Onko joku markkinointivelho vedenpitävästi todennut, että asiakas haluaa tehdä ostoksensa vauhdikkaan, kovaäänisen musiikin saattelemana?
Ehkä on, mutta tämä kuluttaja harkitsee alkavansa jatkossa käyttää korvatulppia, kun asioi ostoskeskuksessa. Shoppailukeitaiden äänimaailma on sellainen, että niissä meinaa hajota pää. Harmillista kyllä, eniten tässä on kunnostautunut lähikeskuksemme Kristiine Keskus.
Ostoskeskuksen yleisissä tiloissa soi jokin mökämusiikki, jota katkovat raivostuttavat mainokset. Tämän lisäksi jokaisessa liikkeessä on tietenkin oma muzakkinsa. Kun seisoo ostoskeskuksen käytävällä, voi korviin pahimmillaan tunkeutua yhtä aikaa viittä, kuutta eri sävelmää. Tähän kun vielä yhdistyy ilmastointilaitteiden humina, yleinen meteli ja vielä alati käynnissä olevat remontin äänet, on kakofonia kaamea.
Eräs Kristiine Keskuksen vaateliikkeistä soittaa musiikkiaan niin kovalla, että en voi mennä liikkeeseen sisälle, jos vaunuissa oleva J nukkuu. Enkä kyllä halua mennä sinne muutenkaan, sillä mökä tuntuu niin rasittavalta. Miten ihmeessä myyjät jaksavat? No, tokihan kuulo ajastaan huononee, kun tarpeeksi kovissa desibeleissä tekee työtä.
Minulle metelissä tulee halu lähteä kiireesti pois, eikä suinkaan niin, että olisi kiva notkua kaupoilla shoppailemassa. En jaksa uskoa, että olisin ainoa maailmassa, joka näin ajattelee. Pitäisköhän perustaa Facebook-ryhmä ja nettiadressi?
2 kommenttia:
Turussa mm. eräs halpaoja trikoovaatteita kaupitteleva ruotsalaisketju soittaa myymälässään niin kovaa muzakkia, että sieltä on päästävä äkkiä pois, jos sisään sattuu eksymään. Ehkä heillä on konseptina se, että rekit notkuvat sikahalpoja rättejä, ja kun muzak on niin kovalla, tekee kuluttaja ostopäätöksen nopeasti päästäkseen pian pois mökästä. Ei tule paljon harkittua, mitä ostaa, joten (musan) volyymi tuo (myyntiin) volyymiä. (Menipä sanaleikittelyksi, heh.)
Musta on jotenkin järkyttävää myös se, että nykyteini kuuntelee mp3:llaan koko ajan jotakin möykkää. Hiljaisuus on kadonnut monen elämästä tyystin, mikä kyllä aiheuttaa varmasti levottomuutta. Mutta monet eivät varmaan osaa enää olla vailla jatkuvia ulkoisia ärsykkeitä. Tulee vain mieleen, että millainenkohan semmoisten immeisten sisäinen maailma on? Onko sitä edes olemassa, vai onko ulkoinen melu ja non-stop-viihdytys haudannut sen kaiken alleen.
Pohdiskeli hiljaisuuden ystävä
Väikis
Väikis, juu, eihän tämä mökä suinkaan ole vain virolainen asia. Itsekin olen ihmetellyt tuota napit korvissa kulkemista kaikkialla. Ja miten kovalla jotkut musiikkia kuuntelevat! Bussissa ei ole mikään ongelma kuulla, mitä toisen ämppärissä soi. Ihmeellisintä on se, että teinijoukon kaikilla jäsenillä voi olla napit korvissa, mutta silti he pystyvät juttelemaan keskenään. Siihen eivät kolmikymppisen moniajokyvyt enää riittäisi.
Me ollaan täällä J:n kanssa päivät hiljaisuudessa, kun en jaksa kuunnella radiotakaan. Välillä täytyy oikein ryhdistäytyä ja kuunnella jotain musiikkia, koska kyllähän mieleistä musaa on mukava kuulla.
Lähetä kommentti