Jo aikoja sitten on mennyt ohi se vaihe, että viron kielen suomalaisen korvaan hassut sanat kovasti naurattaisivat. Mutta joskus sentään vielä tulee vastaan kielihauskuuksia, joille ei voi muuta kuin hekottaa. Yksi suosikeistani on "kamapallid". Ne ovat talkkunapalloja, sellaisia hieman sipsien tapaan syötäviä napostelupallosia. Suklaafirma Kalev muuten valmistaa talkkunasuklaata, jota en voi, anteeksi vain, suositella.
Tästä mennäänkin varsinaiseen asiaani, virolaiseen ruokaan. Helmikuun 24. päivä vietettävä itsenäisyyspäivä lähestyy ja sen kunniaksi tuoreimmassa Eesti Naine -lehdessä oli suuri ruokajuttu juhlapäivän hengessä.
Ja mitäpä muuta sieltä löytyikään kuin kamaa, talkkunaa. Oli talkkunapikkuleipiä ja talkkunataikinapohjaan tehtyä mustikkapiirakkaa.
Muutkin juhlamenun ruuat olivat kiinnostavia. Paistettujen silakoiden keralla syötiin herneistä ja perunoista tehtyä muhennosta. Liharuokana tarjottiin lammas-stroganovia katajanmarjoilla maustetun hunajan kera. Keitto oli tehty vihreistä linssipavuista ja herneistä ja maustettu sitruunankuorella.
Virolaista ruokaa ei voi kuvitella ilman rahkaa, kohupiimaa. Suolainen piirakka oli tehty punajuuresta, rahkasta, raejuustosta ja suolasienistä.
Rahkaa oli myös lämpimässä omena-rusinavuoassa, jonka joukkoon tuli kuutioitua tummaa leipää. Jo mainituissa talkkunapikkuleivissä oli myös rusinoita sekä valkeaa suklaata.
Ei ollenkaan hullumman kuuloisia eväitä. Tyypillistä virolaista niissä ovat mielestäni rahka, rusinat, herneet, erilaisten juuresten runsas käyttö, tumman leivän käyttö sekä tietysti tuo talkkuna. Varsin arkisia, tavallisia elintarvikkeita siis, joista hyvin yhdistelemällä saa juhlavaa ruokaa, jos tarvis on. Katsotaan, josko iseseisvuspäevan kunniaksi intoutuisi kokeilemaan edes jotakin noista resepteistä.
4 kommenttia:
Vinkki virolaisen ruuan hankintaan: ainakin silloin kun minä asuin lahden takana, Tartosta löytyi useampiakin valmisruokapuoteja, joista sai monenlaista valmista hyvää palvelutiskistä: lihoja, makkaroita, kaloja, salaatteja, leivonnaisia, piirakoita... kaikkea paikallista, paikan päällä tehtyä. Mun lounas koostuikin pitkän aikaa kahdesta salaatista: makaronisalaatista ilman kinkkua ja "tuoresalaatista", joka oli juuri sopivan etikkaista ja mehevää kaali-porkkana-mitälie -hässäkkää.
Myös markettien palvelutiskistä löytyy vaikka mitä, kuten ehkä olet huomannutkin, mutta mun suosikki oli kyllä Pepleri-kadun Gastronoom.
Ja leivonnainen nimeltä võiroos, jonka laatu tosin on kääntäen verrannollinen Viron elintasoon. Kokeilla kannattaa myös sõõrnikud tai pontsikud -nimellä tunnettuja munkintapaisia, joita saa ostaa painon mukaan monista leipomoista.
Viron makuja ikävöiden,
Väikis
Väikis: Todella, kauppojen tiskeissä on uskomattomat määrät valmiskamaa. Tosin emme ole tainneet vielä kertaakaan mitään ostaa, mutta täytyy joskus testata. Kaupoista tulee vähän väliä mainoksia heidän valmisruokapalveluistaan, ja näyttää niitä asiakkaita valmisruokatiskillä erityisesti työpaikkojen lounasaikaan todella olevan.
Oh, võiroos kuulostaa herkulliselta! Täytyypä tutkailla leivonnaistiskejä. Sõõrnikud ja pontsikudkin olivat ihan vieraita.
Etkö sää koko viime kevään käynyt lähes päivittäin leipomossa? Mitä sää olet sieltä ostanut, jos võiroosid ja sõõrnikud on ihan vieraita? Kapsapirukaid? Viineripirukaid? Lihapirukaid? Moosipalle (mon. part. sanasta -palli)? Vai oletko tyytynyt tavallisiin saiakesiin?
Yhä suurempaa ikävää potien,
Väikis
... mulla olis ens viikolla hiihtoloma, mitähän sitä tekis...
Väikis, nyt kun sanoit, niin ihan totta. Lähileipomosta on tullut raahattua kaikenlaisia pirukaita. On ollut mm. kaali-, porkkana- ja lihatäytteisiä. Mutta kaupan valmisruokatiskistä en ole vielä ostanut mitään.
Hei tosiaan, sehän on hiihtolomaviikko! No mul oleks küll üks ettepanek...:)
Lähetä kommentti