Tämä aamu oli siitä merkittävä, että tajusimme J:n nukkuneen inahtamatta koko yön. Poika nukahti illalla kauniisti silitellen vieressä makaavaa Leo Partista ja heräsi hyväntuulisena kymmenen tuntia myöhemmin. Vuosi ja kuukausi siinä meni. Nyt vain ollaan sormet ja varpaat ristissä, että tällaisia öitä tulisi lisää. Toki yöt ovat muutenkin parantuneet monta sataa prosenttia sen jälkeen kun lopetimme imetyksen.
J:n kanssa pitäisi lähteä pian kenkäostoksille. Tarvittaisiin ulkokengät keväiseen pihalla oleiluun ja ehkäpä jotkin kevyemmät sisällä askeltamiseen. Kävely ei ole vieläkään lähtenyt täysillä käyntiin, mutta kyllä päivän mittaan jo jonkin verran askeleita kertyy.
Mutta mun rairuohot ei idä. Pöh. Ja kun kerrankin ostan kaupasta munakoisoa, niin se on sisältä mätä. Mistä voi tietää, onko se hyvä, jos kuori on aivan kunnossa? Tämän siitä saa, vihanneksista ei ole kuin harmia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti