Tyrniä ja hapankaalisotaa

Viro kuohuu hapankaalin takia. Maan eri toreilla on lukuisia mummoja ja vaareja, jotka myyvät itse tekemäänsä hapankaalia. Nyt Viron elintarvikevirasto on alkanut hankaloittaa tätä myyntityötä ilmoittaen, että myyjien täytyy rekisteröidä itsensä virallisesti myyjiksi (en tiedä, mihin rekisteriin) ja että rekisteröintiä edellyttävät myös EU-säädökset. Hygieania-asiatkin viranomaisia mietityttävät. Ties mitä myrkkyjä ovat mummot hapankaaleihinsa laittaneet.

Tästä asiasta on kirjoiteltu päivätolkulla. Myyjämummot ja -vaarit ovat käärmeissään, sillä viraston säädökset tekevät heidän elämänsä vieläkin hankalammaksi. Torimyynnillä on todella merkitystä maassa, jossa eläkkeiden "suuruus" on suorastaan vitsi.

Toriasiakkaat ihmettelevät, miten ikuisesti hyvin toiminut systeemi onkin yhtäkkiä hankala. Kukaan ei ole ilmoittanut saaneensa hapankaalista saati muista torituotteista myrkytyksiä. Asiakkaat sanovat myös, että kenenkään ei ole pakko torilta mitään ostaa, jos hygienia pelottaa.

Jopa Viron EU-parlamentaarikko Katrin Saks sanoi, että elintarvikeviraston päätä kiristää vanne aivan liian tiukasti.

Asia on mennyt niin pitkälle, että ensi viikolla hapankaalisotaa käsitellään jo riigikogun eli eduskunnan maatalousvaliokunnassa asti. Valiokunnan johtaja on jo sanonut, että elintarvikeviraston "absurdeja tulkintoja pitää punnita uudelleen."

Meillä syödään hapankaalin lisäksi myös tyrniä. Virossa tyrni tuntuu olevan ihan eri lailla tärkeä juttu kuin Suomessa, ja erilaisia tyrnivalmisteita on myytävänä vaikka millä mitalla. Omaan aamiaiseeni on kuulunut kesästä lähtien tyrnirouhe.

Tätä kirjoittaessa juon kuumaa tyrnimehua, jota ostin aiemmassa postauksessa mainituilta Martinmarkkinoilta. Ajattelin, että mehu olisi tosi hapanta ja kirpeää, mutta paksu keltainen mehu onkin pehmeää ja jotenkin persikan kaltaista.

Tyrnituotteisiin voi tutustua tällä nettisivulla, jossa asia on myös suomeksi. Firman nimi kuulostaa ihan joltakin Asterixin hahmolta...