Aamulla herätessä soi päässä perinteikäs jenkka, jossa lauletaan "se on sellainen kansa ja sellainen maa, jota ei voi unhoittaa". Mikä sen jenkan nimi on ja mihin siinä kaihotaan? Suomeen? Karjalaan? Rovaniemen markkinoille?
Älkää kysykö, miksi biisi oli aivojukeboksissa, ei aavistustakaan. Jos tuota jenkkaa ei jaksa kuunnella, voi aina ihastella entisen matikanopettajani Jenkkaa kvanttimekaniikasta.
Tallinnassa sataa lunta ja on pakkasta. Jihuu! Parit jouluvalot on laitettu, T hakannut kranssin oveen ja naistenlehtien ruokasivut odottavat pöydällä tutkimista, josko niiden resepteistä tulisi jotakin leivottua. Tänään täytyy vielä kaivaa netistä jouluradio.
4 kommenttia:
Lapin jenkkahan se. Tapio Rautavaaran täräjävä ärrä ja äijämäisen ylityyni ääni paukauttaa suoraan lapsuusmuistoihin. Voi äiti! Meillä kerrottiin kotona uudestaan ja uudestaan sellaista tarinaa, että isä oli nostanut kerran Rautavaaran lavalle takas, kun oli iloliemi maistunut kulkurille eikä ollut nelivetokaan auttanut.
Tästä kuuntelemaan:
http://www.actionext.com/names_t/tapio_rautavaara_lyrics/lapin_jenkka.html
Ja näin laulamme:
Jo vain tuntee, ken Lappiin on kulkeutunut,
mitä aiemmin ollut on vailla,
portti kaupungin kunhan on sulkeutunut
tenho outo on pohjolan mailla.
Siellä lompolo kirkkaana kiiltää,
siellä tunturi pilviä viiltää.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.
Revontulta sen taivaalla lamppuina on
kun on talvi ja päivä on yötä,
kun on kaira taas jalkaisin kulkematon
kun on nietosta nietosten myötä,
Riekon jalka kun jättävi merkin,
sitä jäljennä ei käsi herkin.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.
Sävel hento ei milloinkaan viihtyä voi
siellä missä on tunturit tummat,
koski pauhaa ja korpien kuuset ne soi
omat sinfoniansa niin kummat.
Suden joiku on konsertti siellä,
missä frakki on varmasti tiellä.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.
Se on keltaisen kullan ja vihreän maa
Se on toiveitten kehto ja hauta:
Jätkä jäntevä palkkansa voimalla saa
mutta heikkoa luonto ei auta.
Seillä katsotaan mies eikä nuttu,
reilu jätkä on kaikille tuttu.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.
Jenkka kvanttimekaniikasta ei tällä kertaa houkutellut kuuntelemaan. Ehkä myöhemmin. Mielenkiintoisen oloinen hiihtäjä tuo teidän matematiikan opettajanne.
M,Tku
M: Kiitos perinpohjaisesta vastauksesta! Sepä se biisi olikin. Ja oikean Rautavaara-kappaleen hengessä puhutaan viimeisessä säkeistössä niin letkeästi jätkistä ja selviämisestä.
Meillä taas on puhuttu hieman nuupahtaneesta Olavi Virrasta, jolla oli hienoisia vaikeuksia pysyä nuorisoseurantalon lavalla. Näin niitä legendoja tehdään.
"Mielenkiintoinen hiihtäjä" on täsmällinen kuvaus matikanopestamme, mutta hän oli myös oivallinen opettaja. Tosin matikasta en enää muista mitään, mutta muistan, miten molekyylien liikkeitä kuvattiin heittelemällä taulutusseja ja kuinka Wulff-merkkinen piirtoheitin oli opettajan lemmikkikoira, kun hän sitä sähköjohdosta kiskoi.
Biisistä tulee välittömästi mieleen
kuoroveljemme V. Tätä kun laulettiin hallituksenvaihtopilleissä, sarjassa koelauluissa esitetyt laulut.
Hienoin kohta on ehdottomasti tämä:
Riekon jalka kun jättävi merkin,
sitä jäljennä ei käsi herkin.
Riekonjälkiä pääsenkin reilun parin viikon päästä ihailemaan! Ja S-selällä niitä sitten hyppelehtii kanssa. Sitä odotellessa!
i
I: Todellakin! Tuosta tulikin hyvä muistisääntö tuohon biisiin.
Toivottavasti S-selällä saa riekon bongattua. Enpä tiedä, olenko koskaan edes sellaista nähnyt.
Lähetä kommentti