Tallinnan kaupunki on karussa työllisyystilanteessa tarjonnut töitä sadoille työttömille bussien, raitiovaunujen ja johdinbussien siivoojiina ja näissä työskentelevinä matka-avustajina, viroksi "reisisaatja" (kömpelö käännös on omani).
Matka-avustajat ilmestyivät julkisiin kulkupeleihin tässä kuussa. Tarkoitus on, että avustajat muun muassa auttaisivat kulkuneuvoon tullessa ja mennessä vanhuksia, pyörätuolilla liikkujia ja lastenvaunuja lykkääviä tai, kuten Postimees-lehti toukokuussa kirjoitti, "estäisivät haisevien ja likaisten asosiaalisten henkilöiden" tulon bussiin.
Jännittävä nähdä ja kuulla, millaisia kokemuksia kaupunki matka-avustajien käytöstä saa. Koska käytän julkisia liikennevälineitä melko paljon, olen jo aika monta reisisaatjaa nähnyt. Kenenkään en ole vielä kertaakaan nähnyt tekevän yhtään mitään. Näkemäni avustajat ovat vain seisoneet keltainen heijastinliivi päällään bussin keskiosassa. Tänään näin avustajan, joka istumapaikan vapauduttua istui sille ja otti taskustaan pelikortit. Ehkä hän siinä ohessa vaistosi, milloin takaovesta pyrkii sisään äiti kaksostenvaunujen kanssa.
Eesti Päevalehden 18.9. ilmestyneessä jutussa kerrotaan, että kaupungin tavoitteena on palkata 900 matka-avustajaa. Paikkoja on lehden mukaan vielä reilusti, sillä tarjottu kuukausipalkka, 4 350 kruunua (n. 278 euroa), ei oikein riitä houkuttelemaan työttömiä. Samainen juttu kertoo myös harmillisista tapauksista, joissa matka-avustajat ovat olleet töissä humalassa.
Kaupungin työllistämisajatukset ovat mielestäni oikein hyviä, mutta toteutuksessa on totisesti haastetta.
4 kommenttia:
Matkustan julkisilla päivittäin ja olen vain kerran nähnyt yhden reisisaatjan tekevän jotain (tarjosi apua lastenvaunun bussiin nostamiseen, mutta äiti ehdi sen jo itse tehdä). No jotkut heistä ainakin näyttävät siltä, että katsovat joka pysäkillä, tarviiko joku heidän apua...
Taas oppi jotain muuta.
Sinänsä ihan hyvä ajatus, sääli jos ei toimi.
Toisaalta, kertoo jotain nykymaailmasta, että asioihin, jotka ennen oli jokaisen kansalaisen normaalia toimintaa, pitää hankkia nyt työntekijöitä: auttamaan ihmisiä bussiin tai bussista ulos.
Kultaako aika muistot, mutta miten minä olisin muistavinani että nuoruudessani Helsingissä oli aivan tavallista että esimerkiksi äidit lastenvaunuineen autettiin bussiin itsestäänselvyytenä. Bussin tai ratikan keskiovi aukesi, äiti+vaunut odottivat oven takana ja bussista laskeutui joku nuorimies tai nainen ja nosti toisesta päästä vaunut sisään.
Voi olla että olen nähnyt unta...
Ja jos en unta ole nähnyt, on tuo aika joka tapauksessa mennyttä.
Kuule bloggajaystäväni S, muistanko väärin, vai kävikö kesällä 2008 Tallinnassa busseillessamme niin, että eräänä päivänä ystävällinen nuori mies auttoi meidät (ts. sun vaunut, mulla oli vaan niitä reppuja) ulos (vai sisään) bussista?
Ennen oli busseihin hankalampi nousta, nyt suurin osa ainakin suomalaisista kaupunkibusseista on matalalattiaisia, joihin pääsee ihan nätisitä ilman apua vaunujenkin kanssa.
Vielä pikakysely kaikille lukijoille: Milloin itse olet viimeksi ojentanut auttavan kätesi esim. bussissa tai avannut lastenvaunuttelijalle tai muulle hankalasti liikkuvalle vaikkapa kaupan oven?
Väikis
elle s'ennuie, enpä siis ole näköjään aivan yksin kokemukseni kanssa! Tänään minäkin satuin bongaamaan avustajan, joka edes näytti vähän aktiivisemmalta, mutta ei hänkään vielä mitään tehnyt. Jään odottamaan.
Tiina ja Väikis, kyllä se varmaan myös nykymaailmasta kertoo - ainakin Suomessa. Kuten Väikis aivan oikein muistaa, minä olen Virossa saanut huikeasti enemmän apua kanssamatkustajilta vaunujen kanssa liikkuessa kuin Suomessa konsanaan. Erityisesti tässä ovat kunnostautuneet venäjänkieliset miehet.
Jännä on ollut huomata se, että kun kesän alussa aloimme pojan kanssa liikkua kevyemmillä rattailla aiempien isojen yhdistelmärattaiden sijaan, minusta on tuntunut, että avuntarjoajat ovat vähentyneet. Mutta se tosin voi johtua ihan siitäkin, että minun on helpompi itsekin nostaa vaunut kyytiin.
Lähetä kommentti