Virolaisesta ruokakulttuurista jää varmasti joitakin juttuja omiin ruokatottumuksiin, asui tulevaisuudessa sitten missä tahansa.
Yksi takuuvarma ruokapöytämme herkku on valkosipulileivät. Niitä saa Virossa lähes kaikissa kahviloissa ja ravintoloissa alkuruuaksi tai oluen palanpainikkeeksi.
Virolaiset valkosipulileivät (küüslauguleivad) ovat paahdettua tummaa leipää (yleensä palasia vuokaleipäsiivuista), jotka on uitettu öljyssä ja joiden päälle on sitten puristettu runsaasti valkosipulimurskaa. Usein leipäpalasten mukana tulee jokin kermaviilikastike, johon paloja dipataan. Leipäpalaset tarjotaan yleensä lämpiminä.
Aivan pistämättömän hyvä pikkusuolainen onpi tämä! Usein leipäannokset ovat kaiken hyvyyden lisäksi aivan suunnattoman suuria, joten jos annoksen ravintolassa tilaa, kannattaa se yleensä jakaa kaverin kanssa. Jakaminen on fiksua senkin puolesta, että sittenpähän kumpikin ruokailija haisee yhtä pahalle.
5 kommenttia:
Noita on muutaman vuoden saanut myös Suomessa ainakin K-kaupoista. Tulivat tutuksi Saarenmaan reissulla kesällä 2004, ja sitten sitä herkkua sai myös Suomesta, muistelee P.
Toveri P tarkoittanee snacks-tyyppisiä pönttöön tai pussiin pakattuja kylmiä ja sinänsä ihan hyviä elintarvikkeita. Mutta aidot küüslauguleivad on kyllä paistolämpimiä ja vaklosipulia on rutkasti enemmän, monissa paikoissa annoksen kylkeen tulee vielä kynsi tai pari, joita saa leivän pintaan vielä hieroa vaikutuksen tehostamiseksi.
Oletko toveri S muuten maistanut toista õllesuupisteetta, nimega Kartulikoored? Eli perunankuoria paistettuna ja kermaviilidipin kera. Melko innovatiivista jätepolitiikkaa, sanoisin.
Väikis
Jep, purkissa leipiä saa täälläkin ja ne on ihan ok, mutta kuten Väikis toteaa, paistolämpimät leivät juuri murskatun sipulin kanssa ovat ihan toista maata. Tokihan niitä kaupan leipiä voi itse tuunata tai tehdä ihan kokonaan itse.
Perunankuoret ovat edelleen maistamatta, ei vain ole tullut sellaista tilaisuutta, vaikka niitä usein näkee jossain telkkariohjelmissa tms.
Sisälukutaitoaan harjoittaen P huomaa, että tekstissähän tosiaankin puhutaan lämpimistä leivistä.
Paistettuja perunankuoria taidetaan täällä päin myydä kaupoissa söpöisissä maaseutuhenkisissä pusseissa Kartano-myyntinimellä ollen perunalastuista parhaimpia. Luulen ma.
Kappas, jos potunkuoria saa jo Suomestakin! Täytyypä vilkaista, kun seuraavan kerran siellä käy.
Lähetä kommentti