Nyt on käyty joulumarkkinoilla. Oikein tunnelmallistahan siellä on. Tosin olen tainnut aiemminkin sanoa, että jos on kävellyt vanhassa kaupungissa ja käynyt sen eri käsityöliikkeissä, ei joulumarkkinoilta löydä mitään uutta ja ihmeellistä. Mutta mukillinen hehkuviiniä tuli juotua ja hankittua jouluiset tabletit ruokapöytään.
Edellispostauksessa mainittua jouluseimeä emme sittenkään viikonloppuna selvinneet katsomaan, mutta varmasti myöhemmin.
****
Hankimme jokin aika sitten J:lle syöttötuolin. Perjantaina hän sai istua siinä ensimmäistä kertaa syötettävänä. Hyvin sujuu!
J:n suussa on tapahtunut jonkinlainen hammasalkuräjähdys. Mikäli olemme oikein nähneet, yläleukaan on ilmestynyt kerralla kokonaista neljä hammasta. Eipä ihme, että imettäminen on hetkittäin hieman kivuliasta...
8 kommenttia:
Meillä esikoista imetettiin verenmaku suussa, ei kuitenkaan äidin suussa. Ja sitten oksennettiin. Näin muistelee P.
Auts, auts ja auts... Minä ihmettelen, miksi yöimetykset sattuvat enemmän. Johtuu varmaan siitä, että on itse unenpöpperössä ja kaikki tuntuu kovemmalta ja pahemmalta. Tuo poika kun ei vain voi nukkua öitään lähimainkaan kokonaan ilman evästaukoja. Pöh.
Me lopetettiin yösyötöt kertalaakista kun O oli 8 kk. Huutoa siitä seurasi, mutta viikon kuluttua uuteen meininkiin oli jo totuttu. Emme myöskään yöllä hyssyttele itkua, ja se loppuu yleensä heti kun O löytää rakkaan rättinsä naamalle. Oli ihan totta mitä neuvolassa sanottiin ettei tuon ikäinen enää tarvinnut yöllä ruokaa. Uskallan kyllä suositella ainakin kokeilemaan esim. parin viikon ajan, meillä yöt on nykyään rauhallisia ja virkistäviä kaikille osapuolille. terkuin L
L: Olen miettinyt paljon tätä yöasiaa ja varmaan pitäisi vähitellen ryhtyä tuohon yövieroittamiseen. Vielä vain on tuntunut helpommalta antaa se pojan kaipaama maito ja jatkaa sitten unia, kuin kestää huuto. On taatusti totta, että iltapalaksi nautitun jättimäisen puurokasan ja iltamaidon jälkeen ei pitäisi ihan heti olla nälkä.
Unilelua / -riepua olemme kanssa koettaneet J:lle antaa, mutta ei ole häntä mikään kiinnostanut. Nyt nukahdusturva tulee siitä, että äiti pitää kädestä kiinni.
Tää nyt menee ihan Vauva-lehden keskusteluksi, mutta mitenkäs muut perheelliset lukijat ovat 8-9 kuukauden ikäisen nukkumisten kanssa toimineet?
L: Olen miettinyt paljon tätä yöasiaa ja varmaan pitäisi vähitellen ryhtyä tuohon yövieroittamiseen. Vielä vain on tuntunut helpommalta antaa se pojan kaipaama maito ja jatkaa sitten unia, kuin kestää huuto. On taatusti totta, että iltapalaksi nautitun jättimäisen puurokasan ja iltamaidon jälkeen ei pitäisi ihan heti olla nälkä.
Unilelua / -riepua olemme kanssa koettaneet J:lle antaa, mutta ei ole häntä mikään kiinnostanut. Nyt nukahdusturva tulee siitä, että äiti pitää kädestä kiinni.
Tää nyt menee ihan Vauva-lehden keskusteluksi, mutta mitenkäs muut perheelliset lukijat ovat 8-9 kuukauden ikäisen nukkumisten kanssa toimineet?
8-9 kuukauden ikäistä en kuolemaksenikaan enää muista, mutta voin sanoa, että jos ei muutaman vuoden sisään rupea vierottamaan, sikiönjälkeisolento kehittyy yllättävän nopeasti 8-9-vuotiaaksi yöregressiohenkilöksi, jolle tulee joka yö klo 24-2 mieleen, että nyt on ihan pakko mennä äidin viereen. Eilen otin tähän astisen uhkailun järeimmät aseet esiin ja vetosin jo omien kavereitteni ihmettelyyn. Tehosi, mutta hävettää. Toisaalta tiedän, että ei se sitä kauan muista. Ensi viikolla taas kuorsataan viekukkain, sano minun sanoneen. Ja muuten: miksi olen sinkku?
M,Tku
Ihan sen verran pitää vielä tarkentaa, että imetys ei enää jatku. Vieressä nukkumisesta oli kyse tämänkertaisessa purskauksessa. Jotain hyvää sentään.
M, Tku
M: Se on vissiin toi yleinen yhteiskunnallinen taantuma kun vaikuttaa kaikkeen tolleen regressiivisesti :D Tarvitaan elvytystä!
Mutta jos se jälkikasvu nyt vähän kainaloon haluaa, niin mikäpä siinä. Toi imetys ja rääkyminen hieman nyppii...
Lähetä kommentti