Pussi- ja törähtelypäivitys

Nyt olemme vuorokauden harjoitelleet elämää maitopussien kanssa ja hyvin menee! Avain onneen lienee se mainio kannu, josta edellispostauksessa puhuin. Pussi pysyy siinä jämäkästi eikä ole pelkoa, että se nyypähtää kasaan viimeisiä maitotippoja kaataessa.

Pussien käytössä mietityttää ainoastaan pieni logistinen hankaluus. Koska minä hoidan yleensä perheemme kauppareissut ja koska teen sen kävellen reppu selässä, pelkään, että joku kaunis päivä maitopussi hajoaa reppuun. Siinä sitten kävelisin valkoinen noro perässäni. No, aika tukevaa kamaahan nuo pussit tuntuvat olevan.

Jos olisin täkäläinen, alkaisin kassajonossa askarrella maitopusseja vielä erillisiin muovipusseihin, mutta siihen hulluuteen en ryhdy. Kuten olen aiemminkin tainnut märistä, tämä maa vielä hukkuu pakkausjätteeseen, ja koetan olla omalta osaltani sitä nopeuttamatta. Oh, kylläpä maahanmuuttaja on nyt ylevä...

Sitten lintuasiaa. Kyselin tuossa muutama päivä sitten villejä veikkauksia, mikä lintu Pertti Koskimiehen Suomen lintuoppaan mukaan ääntelee ronkottavasti törähdellen. Tämä verraton onomatopoeettinen kuvaus viittaa tietysti kurkeen. Kurjen poikanen puolestaan piiskuttaa "psiiih, psiiih". Piiskuttaa, mikä hieno verbi!

Koska häröilin todella pahasti muka-älykkäässä Sibelius-viittauksessani, niin eikös se nyt ollut niin, että säveltäjä katseli Ainolan yli lentäviä joutsenia sai niiden laulusta inspiraatiota johonkin teokseensa. Ehkä oli, ehkä ei, so not.

Musiikillista inspiraatiota voi ehkä hakea myös Euroviisuista, joita taidan siirtyä seuraamaan. Minua kyllä hävettää se Waldos people niin paljon, että en tiedä, pystynkö sitä katsomaan. En jaksa uskoa, että lippalakki, pikkutakki ja ysärihumppa jaksavat kovin pitkälle kantaa.