Alan vakuuttua siitä, että joku käy vaihtamassa meidän lapsemme sänkyyn jonkun toisen lapsen yöajaksi.
Muutoin en nimittäin voi käsittää sitä, että päivisin auringonpaisteinen poika vaihtuu rääkyväksi sätkyukoksi sillä siunaaman hetkellä, kun hänet laittaa yöpuulle. Ohjelmaan kuuluu lukuisia kiukkuisia yöheräämisiä, pystyyn nousemisia sängyn pinnoja vasten, tunnin huutomyrsky aamuyöllä kahden ja kolmen välillä sekä kaksi raunioitumisväsymyksen partaalla olevaa vanhempaa. Taidan muuttaa pojan kanssa öiksi telttaan takapihalle, sillä ulkona uni maistuu nuorelle herralle ongelmitta.
On se silti mailman paras lapsi.
12 kommenttia:
Kyseessähän on aivan selvästi 'minä-osaan-jo-nousta-seisomaan-ettekä-te-rontit-pakota-minua-makuuasentoon-sillä-haluan harjoittaa-uutta-taitoani rajoituksetta' -vaihe. Kärsivällisyyttä, hyvät vanhemmat, kärsivällisyyttä.
Se on hyvin yleistä, että muksu on yöllä kärttyinen ja päivällä aurinkoinen. Puhutaan niin sanotusta virka-aikalapsesta. Kaikki lapset eivät ole edes päivällä aurinkoisia. Yksi selitys on, että yöriehumisella lapsi varmistaa sen, että vanhemmat ovat lähellä ja valmiita hoitamaan jälkikasvuaan. Eräs poika nimeltä V (ei se laulun poika) alkoi yörauhoittua puolentoistavuoden ikäisenä. Päivät aurinkoistuivat vuotta aikaisemmin, muistelee P.
Meillä rääkyväinen lapsi rauhoittui kun huomasi ettei tissi ilmesty suuhun vaikka kuinka rääkkää äänijänteitä. Nykyään jos O herää, hän itse nukahtaa uudelleen, saatamme korkeintaan antaa rakkaan unirätin naamalle. Illalla sänkyyn menoa protestoidaan itkulla, mutta se loppuu noin minuutissa kún valot sammuvat.
Tsemppiä toivotan teille, sen verran tuoreessa muistissa on osittain valvotut yöt että tiedän että se on helvetin esikartanoon verrattava rumba... terveisin L
Kiitoksia kommenteista ja kannustuksesta anonyymille, P:lle ja L:lle. Niinhän se vain on, että ei ole muuta keinoa kuin kärsivällisesti jaksaa. Tiedän, että me olemme päässeet öiden suhteen naurettavan helpolla, sillä J nukkui erinomaisesti ensimmäiset puoli vuotta. Siksi kai tämä yöhässäkkä tuntuu nyt niin ärsyttävältä. Ja viikon päästähän tilanne voi olla aivan toinen ja ihmettelen, mitä olen tässä vaahdonnut.
L, sopiiko kysyä, kauanko O saattoi tuossa vieroitusvaiheessa ärjyä? Meinaan että nyt tuntuu, että J voisi huutaa vaikka maailman tappiin, jos sitä maitoa ei ala ilmestyä. Tappiin saakka ei ole vielä äidin pinna riittänyt.
No, enemmän päiväunia ja isompia kahvimukeja...
Hei taas! Ekat pari yötä ilman yösyöttöjä oli kyllä kerta kaikkisen kamalia (monta tuntia huutoa yhteensä, puoli yötä ehkä...). Se oli ihan hirveää, tuntui että kidutamme lastamme ja korvat ja pää hajoavat. Jos meitä ei olisi ollut kaksi, ei siitä olisi tullut mitään (vuorotellen oltiin luovuttamassa). Mutta ei siihen kauaa mennyt kun O alkoi nukkua, ja hänestä tuli myös päivällä hyväntuulisempi kun ei tarvinnut yökausia heräillä maitoa vaatimaan. En tiedä onko tähän olemassa jotain konstia jolla voisi syöttämisen lopettaa vähitellen ja hellävaraisesti vai onko äkkilopetus ainoa vaihtoehto. Se on totta mitä sanot että tilanteet muuttuvat, siitä saa ihmeesti voimaa kun tietää ettei valvominen sentään ikuisuuksiin kestä. L
TV-W: Oh, jo monta kommenttia, mutta neuvolatätikin vielä kommentoi. Yhdyn erityisesti ensimmäiseen puhujaan eli kuulostaa tyypilliseltä siinä vaiheessa 8-10 kk:n iässä, kun oppii juuri hurjasti kaikkea uutta motorista. Silloin hyvin usein yöt tulevat joksikin aikaa kovin levottomiksi. Se menee ohi...
Suosittelen lämpimästi Anna Wahlgrenin rauhoitusmetodia vieroituksessa. Itse vieroitin sillä L:n yötissistä yksi syöttö kerrallaan. Yhden illan huusi kuin hyeena, mutta sitä seuraavina rauhoittui hyvin "junttaukseen". Siis kannattaa lukea http://www.annawahlgren.com/index.php/view/finska/valkommen-till-annawahlgren-com ja kokeilla "junttausta" lapsen rauhoittamiseen. Kieli on ihan kamalaa, mutta metodi toimii. En tehnyt unikoulua täysin ohjeiden mukaan, koska en halunnut jättää lasta itsekseen huutamaan sänkyyn. Mutta "junttaus" toimi niin hyvin, että vieläkin L rauhoittaa itsensä sylissäni taputtamalla minua. :) T: S Espoosta
Kiitoksia edelleen kommenteista. Tuo on kyllä L ollut tiukka tuo teidän kerrasta poikki -menetelmä. Voin vain kuvitella niitä huutoöitä... Mun täytyy vielä sulatella tätä ajatusta.
TV-W: Jep, J:llä on lisääntynyt kaikki liikkuminen ihan hurjasti. Menoa ja meininkiä on joka suuntaan koko ajan. Ei taida tosiaan kone malttaa rauhoittua öisinkään.
S: Alan hetimiten lukea tuota!
Ettei vaan olisi se pahamaineinen davai-keiju joka käy lapsen yöksi vaihtamassa? Ehkä teidän pitäisi laittaa joku tarkka ja hyvävainuinen luontokappale sängyn viereen vahtiin ja... ai juu... nevermind. ;)
Vaistojen karpaatit on juuri nyt sellaisessa kuosissa, että davai-keijulla ei olisi ongelmia sen ohittamisessa *tähän tulis sellainen itku&nauru-hymiö*
Voi ei, kohta nuo "vaiheet" on meilläkin taas edessä. Juuri kun alatte tottua huonoihin öihin, poika alkaakin taas nukkua hyvin. V:lla taisi olla paras yökukkumiskausi yksivuotiaana. Meillä yösyötöt loppui issekseen, minusta ei ole minkäänlaisen unikoulun pitäjäksi. Tai I:sta.
Voiko niihin huonoihin öihin tottua? Tai kai se on tottumista, että iltaisin miettii, millainen yö on edessä.
Mutta täällä pidetään teille peukkuja ja toivotaan hyväunista tulokasta!
Lähetä kommentti