Kiinnostavia yksityiskohtia virolaisen arjen historiasta oppii muun muassa mansikoiden säilömisen myötä. Olen kantanut torilta kotiin kilokaupalla marjoja pakastettavaksi (suosittelen muuten lämpimästi Sonata-lajiketta). Koska astiakaappi oli mystisesti syönyt kaikkien pakasterasioiden kannet, oli pakko lähteä kauppaan etsimään uusia rasioita.
Pidin itsestäänselvänä, että kaupoissa olisi tähän aikaan vuodesta paraatipaikoilla kaikki mahdolliset pakastamiseen ja säilöntään liittyvät asiat. Vaan mitä vielä. Pakasterasioita sai etsiä kissojen ja koirien kanssa ja kun lopulta löysin, valikoimaa ei pahemmin ollut.
Naapurin rouvan kanssa asiasta tuli puhetta, kun hän naureskellen ja hieman kuin häpeillen kertoi, että hänen säilöntätapansa tarkoittaa pakastamista. Minä sanoin siihen, että se taitaa olla Virossa enemmänkin tapana. Naapuri jatkoi, että ihmekös tuo, kun kansalla on ollut pakastimia käytettävissä vasta parikymmentä vuotta. Neuvostoaikaan oli mahdollisuus vain säilöntään ja se perinne tuntuu täällä edelleen vahvana.
Tällaisia asioita kohdatessa huomaa aina uudestaan, miten täysin eri planeetoilla me naapurimaat olemme eläneet vain hetken aikaa sitten eikä siitä silloin oikein tajunnut mitään.
Pitäisiköhän vihdoinkin opetella tekemään kunnon hilloa tai vaikka jotain sienisäilykettä?
5 kommenttia:
Se on muuten kumma juttu, että jossain vaiheessa pakasterasioiden kannet katoavat tai muuttuvat kaikkiin jäljellä oleviin rasioihin sopimattomiksi. Nyt sitten vaan sieniä suolaamaan ja marinoimaan!
Viikonloppuna Satakunnassa käydessäni näin metsässä lakkoja eli hilloja. Ainakin viisi kohta kypsyvää marjaa oli, täytyy pitää silmällä.
Jep, samoin kuin pesukone syö sukkaparien toisia puoliskoja, kaappi syö niitä kansia.
Lakka on hieno marja ja kai niitä pitäisi poimia, mutta metsän antimista se on jokseenkin ainoa, josta en maun puolesta hirmuisesti tykkää. No, säästyypähän suossa tarpomiselta.
Sanonko-mikä-keiju taas asialla näemmä?
Huomaa myös, että Virossa esim. toreilla myydään littanoita lasipurkkien kansia isoina nippuina. Kunnon ihmisillä on kotona laite, jolla kannet saadaan kiinnitettyä purkkeihin (joita kaikilla on tietysti kellarit pullollaan), käsittääkseni säilöttävästä tuotteesta tulee suunnilleen ilmatiivis ja muutenkin säilyvä.
Virolaisen ystäväni kotona olen nähnyt tehtävän tomaatti-vihreä papu-sipuli -säilykettä 20 litran kattilalla (oman puutarhan vihanneksista tietenkin) ja ko. kaverin jääkaapista löytyy mm. kotona säilöttyä ankeriasta ja marinoituja koristeomenoita...
Että vaikka minäkin pidän itseäni kolmekymppisten suomalaisten sarjassa ihan kelpo perheenemäntänä ja säilöjänä, taidan olla aika onneton amatööri monen virolaisen rinnalla...
Hilloviikkoja on muuten ikävä!!
Väikis
Minä tein joskus rommissa marinoituja omenoita virolaisen reseptin mukaan. Ei sovi raskaana oleville naisille, sen verran tuli stydiä tavaraa. Tosin taisin lorauttaa sitä rommia vähän reippaammalla kädellä. Omenat eivät olleet muistaakseni mitään superhyviä, mutta sen sijaan mausteinen ja sokerinen rommiliemi, joka oli ottanut aromia omenoista oli ihan loistavaa jäätelön kanssa. Noin viiden vuoden takaisia kokkikokeilujaan muistelee L.
Lähetä kommentti