Viime vuonna tähän aikaan istuimme rättiväsyneinä Tallinkilla illan viimeisellä vuorolla matkalla kohti uutta elämänvaihetta. Päivä oli tyhjennetty Suomen-kotia, todettu, että ei ehditä suunniteltuun lauttaan ja samassa koetettu muistaa huolehtia alla kahden kuukauden ikäisestä J:stä.
Muistan muuttomatkasta Tallinnaan paniikkifiiliksen laivan autokannella, jolloin emme väsymykseltämme meinanneet löytää ovea laivan sisätiloihin. Ahtauduimme rekkojen välissä edestakaisin lapsi sylissä ja minä suunnilleen ulvoin, kun olin varma, että rekat kaatuvat niskaan enkä saa poikaa turvaan.
Uudessa kodissamme Tallinnassa olimme aamuyön puolella, nukutimme pojan äitiyspakkauksen laatikkoon ja kaaduimme itsekin väliaikaisvuoteisiimme. Seuraavana aamuna tuli muuttofirma tavaroinemme.
Vuotta myöhemmin elämä on huomattavasti tasaisempaa. Poika nukkuu kokonaisia öitä omassa sängyssään. Tallinkin autokansi ei aiheuta enää vatsanväänteitä. Muuttolaatikotkin on melkein kaikki purettu.
Takana on hieno, opettavainen vuosi Virossa.
3 kommenttia:
Siis, hyvää Uutta Vuotta teidän perheelle ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!
Kiitos, kiitos!
Pitkästä aikaa kylässä blogissasi! Mun viimeinen Tallinnan-viikko menossa ja kuumeessa tottakai (ei kotiinpaluu-, vaan ihan oikeassa). Ei taidettu tähän hätään ehtiä ratsastamaan? Mielenkiintoista muuten, että olitte käyneet Laitsessa. Me oltiin siellä tänään työpaikan virkistyspäivän kunniaksi ja kotiin palattuani sitten rojahdinkin kuumeisena sänkyyn. Se taas ei ole Laitsen, vaan parkkisakkojen syy. Blogissa lisää...
Lähetä kommentti