Kielen opiskelun pitää olla mukavaa. Oppikirjojen tankkaamisen lisäksi luemme huolellisesti mm. sanomalehtien sarjakuvat, joista oppii mainioita sanontoja ja kielikuvia (jos ne vain muistaisi).
Yksi aivan ilmeinen unohdus oli päässyt käymään, jonka tajusin tänään ja jonka myös saman tien kaupunkireissulla korjasin. Tietysti pitää lukea Aku Ankkaa vieraalla kielellä!
Kaupan lehtihyllyllä ehdin jo hieman huolestuneena etsiä jotakin Aku Ankka -nimistä lehteä, mutta en ollut löytää. Lopulta silmä osui Miki Hiir -nimiseen lehteen, joka osoittautuikin olevan Aku Ankka. Siis Akkari onkin Mikkari. Lehti näyttää ilmestyvän vain kerran kuussa, sillä ostamani lehden kannessa lukee "oktoober".
Lukiessa selvisi, että Aku Ankka on viroksi Piilupart Donald. Tämä nimi hämmensi ja hämmentää edelleen. Piilu tarkoittaa sanakirjan mukaan sorsaa ja ankkaa, kuten myös sana part. Nimi on siis tavallaan "Donald, sorsa-ankka". Onko blogin viron taitoisilla lukijoilla tästä parempaa käännöstä tahi tietoa?
Neiti Näpsä on Preili Nobenäpp, Roope-setä on Onu Robert tai Robert McPart ja Ankkalinna Pardilinn.
Kielen opiskelussa pääsin myös toisen uuden aihepiirin maailmaan, kun ensimmäistä kertaa J:n syntymän jälkeen kävin jumpassa läheisessä liikuntakeskuksessa. Opin, että jumppaohjaajan kuuluu huutaa kannustukseksi "tubli töö", "väga vahva" ja "veel üks kord, väga aeglaselt".
Takaisin kotiin jumpasta miesväen luokse palasi iloinen äiti ja vaimo, josta hikoilutunti oli tuntunut aivan lois-ta-val-ta, vaikka lähipäivinä tuskin on toiveita normaalista kävelystä tai siitä, että lautanen pysyisi tärisemättä kädessä. Mutta joko huomenna saisi mennä uudestaan? Ja ylihuomenna?
Ohessa surkea salamaroiskaisuvalokuva sarjakuvasta. Piti taas olla useampi kuva, mutta Blogger alkoi jumittaa ja minulta meni hermo.
9 kommenttia:
Ai jai, suomi murenee samaa tahtia viron karttumisen kanssa! Paha korrelaatiovirhe toisessa kappaleessa! ;-)
Eiihh, mä en kestä! Itsetunto meni nyt päreiksi, lähden uudestaan lauseopin kurssille :)
Mutta vakavasti puhuen, vika lienee tuossa jonka...jonka-virkkeessä, mutta minä puupää en nyt tajua, miten se pitäisi fiksata. *nolo*
TV-W sanoisi, että laita käymään-sanan jälkeen piste ja aloita ihan uusi virke :)
Minä sanoisin:
"Silti oli päässyt käymään yksi aivan ilmeinen unohdus, jonka..."
Mutta ei pidä masentua. Äidinkielentaju hämärtyy yllättävän nopeasti vieraassa kieliympäristössä. Itse muistan, kuinka joskus vaihtarina Ranskassa ihmettelin itsekseni, että voiko "conclusion" todella olla suomeksi niinkin typerä kuin "johtopäätös". Pyöri vain töpselin kuvat mielessä...
"Yksi aivan ilmeinen unohdus oli päässyt käymään, minkä - -." "Joka" vittaa pilkkua edeltävään sanaan, "mikä" pilkkua edeltävään asiaan. That's it, sanoi anglisti ja unohti koko homman. Ei oo niin tarkkaa. Kuten toisaalla sanottu, pitää olla oikeus olla, elää ja kirjoittaa olematta perfektionisti ja kielioppineurootikko. Ken ymmärtää kielestä, sietää käyttövirheensäkin.
Mokasuvaitsevuuden puolesta ja kielioppinihilismiä vastaan,
M, Tku
IIIK! Tein virheeen: piti ola "viittaa "eikä "vittaa". Nyt on kyllä kova homma pittää poka. Vuan on se nii inhilismistä ja kiinostavvoo hommoo ('homma') tämä kielj.
M, Tku
Kiitos, kiitos ja kiitos kommentoijille. Enköhän sittenkin selviä tästä. Nyt jo tajuan sen korrelaatiomokankin, joka oli täysin päivänselvä enkä ymmärrä, miten en sitä nähnyt. Voi kyynel.
Hauska blogi sinulla.
Kätevästi kielioppiakin saapi tässä. Kuka tietää, vaikka lähtisi vielä opiskelamaan vironkin kieltä. Mielenkiintoista.
Nämä tietokoneet ovat aika ikäviä, kun kirjoittavat ihan väärin, vaikka itse kuinka yrittäisi välttää virheitä. Vähän aikaa sitten katsoin jotain juttua esikatselussa (en aina jaksa). Olin kirjoittanut jotain ihan varmasti oikein, mutta esikatselussa siellä oli virhe. Aloin oikein itsekseni jutella koneen kanssa, että sainpas kiinni itse teosta. Sana oli ihan oikein kirjoitettu ja esikatselussa se näkyi olevan väärin.
Sitten huomasin perisyntini. Tautologia. Sama sana oli edellisessä lauseessa väärin ja jälkimmäisessä oikein. PAH!
Mummeli: Hehee, tiedän täsmälleen tunteen. Toistoa tulee itselläkin yli oman tarpeen, vaikka kuinka koettaa tekstiänsä lukea. Seuraavana päivänä sitten ihmettelee, kuinka onkaan voinut niin pöntösti kirjoittaa. Mutta blogissa en jaksa lähteä jälkeenpäin korjailemaan, tämä nyt on kuitenkin vain tällaista kevyttä kynäilyä.
Lähetä kommentti