Päivää vain, blogiväki on palannut takaisin Suomen-reissulta.
Arki alkoi ankeasti, kun pääsin heti aamusta hammaslääkärin tuoliin. Ihan liian pitkään vihoitellut poskihammas osoittautui kuolleeksi ja minulle aloitettiin juurihoito. Se saatetaan päätökseen vasta Tulokkaan syntymän jälkeen, sillä hammaslekurini ei halunnut ottaa minusta röntgeniä raskauden takia. Väliaikaispaikan kanssa elelen siis ensi vuoden puolelle ja toivon, että se pysyy paikoillaan.
Tunnustan suhtautuvani hammaslääkärikäynteihin hyvin vastentahtoisesti ja ajatus siitä, että joku sorkkii hampaideni juuria sai minut suunnilleen menettämään yöuneni. Vaan kiitos ja ylistys taitaville hammaslääkäreille ja tehokkaille puudutusaineille! Vanhan paikan auki poraaminen, kuolleiden kökköjen poistaminen ja juurikanavien puhdistaminen ei tuntunut yhtään missään, ei siis kertakaikkisen missään. Nyt tosin on todella pöhkö olo, kun en tunne leukaani enkä huuliani enkä pysty puhumaan sammaltamatta, mutta kaipa se tästä kohta ohi menee. T:lle nauroin äsken, että sain olla todella tarkkana, etten tunnottomuuden tilassani sohinut huulirasvaa silmäluomiin.
Voin muuten lämpimästi suositella Viru hambakliinik -hammaslääkäriasemaa ja siellä Pille Hindrichson -nimistä lääkäriä. Minua luultavasti jonkin verran nuorempi nainen vakuutti rauhallisuudellaan ja suhtautui asiallisesti pelosta tärisevään olemukseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti