Jatketaan lääkeaiheisissa merkeissä. Täällä blogissa en ole kertonut kurjaa ja meitä kovasti säikähdyttänyttä tapausta, joka sattui J:lle epäonnen päivänä. Poika sai ikävät palovammat oikeaan käteensä kuumasta vedestä.
Tänään kävimme viimeistä kertaa näyttämässä kättä lääkärille. Kädestä myös lopullisesti poistettiin siinä olleet siteet. Ilo oli suuri, kun huomasimme, että käden iho on jo lähes normaalin näköinen. Poika on kulkenut päivän kertoillen, kuinka "kiltti täti lapa pois", eli kuinka kiltti täti otti lapasen pois.
Palovammaa hoidettiin ei vietnaminsalvalla saatikka valkosipulisella flunssahillolla, vaan virolaisella Seppo-salvalla. Jokaisella lääkärikäynnillä hoitajat vaihtoivat käteen uudet siteet, joihin tätä harmaata paksua rasvaa voideltiin ja sitten painettiin ihoa vasten. Seppo-salva on kuulemma jonkun virolaisen lääkärin kehittämä aine palovammojen hoitoon.
En tiedä, mitä Seppo sisältää, mutta näköjään toimii. Tuntuu hämmästyttävältä, että J:n käden iho näyttää jo niin hyvältä.
Lopuksi varoituksen sana kaikille pienten lasten kanssa julkisissa tiloissa liikkuville: älkää päästäkö lapsianne lähelle juomavesiautomaatteja. Pienet kädet löytävät automaatin hanat vauhdikkaasti ja yllätys voi olla ikävä, kun tajuaa, että kylmän juomaveden lisäksi hanoista tulee myös todella kuumaa vettä.
6 kommenttia:
Kovasti mietin, miksi tuo Seppo-nimi huvitti ja toi mieleen poron. Sitten muistin. Töissä olen oppinut, että "kurdit on kurkkui, somalit on suklait, arabit on sipuleit... ja suomalaiset on SEPPOJA". Ainakin turkulaisten maahanmuuttajanuorten parissa myös suomalaisiin asioihin viitataan sanalla seppo: räsymatot on seppomattoja, Antti ja Matti ja Kaarina on sepponimiä jne.
Hyvä, että Seppo on auttanut pienen käsivammaan. Lapset suhtautuu yllättävän hyvin tuommoisiin "mulla on käsi kipeä ja siteessä kolme viikkoa" -tilanteisiin. Tosin ainakin meillä jokaiseen pieneenkin naarmuun pitää laittaa laastari.
Väikis
Laastaria kuluu meilläkin, ja se auttaa jopa henkisiin haavoihin! Muutama päivä sitten O kolautti päänsä, ja ihme ja kumma, käteen laitettu laastari auttoi hetkessä. terveisin L
Hehee, erittäin hyvin suomalaisuutta kuvaava tuo "seppous". Mutta minkä ihmeen takia arabit ovat sipuleita?
Ehkä meilläkin pitää ryhtyä käyttämään enemmän laastaria. Toistaiseksi monet vammat ovat parantuneet nopeasti äidin ihmepuhalluksella.
Ehkä turbaanit tai moskeijat tekee arabeista sipuleita? Kuka näitä tietää? Miks me ollaan seppoja? Me ollaan myös maitoja...
Noista terveysjutuista ja etenkin hyvistä viina- ja zakuskavinkeistä tuli oikein vodkanjano: kyllä kylmä vodka on sentään hyvää! Kamalaa. Perheenäiti ja kaikkea..
Väikis
Kauheaa, kyllä mun varmaan nyt pitää ilmoittaa sut sosiaaliviranomaisille :D Zakuska-kulttuurissa olisi suomalaisilla oppimista. Ei sitä kirkasta pitäisikään pelkältään kaksin käsin kiskoa, vaan nauttia ohessa pientä suolaista. Silloin meno (ehkä) pysyisi vähän maltillisempana.
Arnold Seppo oli kirurg ja traumatoloog, meditsiinikandidaat, keda kogu Eesti teadis. Salv on tema välja töötatud ja ainulaadne, koostis vastavalt vajadusele, põhikomponent savi. Tallinnas oli põletuskeskus haigls, mis kandis nime "Seppo kliinik". Seal tehti ka imelisi ortopeedilisi imesid.
Lähetä kommentti