Sanotaan, että jokainen maailman ihminen tuntee jokaisen maailman ihmisen keskimäärin viiden ihmisen kautta. Minä tunnen jonkun, joka tuntee jonkun, jolla on kytkös johonkin ja niin edelleen.
Tänään sain miettiä tätä, kun kohtasin yli vuoden tauon jälkeen virolaisen valokuvaajan Kalju Suuren (josta olen kirjoittanut tässä ja tässä).
Sain välittää tallinnalaisessa kahvilassa Suurelle postia suomalaiselta valokuvaajakaveriltani (suosittelen katsomaan huiman hienoja veden alla otettuja kuvia), joka oli 1980-luvulla tavannut Suuren hänen kotonaan.
Suur oli kovasti ilahtunut hänelle tuomastani postista. Juttelimme niitä näitä. 81 ikävuodestaan huolimatta Suur on henkisesti täysin skarppi, aivan tilanteen tasalla ja kuulee hyvin. Mies kertoi, että seuraavaksi hänellä on valokuvanäyttely Moskovassa. Mukanaan hänellä sattui olemaan valokuvapino, joka oli Venäjälle lähdössä. Hän olisi halunnut esitellä kuvia minulle, mutta koska hänellä ei ollut mukanaan kuvien käsittelyyn sopivia hanskoja, jäi pino näkemättä. Ammattimies.
Päällimmäisen kuvan näin ja huomasin siinä olevan Viron entisen presidentin, nyt jo edesmenneen Lennart Meren. Kysyin Suurelta, mahtoiko hän tuntea Mereä muutenkin kuin vain kameran takaa. Suur hymyili ja kertoi täysin selvänä asiana, että toki, tottahan hän Meren tunsi.
Meri oli ennen poliitikkouraansa kirjailija. Valokuvaajat ja kirjailijat tietysti Viron kaltaisessa pienessä maassa tuntevat toisensa hyvinkin. Suur totesi, että kyllä he Meren kanssa ystävykset olivat.
Siinä minä sitten istuin kahvilla miehen kanssa, jonka ystävän mukaan on nimetty Tallinnan lentokenttä. Aika hauskaa!
(Ja muuten, Kalju Suuren valokuvanäyttely on parhaillaan Tuusulan pääkirjastossa.)
4 kommenttia:
Minä olen yhden kädenpuristuksen päässä kuningatar Elisabeth II:sta... Miedän häissäkin oli eräs brittiherra, joka on syntynyt joskus ennen vuotta 1920 ja joka tuntee monarkin ihan itse ja henkilökohtaisesti.
Lisäksi olen illastanut samassa pöydässä Remu Aaltosen ja tällä hetkellä Suomen tunnetuimman huumekauppiaan kanssa (siis yhtä aikaa) ja myös tanssinut jälkimmäisen kanssa...
Että kaikenlaisia kuuluisuuksia sitä itse kukin on tavannut, ainakin välillisesti.
Tunsiko/muistiko Kalju-herra sinut vielä?
Hyvin leuhkana, Väikis
Minäpä toissa viikonloppuna skakasin tassua ja juttelin mukavia Veljo Tormiksen kanssa eli niinkun siinä ei jo olisi tarpeeksi niin ties kenen kaa olen sitten vielä "yhen päässä".
Melkeen julkkis K-setä
Väikis, siis olet melkein sukua Ellu II:lle! Mutta voi miksi et tanssinut Remun kanssa? Siinä olisi voinut olla vauhtia :D
Härra Suur ei toki minua olisi muistanut, ellen olisi mennyt esittäytymään, mutta kun kerroin asiani, niin hän muisti hyvin sen kuvaushetken, kun J:stä ja minusta kuvia räpsi.
K, näin tässä taannoin lehtikuvan Veljo Tormiksesta olin ihan hämmentynyt: vanha mies näytti niin nuorekkaalta ja jotenkin, öh, trendikkäältä! Vireänä on tuntunut äijä pysyvän.
Mutta oottakaas kun minä kerron, kun Boutros-Ghalin Boutros, Nykäsen Matti ja minä kerran...
Kyllä minusta ainakin se Veljo naamatusten näytti jo melko vanhalta, mutta onhan sedällä nyt jo ikääkin melkein 80 vuotta, eli suotakoon se hänelle.
Lähetä kommentti