket. Meidän lähikauppamme ovat kaksi ensin mainittua, joten niitä tulee kannatettua. Mainittakoon vielä, että Virossa tavallisissa ruokakaupoissa tosiaan saa myydä kaikenlaisia alkoholituotteita.

Ah, vielä pitää mainita perheemme yleismausteeksi muodostunut hapukoor eli virolainen smetana. Se on koostumukseltaan Suomessa myytävää smetanaa juoksevampaa ja sitä myydään pusseissa - muistattehan vanhan hyvän ajan piimä- ja maitopussit? Pussista hapukooria voi sitten tursottaa lähestulkoon mihin vain. Verisuoni kiittää verisuonen ystävää!

Pahoitteluni, tässä postauksessa olisi ilman muuta kuulunut olla herkullisia ruokakuvia, mutta ei nyt vain irronnut. Klassisten virolaisherkkujen kuvia resepteineen voi käydä ihmettelemässä vaikkapa virolaista ruokakulttuuria esittelevällä sivustolla www.eestitoit.ee. Sivusto on myös osin englanniksi.