Oman takapuolituntumani mukaan Virossa on pelkästään täällä asumamme reilun vuoden aikana kehitytty kovasti ympäristötietoisuus- ja kierrätysasioissa. Kierrätyspisteitä ja pullopalautusautomaatteja on tullut lisää, ja kauppojen hyllyissä luomutuotteet alkavat vähitellen näkyä paremmin.
Osansa kierrätysintoon on talouskriisillä. Ihmiset ovat töiden loppuessa ja rahojen vähetessä alkaneet tajuta, että kirpputorillakin voi käydä ja että pullojen keräämisestä voi saada pienen lisän lompakkoon.
Kaikki tämä on mielestäni oikein hyvä ja mainiota kehitystä, mutta pakko sen verran märistä, että suomalaiseen kierrätyssujuvuuteen on vielä jonkin verran matkaa.
Esimerkkinä siitä on vaikkapa lähikauppamme pullopalautusautomaatti. Varsin isossa marketissa on vain yksi "palautusreikä". En tiedä, kuinka suuret tilat pullojen vastaanottopäässä on, mutta poikkeuksetta kone menee aina tukkoon, kun sinne pulloja palauttaa. Ja kun palautusreikiä on vain yksi, automaatilla on aina jono.
Tänään lähdin taas kauppaan täyttäen J:n vaunujen korin ja selkäreppuni palautuspulloilla. Edelläni jonossa seisoi kolme ihmistä, joista kahdella oli kaksi jätesäkillistä pulloja ja yhdellä neljä muovikassillista. Ajattelin olla kärsivällinen ja odottaa, mutta malttini kesti noin 15 minuuttia. Päätin, että lähden kauppaan tekemään ostokseni ja palaan sitten pullojen pariin.
Kaupassa hiippailin kaikessa rauhassa, kun J:kin oli tyynin mielin. Kun palasin automaatille, jono oli edennyt yhden ihmisen verran. Kiroilin mielessäni, keräsin kamppeeni ja lähdin talsimaan kotiin ostosten lisäksi myös tyhjät pullot mukanani. Harkitsin hetken jättäväni pulloni edellä jonottaville, mutta niin nuuka olen, että rahaa en raaski pois heittää. Kokeillaan ensi kerralla paremmalla onnella.
Oman kotikatumme varrella on ollut helposti saatavilla kaikki keskeiset kierrätyslaatikot. Niihin on kävelylenkin ohessa ollut helppo viedä paperit, pahvit, lasit ja metallit. Pari viikkoa sitten yhtäkkiä suurin osa laatikoista hävisi ja tilalle tuli yksi, johon saa viedä vain metallia ja muovia. Siis häh!? Toivon hartaasti, että tämä asiaintila ei jää pysyväksi.
Mitä tällä märinällä haluan sanoa? Sitä vain, että kierrätystä pitää mielestäni ehdottomasti kannattaa ja kehittää, mutta valitettavasti useat ihmiset ovat niin laiskoja olioita, että kierrätyksestä pitäisi tehdä varsin helppoa, jotta sitä jaksaa tehdä. Odotan toiveikkaasti, että keräyspaperilaatikko palaa kulmillemme. Jos ei, alan pohtia, kuinka ekologista minun on lähteä autolla ajaen viemään papereitamme jonnekin kauempana sijaitsevaan säiliöön.
Koska minulla ei ole mitään kierrätysaiheista kuvaa, laitetaan tähän kuva aivan muusta. Tai no, edustaahan tämäkin kuva ekologishenkisesti ruuan monipuolista käyttöä. Kuvan superhieno possu seisoo Tarton kauppahallin edustalla. Patsaasta voi tarkistaa, missä kohtaa sikaa olikaan potkaa tai kinkkua.
3 kommenttia:
Ehkä ne kierrätyslaatikot olisi viety johonkiin toiseen paikkaan lähistöllä?
Pari kertaa on tullut käveltyä ohi Prisman ja Selverin pullopalautusautomaateista, kun ovet tiloihin on auki, ja tilaa tuntuu todella olevan liian vähän. Ehkä se johtuu siitä, että kun kauppojen pari vuotta sitten oli senmukaisen lain ansiosta pakko ryhtyä pulloja kierrätykseen ottaamaan, he kai ajattelivat, ettei ihmiset erityisemmin vaivautuisi niitä sinne tuomaan...
Hih, J otti todella lähituntumaa tähän taideteokseen.
elle s'ennuie, tässä on kävelylenkeillä kortteleita kierretty eikä vielä ole pistänyt silmään. Kunhan saan aikaiseksi etsittyä tietoa, mikä ja kuka ja miten kierrätyksen järjestää, niin koetan selvittää, missä lähimmät pöntöt ovat. Siihen asti keräyspaperikasat keittiön nurkassa kasvavat... Onneksi virolaiset sanomalehdet eivät ole Hesarin paksuisia (vaikka HS:kin on kyllä ohentunut ihan älyttömästi).
Jep, possu oli J:n mielestä tosi kova sana. Edelleenkin kuvaa katsoessa poika sanoo "öh-öh".
Lähetä kommentti